Slider

Vuosi takana omistusasunnossa - plussat ja miinukset

January 13, 2021

Hirveän nopeasti menee aika, nimittäin nyt on jo reilu vuosi siitä, kun tehtiin kauppakirjat meidän ihka ensimmäisestä omistusasunnosta! Muutettiin juuri joulun alla, muistaakseni tyyliin 19.12.2019, eli joulukin meni siinä muutto- ja remonttitouhuissa aivan ohitse. Siksi nyt menneenä jouluna tehtiin kotiin oikein kunnon christmas explosion, eli koristeltiin koko minikaksio lattiasta kattoon ja tuijotettiin viikkojen ajan kynttilän valossa meidän uutta tekokuusta, jonka ostin jo viime vuonna mutta joka ei muuton vuoksi edes päässyt paketistaan silloin ulos. Vähänpä tiesin, että koronan pakottamana emme viettäisi varsinaista joulua perinteiseen tyyliin perheen kanssa, vaan se menikin tässä ikiomassa kodissa. Tällä kertaa onneksi ilman muuttolaatikoita!

Oman kodin omistamisessa on ollut monta ihanaa asiaa, ja se askel ehdottomasti kannatti ottaa, vaikka vuosi sitten pelottikin. Ensimmäisenä niistä vaikka se tärkein, eli kerrytämme kuukausittain säästöjä vain asumalla. Aiemmin koko summa on mennyt vuokranantajan taskuun, ja esim. kymmenessä vuodessa siitä kertyy jo aivan valtava potti rahaa! Nyt maksamastamme kuukausisummasta karkeasti laskettuna tällä hetkellä noin 60% menee omaan taskuun, ja loput sitten autopaikkaan, saunavuoroihin, vastikkeisiin ja asuntolainan korkoihin. Koron osuus tuossa summassa luonnollisesti tippuu, mitä kauemmin lainaa maksetaan, ja lainanlyhennyksen osuus sitten vastaavasti kasvaa.

Heilahtanut pikaräpsy sunnuntailta, kun maalattiin makuuhuone uudella sävyllä!

Toisena isona plussana voisin sanoa sen, että on ihanaa saada tehdä sisustuksellisia ratkaisuja paljon vapaammin. Isompia töitä varten täytyy tehdä muutostyöilmoitus isännöitsijälle, mutta esimerkiksi seinien maalaus ja hyllyjen poraaminen täytyy luvittaa vain kanssa-asujalla :D Verholautoja poistaessa muuten onnistuttiin pudottamaan jokin terävä ja painava työkalu niin pahassa kulmassa ja korkealta, että lattiaan tuli aikamoinen tälli. Hetkeksi jo säikähdettiin kunnes muistettiin, että ainiin, mehän tämä lattia omistetaan. Eli jos lattia naarmuuntuu huonekalujen laiskasta raahaamisesta tai huolimattomista remontoijista, sekin on vain omasta pussista pois. That being said, omasta kodista ja omaisuudesta haluaa tietenkin pitää myös parasta mahdollista huolta.

Jos yritän joitain miinuksia keksiä, niin se on varmaankin se vastuu nykyhetkestä ja tulevaisuudesta, esimerkiksi remonteista ja yhtiökokouksista. Taloyhtiössämme on yleisesti todella, todella hyvä tilanne remonttien suhteen: niitä on aina tehty ajallaan ja niitä varten on säästetty etukäteen. Silti emme tiedä, onko 5-10 vuoden päässä meitä odottamassa jokin suurempi remonttipotti, ja nytkin odotamme lopullista laskua julkisivuremontista, joka kuulemma osoittautui suunniteltua kalliimmaksi... Meillä on tänä vuonna toistaiseksi järjestetty koronatilanteen vuoksi vain yksi yhtiökokous, johon ei päästy paikan päälle. Aikomuksena on kyllä tulevaisuudessa mennä kaikkiin, jos vain Helsingissä paikan päällä ollaan, ja osallistua päätöksentekoon. Samalla se jännittää, koska termit ja kustannusarviot eivät ole sitä ominta alaa, ja nämä on aikalailla minun varassani, koska Joe ei puhu suomea.

Vanha sävy, uusi sävy.

Toisena miinuksena, jota tosin itse en laske kovinkaan suurena, on esimerkiksi kodinkoneiden ylläpito siinä mielessä, että jos jääkaappi tai astianpesukone hajoaa, ei ole vuokraisäntää ostamassa uutta. Se menee omasta pussista. Meillä on myös keittiössä hana, joka ei ole taloyhtiön hyväksymää merkkiä, joten sen huolto on meidän itsemme vastuulla ja huoltoyhtiö ei siihen koske. Kyseessä on laadukas hanamerkki putkimiehen asentamana ja meidän kotivakuutus sen kattaa, eli sinänsä pelko on suht aiheeton, mutta silti se jännittää, että jos esimerkiksi hajulukko pääsee meidän huomaamatta täyttymään ja aiheuttaa vaikka vesivahingon.

Kolmantena miinuksena voin mainita vielä sen, että omistusasunto sitoo enemmän siinä mielessä, että vuokra-asunnosta voi vaihtaa toisen 1-2 kuukauden sisällä ja yhden paperin allekirjoittamalla, kun omistusasunto täytyy ensin myydä tai laittaa vuokralle. Jos myydessä haluaa veroetua, täytyy asunnossa olla itse asunut 2 vuoden ajan. Meillä onkin haave, että asuisimme tässä kodissa 2-3 vuotta ja sitten vaihtaisimme isompaan, kuitenkin laittamalla tämän kaksion vuokralle kerryttämään meille omaisuutta ja toimimaan myös uuden lainan ja kaikkien tulevien lainojen osavakuutena.

Ihanat näkymät meidän kotikadulla maanantaina.

Neljäntenä miinuksena voisin mainita naapurit. Jos he ovat myöskin omistusasujia, tarkoittaa se mahdollisesti vähempää vaihtuvuutta. Eli on kamalaa, jos kemiat ei kohtaa. Meillä oli viime vuonna isoja haasteita erään meitä häiriköivän naapurin kanssa, joka lopulta puitiin hallituksen jäsenten kanssa läpi joulukuussa. Tilanne ahdisti todella paljon ja koko vuoden ajan, koska me ei oltu tehty yhtään mitään väärin. Onneksi tilanne saatiin ainakin toistaiseksi puitua ja meidän eduksi tietysti, mutta vieläkin on vähän huono fiilis joka kerta kun tuon naapurin esimerkiksi pihalla kohtaa.

Kaiken kaikkiaan näen kuitenkin omistusasumisen paljon järkevämpänä kuin vuokra-asumisen, jos mieleinen koti ja alue sattuu omaan budjettiin sopivana vain löytymään. Kadun yli kaiken sitä, etten ole selvittänyt mahdollisuuksia ostaa jo aiemmin! Ja hei muuten, jos ei tiedä, voisiko saada lainaa, sitä kannattaa aina kysyä pankista. Minäkin ajattelin etukäteen, että ei me saataisi, mutta laitoin huvikseni kyselyä pankille, ja sieltä se napsahtikin. Ja kun ollaan kerran päästy asuntohissiin, pitäisi tulevatkin lainat olla helpompia saada.

Millaisia kokemuksia teillä on omistus- tai vuokra-asumisen plussista ja miinuksista? :)

Vuosi 2020 pähkinänkuoressa

January 07, 2021


Tammikuu starttasi kahden ystäväpariskunnan kanssa uuttavuotta viettäessä meidän juuri ostetussa kodissa, muuttolaatikkokasojen keskellä. Heti tammikuun alussa suunnattiin sitten Mikkeliin useamman yön reissulle, ja järjestettiin siellä Briteissä asuvan serkkuni perheen kanssa yhteinen tapaaminen. Nautittiin täysin rinnoin Mikkelin tarjoamasta lumesta, Helsinki kun oli tällöin sysipimeä. Babysittailin ihanaa pientä veljenpoikaani Espoossa, mikä oli ihan parasta. Ainiin, aloitin myös autokoulun!


Helmikuussa valo alkoi selkeästi lisääntyä, ja fiilisteltiin myös Joen 30-vuotissynttäreitä. Olin yllätyksenä kutsunut Suomeen hänen parhaan ystävänsä ja tämän tyttöystävän, mikä oli varmasti koko helmikuun paras juttu! En koskaan unohda Joen rääkäisyä, kun muka Manchesterissa juuri sekunti sitten ollut ystävä koputtikin häntä ravintolassa selkään :D Käytiin heidän kanssaan myös turisteilemassa Tallinnassa, mikä on aina kivaa. Tallinnan vanhakaupunki on kyllä niin ylitsepääsemättömän kaunis! Helmikuussa ostettiin myös auto, eli Joe pääsi ensimmäistä kertaa ikinä ajamaan ”väärällä puolella katua”. Osallistuttiin Yle Akuutin rakkausaiheisen jakson kuvauksiin, mikä oli superjännää!


Maaliskuussa saimme heti kuun alussa vieraaksi kummityttöni perheen, mikä oli ihanaa, koska sitten ei pystyttykään hetkeen tapaamaan. Sairastuin todella kovaan flunssaan, ja kävin varmaankin ensimmäisten suomalaisten joukossa silloin koronatestissä. Testiin pääsy oli tällöin vielä vaikeaa, ja oireeni jatkuivat yli viikon, ennen kuin minut otettiin testiin. Olin kotona sairaana yhteensä jotain kaksi viikkoa, mutta sitkeästi testit näyttivät ainakin koronan suhteen negatiivista.


Huhtikuussa vietettiin hyvin eristäytyvää elämää, joskin minä en tehnyt missään vaiheessa etätöitä vaan kävin ihan normaalisti töissä. Ei kuitenkaan tavattu perhettä tai ystäviä. Keskityttiin nauttimaan aurinkoisista kevätpäivistä, kukkivasta luonnosta ja kävelylenkeistä, mikä oli kyllä omalla tavallaan aivan ihana pysähtymisen paikka. Innostuin myös leipomaan kaikenlaista, macaronseista keksikakkuihin ja juustokakkuihin! Kävin ahkerasti ajotunneilla Meilahden autokoulussa, mikä oli tosi jännää :D Huhtikuussa saatiin myös yhtäkkinen päivän kestänyt takatalvi kunnon hankineen, jotka tosin sulivatkin sitten melkein heti pois. Meidän Yle Akuutin rakkausaiheinen jakso tuli ulos, ja oli tosi hauska kokemus nähdä itsensä telkkarissa, vaikka se vähän jännittikin!


Toukokuussa ei vietetty vappua mitenkään kummoisemmin, mutta tehtiin meille kahdelle kaunis brunssi kotona. Tehtiin myös itse simaa, josta Joe innostui oikein todenteolla. Käytiin seikkailemassa Askolan hiidenkirnuilla, jotka olivat kyllä vaikuttava näky, se oli ihana pieni iltareissu. Ihasteltiin myös jälleen kerran Roihuvuoren Kirsikkapuiston vaaleanpunaista hattarapilveä, ja oli jotenkin lohduttavaa, että koronan keskellä edes luonto kuitenkin kukoisti! Tehtiin kesän ensimmäinen mökkireissu aivan valtavassa motariruuhkassa, ja hei, myös toukokuussa satoi muuten lunta ainakin yhtenä päivänä.


Kesäkuussa otettiin haltuun laatikkoviljely meidän taloyhtiön pihalla, kun aloitimme naapureiden kanssa kimppaprojektin. Meidän laatikko oli loppupeleissä ihan menestys, eritoten siihen nähden, miten laiskoja sitä hoitavat puutarhurit olivat :D Kesäkuussa mökkeiltiin sekä juhannuksena että sen jälkeen, koska oltiin kumpikin kesälomalla. Se oli ihan parasta, enkä kyllä millään malttaisi odottaa tulevan kesän mökkireissuja! Kesäkuussa sain myös ajokortin muistaakseni juuri ennen juhannusta, eli pääsinkin heti rattiin tällä mökkireissulla, jiihaa.


Heinäkuussa mökkeiltiin, remontoitiin kotia, käytiin kävelyillä ja hoidettiin pientä veljenpoikaani. Uskaltauduin leikkaamaan tosi pitkät hiukseni polkaksi, mikä tuntui etukäteen ihan valtavalta asialta, mutta jälkikäteen ei niinkään miltään - olin saksinut niitä jo pitkin kesää pikkuhiljaa lyhyemmäksi, heh. Otin myös ekaa kertaa vuosiin vähän väriä hiuksiin raitojen muodossa, mikä raikasti ilmettä kivasti. Heinäkuun lopussa käytiin kummityttöni perheen kanssa ensimmäistä kertaa ikinä Muumimaailmassa, mikä oli kyllä niin siistiä! Oli ihanaa kerrankin viettää kiireettömästi aikaa koko päivä, vaikka visiitin aluksi saatiinkin varmaan kesän kovimmat rankkasateet niskaamme :D


Elokuu alkoi toisen kummityttöni ristiäisvalmisteluilla, joissa olin apuna, sekä tietysti itse ristiäisillä. Onneksi koronatilanne Suomessa salli tuolloin noiden juhlien järjestämisen, sillä niistä sai näin jälkikäteen ajatellen paljon voimaa tälle sitä seuranneelle syksylle ja talvelle. Vietettiin elokuussa myös viikko mökillä ja käytiin sienessä, saunassa ja vaeltamassa Neitvuorella. Fiilisteltiin Helsingissä Tuomarinkylän upeita auringonkukkapeltoja ja tuotiin muutama kukka tuliaisina kotiinkin maljakkoon. Elokuun lopussa Joe juoksi vielä kaverin kanssa puolimaratonin, huhhuh!


Syyskuussa fiilisteltiin hiljalleen maisemaan hiipivää ruskaa, käytiin vielä yhden pitkän viikonlopun verran mökillä, haukottiin henkeä vuoden kauneimmalle auringonlaskulle mökkilaiturilta käsin ja ihasteltiin Koiramäen Pajutallin upeita syysmaisemia ja kurpitsoja. Käytiin Tampereella päiväreissulla kummityttöni perheen luona, sekä Helsingissä Kansallismuseon Muumi-aiheisessa näyttelyssä.


Lokakuussa hyggeiltiin, ja kävin töissä Triplan synttärihulinoilla. Nuo kolme päivää sain hoitaa Triplan Instagramia ja se oli ihan parasta, rankkaa mutta tosi palkitsevaa! Lokakuussa vietimme Joen kanssa ensimmäistä hääpäiväämme, joskin Murussa nautiskeltua hääpäiväillallista lukuun ottamatta siirsimme juhlinnan töiden vuoksi marraskuulle. Normaalisti lokakuussa olisin järjestänyt halloweenjuhlat, mutta tänä vuonna ne jäivät koronan vuoksi ensimmäistä kertaa välistä lähes vuosikymmeneen.


Marraskuussa pääsimme vihdoin juhlistamaan hääpäiväämme, kun vietimme yön Hotel Havenissa. Oli ihanaa majoittautua ihan ydinkeskustaan ja kävellä illalla upeiden jouluvalojen keskellä Esplanadilla. Vietettiin isänpäivää isäni luona Mikkelissä, enkä tässä vaiheessa vielä tiennyt, ettemme tulisi näkemään ainakaan muutamaan kuukauteen. Kävin vihdoin silmien laserleikkauksessa, josta olin haaveillut lähes kymmenen vuoden ajan. Vieläkään en meinaa iltaisin muistaa, että silmissä ei olekaan mitään pois otettavaa ennen nukkumaanmenoa, heh. Käytiin ihanalla arkivapaalounaalla äitini kanssa Moshi Moshissa, ja kotosalla laitettiin myös jo joulukuusi pystyyn, koska haluttiin nauttia siitä mahdollisimman kauan.


Joulukuussa tehtiin Joen elämän ensimmäinen piparkakkutalo, fiilisteltiin tulevaa joulua ja vietettiin ensimmäistä kertaa sitä ihan vain kahden kesken. Oli hauskaa tehdä jouluruokia ensimmäistä kertaa itse, mutta kyllä kieltämättä tulin siihen tulokseen, että oman perheeni kesken haluan uudistaa ja syödä jouluruokina tulevaisuudessa jotain muutakin, kuin niitä perinteisiä laatikoita. Tykkään niistä kyllä, mutta omassa kodissa joulua viettäessä kukaan muu ei ole syömässä niitä loppuun sitten, kun itse kyllästyy :D Vietettiin uusi vuosi kahden kotona sohvalla, mikä oli ihan täydellisen rento ja rauhoittava lopetus tälle jännittävälle vuodelle.

Bring it on, 2021!

Helsinki, Winter Wonderland!

January 03, 2021

Siis wau, mihin näkymään sainkaan herätä tänä aamuna!! Sekä meidän makuuhuoneen että olohuoneen ikkunoiden ulkopuolella kasvaa mielettömän korkeita ja vanhoja mäntyjä, ja vaikka asutaan 7. kerroksessa, ovat noiden mäntyjen latvat meidän ikkunoiden tasolla. Ihailen niitä joka päivä vuodenajasta riippumatta, mutta onhan tämän talvimaisema nyt ihan next level. Männyt olivat nimittäin yön aikana keränneet oksilleen uskomattoman kauniit kerrokset lunta, varmaan melkein kymmenen senttiä. Ihan hullua, että tällaiseen näkymään saa herätä Helsingissä.

Nappasinkin heti aamusta kameran mukaan ja lähdin meidän vieressä sijaitsevaan puistoon ihastelemaan oikein kunnon ihmemaata. Oli ihana nähdä ihmisiä niin iloisina liikenteessä pulkkien, luistimien ja suksien kera. On myös ollut ihanaa nauttia tänä viikonloppuna pitkästä aikaa vähän kirpakammasta säästä ihan vain kävellenkin. Kävin jopa kahteen otteeseen juoksulenkillä, sekä perjantaina että lauantaina, ja ihan muutamia sekunteja kerrallaan pääsin jopa jonkinlaiseen fiilikseen. Tämä on aivan valtavan iso asia liikunnanvihaajalle :D


Uniqlo wool jumper
ASOS petite leather leggins
Stradivarius padded coat
Vagabond boots
Primark beanie
YSL bag

Tein uuden vuoden kunniaksi pienenpienen lupauksen, vai kutsuisinko sitä ennemminkin haasteeksi. Haluan liikkua tammikuussa joka päivä vähintään 15 minuutin ajan. Se kuulostaa vähältä, mutta on meikäläiselle paljon, ja vaikeinta minulle on se itse asiaan ryhtyminen. Kynnys madaltuu, kun lähtökohtaisesti liikunnan täytyy kestää vain 15 minuuttia, eikö vain? :D Ja siitä se kuitenkin sitten helposti venähtää pidemmäksi ajaksi. En aio etukäteen määritellä, mikä lasketaan liikunnaksi, vaan ihan minkä tahansa intensiteetin liike käy, oli se sitten vaikka vain venyttely sohvalla tai lyhyt happihyppely korttelin ympäri :) Lisäksi olen innostunut Blogilateksen tehokkaista pikatreeneistä, ne on sopivan lyhyitä omaan makuuni.

Asusta on pakko sanoa sen verran, että minulla on useampikin tällainen vihreä takki, joiden sävy on kaunis maaston- ja limenvihreän väliltä oleva sävy. Silti se aina taittaa kuvissa tällaiseen viemärinruskeaan. Onpa kiva :D

Valoisaa talvipäivää kaikille teille ihanille!
Powered by Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan

Your copyright

& KATRI K. 2020