Slider

Miten meni silmien laserleikkaus?

November 26, 2020

Hui, ihan pikkiriikkisen jossain alitajunnan pienimmissä sopukoissa jännitti vielä viikko sitten, että pääsenkö koskaan kirjoittamaan tätä postausta, jos vaikka jostain ihmeen syystä kaikki menisikin silmien laserleikkauksessa pieleen?! Samaan aikaan en oikein osannut kuitenkaan pelätä sitä niin paljon kuin ihmiset ympärilläni - sekä vanhempani että ystäväni tuntuivat jännittävän puolestani enemmän kuin mitä itse pelkäsin, haha. Yritin olla lukematta liikaa mitään tarinoita pieleen menneistä leikkauksista ja keskittyä siihen, mitä kirurgini sanoo.

Kuten arvata saattaa, laserleikkaus onnistui kokonaisuudessaan kuitenkin erinomaisesti ja täällä onnesta soikeana aloitin kirjoittamaan tätä postausta jo heti seuraavana aamuna, etten unohtaisi mitään. Tässä tulee siis tarina omasta Femtolasik-leikkauksestani, jossa kävin torstaina 19.11.2020 Helsingissä Citycenterin Silmäasemalla. Yritin kirjoittaa tämän postauksen mahdollisimman yksityiskohtaisesti, koska olisin itse halunnut lukea sellaisia postauksia ennen leikkauskokemustani.


Silmäasemalle ilmoittautumisen jälkeen leikkaukseen mukaan tuleva hoitaja vei minut vastaanottohuoneeseen, jossa vielä kerran kerrattiin kaikki leikkauksen vaiheet, äänet, hajut ja silmien jälkihoito. Sain samalla myös nestemäistä (ja kirkkaan pinkkiä, hihi) rauhoittavaa, mikä oli tosi hyvä, koska tuossa vaiheessa leikkaus alkoi jännittää jo aika kovaa. Hoitaja myös kasasi minulle paperipussiin kotiin vietäväksi erilaisia myöhemmin tarvittavia juttuja, kuten erittäin tyylikkäät (not) aurinkolasit, yöksi silmien päälle teipattavat suojalätkät, teippiä ja muuta pientä sälää, kuten tippanäytteitä. Varattiin myös jo seuraavalle päivälle ensimmäinen jälkitarkastusaika. Henkilökohtaiset tavarat sain jättää lukolliseen pukukaappiin, jonka avainta kannoin mukana. Otin tosin puhelimen ja laukun mukaan leikkaushuoneeseen, jotta pystyin lepohuoneessa lähettämään läheisille ääniviestejä sitten heti leikkauksen jälkeen.

Hoitajan kanssa jutustelun jälkeen istahdin hetkeksi käytävälle odottamaan kirurgiani Juha Lehtosaloa, joka pyysi minut vielä vastaanottohuoneeseen hetkeksi keskustelemaan. Hän kävi läpi leikkauksen vaiheet samalla tavoin kuin hoitaja ja kertoi vielä enemmän siitä, mitä minun tulee leikkauksessa itse tehdä. Hän myös rauhoitteli, että näkee silmämunani laitteidensa läpi lähes metrin kokoisina, eli kunhan tekisin niin kuin hän ohjeisti, ei minulla olisi mitään hätää.

Juhan kanssa juttelun jälkeen odottelin käytävällä vielä pienen hetken, kunnes olikin jo aika astella leikkaussaliin. Tavarat piti jättää sivupöydälle ja pandemiatilanteen vuoksi pitämäni maski piti heittää roskiin. Hienosti meinasin marssia leikkauspedille lasit päässä ennen kuin hoitaja huomautti, etten tarvitse niitä tästä hetkestä eteenpäin enää ikinä :D


Itse leikkaus kesti varmaan 5-10 minuuttia ja ja oli kyllä kokonaisuudessaan aivan sairaan nopea toimenpide. Heti pedille asetuttuani sain silmiin puuduttavat tipat, mitkä tekivät koko toimenpiteen täysin kivuttomaksi. Ripset teipattiin tiukasti kiinni ylös ja alas, ja sen jälkeen silmää auki pitämään laitettiin jonkinlaiset luomenlevittimet. Kuulostaa hurjalta, mutta puudutustippojen ansiosta tuokaan ei tuntunut yhtään miltään!

Leikkauksessa minua ja petiäni liikuteltiin kahden eri laitteen välillä, joista toinen leikkasi silmiin läpät ja toinen hoiti sitten silmän sisäisen laseroinnin. Periaatteessa tehtäväni oli olla täysin puhumatta, ellei minulta kysytä jotain, ja vain katsoa laitteessa näkyvää vihreää valoa. En kuitenkaan saanut seurata sitä katseellani, vaikka se liikkui koko ajan, ja se olikin hommassa se vaikein puoli. Yritin siis ottaa sen asenteen, että annan silmäni tuijottaa ihan laiskana yhteen pisteeseen, oli siellä valoa tai ei ja Juha toi sitten laserin oikealle kohdalle. Tämä yhteistyö näytti toimivan :D Minkäänlaista kipua en missään vaiheessa tuntenut, ainoastaan pientä painetta ja ilmavirtaa. Näkymä oli kuin avaruusseikkailussa: pimeyttä ja vaihtelevia valoja, välillä lähes ilotulitusta...

Jossain vaiheessa Juha myös kuulemma pyöritteli silmääni, mikä tuntui vähän hassulta, muttei kivualiaalta. Paineen tunteesta selvisi hyvin, koska sen tiesi kestävän vain joitain sekunteja ja Juha hoki koko ajan että "hyvä, hyvä, hyvä, hyvä, hyvä, hyvä" niin kauan, kuin laser teki työtään. Ihan leikkauksen lopuksi silmien päälle asetettiin suojaavat ja kosteuttavat linssit, jotka Juha tulisi reilun puolen tunnin päästä poistamaan. Juha tsemppasi ihanasti, että leikkaus oli sujunut erinomaisesti ja olin totellut ohjeita hienosti! :) Sitten hoitaja veikin minut jo lepohuoneeseen.


Heti leikkaussalin pediltä noustessa näin muuten jo seinällä olevan julisteen tekstin ja seinäkellon, mikä oli ihan uskomaton tunne! Lepohuoneessa oli tarjolla kaikenlaista pientä snacksia, ja siihen päälle hoitaja tarjosi kahvia tai teetä. Taustalla soi musiikki ja tuoli oli niin mukava, että olisin voinut vain nukahtaa siihen. Tässä vaiheessa sain jo katsella ympärilleni ja fiilistellä hiljalleen terävöityvää näköä, mutta oli tärkeää myös pitää silmiä aika paljon kiinni, jotta läppä lähtisi hiljalleen umpeutumaan. Kokonaisuudessaan sen umpeutuminen veisi n. 4 tuntia.

Puolisen tuntia lepohuoneessa maattuani Juha tuli hakemaan minut vastaanottohuoneeseensa. Hän tarkisti silmät vielä laitteillaan, kehui leikkauksen sujuneen erinomaisesti ja poisti nuo leikkauksen lopuksi silmiin asetetut suojalinssit. Sitten sain jo lähteä kassan kautta kotiin. Saavuin Silmäasemalle alunperin klo 14:30 ja lähdin kotia kohti jo 15:50, ihan käsittämätöntä!

Tässä vaiheessa näkö oli jo huomattavasti parempi kuin ennen leikkausta, ja olisin käytännössä pystynyt menemään kotiin omin avuin. Sitä ei kuitenkaan voinut etukäteen millään tietää, koska jokaisen kokemus on erilainen, ja olin pyytänyt ohjeiden mukaisesti saattajan eli Joen hakemaan minut kotiin. Vaikka näköni oli tässä vaiheessa jo riittävän hyvä yksin kulkemiseen, oli saattaja silti pop, koska leikkauspäivälleni osui Uusimaan alueella riehunut myrkytuuli. Siltä oli pakko yrittää suojata silmät ja edelleen auki olevat läpät (näin jo mielessäni tuulessa lepattavat sarveiskalvot, not a fun idea), eli käytännössä kävelin silmät kiinni aurinkolasit päässä ja Joen taluttamana metroaseman sisätiloihin saakka. Metrolta kotiin kävellessä puolestaan alkoi sade, eli sama homma oli edessä, koska silmiä ei saanut kastella vielä leikkauspäivänä.


Ellos wool coat
Selected Femme alpaca jumper
Pull & Bear jeans
Dinsko ankle boots
Saint Laurent Sunset bag

Kotiin päästessä näkö oli jo suhteellisen terävä, mutta edelleen näytti siltä, kuin maailmaa katsoisi vähän likaisen piilolinssin läpi. Eli tavallaan näin hyvin, mutta en nähnyt esimerkiksi lukea tekstejä tippapullon kyljestä. Lisäksi valonlähteillä oli jännät halo-kehykset, jotka eivät häikäisseet mutta olivat muuten vain ärsyttäviä. Mielessä kuumottivat nuo silmämunissa edelleen muutaman tunnin ajan auki olevat läpät, joten päätin vain pistää ensimmäiset antibiootti- ja kortisonitipat silmiin ja mennä sänkyyn pötköttämään podcastin kera.

Iltaa kohden tuo halo-efekti alkoi hiljalleen väistyä, ja pystyin myöhään illalla jo katsomaan elokuvaa ja näkemään tekstitykset ihan hyvin. Lääketippoja piti laittaa leikkauspäivänäkin kolmeen otteeseen ja kostutustippoja niin usein kuin siltä tuntui. Minusta tuntuu, että pääsin sivuoireiden suhteen tosi vähällä, sillä silmissä ei hirveämmin tuntunut mitään roskan tunnetta muutamia yksittäisiä hetkiä lukuunottamatta. Jouduin koko seuraavan viikon melkeinpä kelloa tuijottamalla muistuttamaan itseäni kostutustippojen lisäämisestä, sillä ne ovat tärkeitä, vaikka silmiä ei tuntemusten perusteella mikään hiertäisikään.

Nukkumaan mennessä teippasin silmien päälle kovaa, läpinäkyvää muovia olevat suojaläpät, etten unissani kaiva mahdollisesti roskaisilta tuntuvia silmiä. Ensimmäinen yö jännitti tosi paljon, mutta menikin aivan loistavasti! En herännyt kertaakaan ja aamullakin herätessä silmät tuntuivat tosi hyviltä. Perjantaina heräsin kirkkaalla näöllä ja kevyin silmin aurinkoiseen, lumiseen aamuun. 16 vuoden piilari- ja lasirumban jälkeen se oli kuulkaa aikamoinen tunne!

Jännittämäni ensimmäinen viikko leikkauksen jälkeen on sujunut mahtavasti, ilman sen kummempia sivuoireita tai pelkoja. Tämän päivän jälkeen saan jättää pois jo antibiootti- ja kortisonitipat sekä uniläpät ja alkaa jälleen elää normaalisti, jee! Olen ollut niin jälkioireeton, että ihan kuin silmiäni ei olisi koskaan leikattukaan. Samaan aikaan koko maailmani on kuitenkin mullistunut. Ihan hullua. Oman kokemukseni perusteella en voi kuin suositella jokaiselle, joka leikkausta on joskus harkinnut, se todella mullistaa maailman. ♥

Lue myös: Kohti silmien laserleikkausta
Lue myös: Laserleikkauksen esitutkimuksessa

4 comments:

  1. Hienoa, että leikkaus meni hyvin. Siitä se uusi kirkas elämä alkaa. :D

    ReplyDelete
  2. Sama kirurgi ja samat kokemukset! Vajaa vuosi leikkauksesta ja hyvin mennyt. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei ihan mahtava kuulla, kiitos paljon! :)

      Delete

Powered by Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan

Your copyright

& KATRI K. 2020