Slider

Lomalta paluu erilaiseen arkeen

November 30, 2020

Lomaviikko marraskuussa ja Suomen kamaralla kuulosti kieltämättä ensin vähän hämärältä konseptilta, mutta päätyi olemaan yksi parhaista kokemuksista ikinä. Oli aivan ihanaa vaihteeksi tankata päivän valoisia tunteja vapaalla, eli kotona ja ulkosalla ihan aikatauluttomasti. Marrakuussa ne valoisat tunnit kun on pitkälti kuluneet toimiston seinien sisällä, eli pimeällä töihin mennen ja pimeällä töistä lähtien. Oli myös ihanaa nukkua ilman herätyskelloa. Oli ihanaa tehdä sitä, mitä milläkin hetkellä huvittaa. Oli ihanaa olla Joen kanssa yhdessä kotona pidempiä aikoja. Oli kerta kaikkisen ihanaa nautiskella siitä suloisesta kiireettömyydestä oikein olan takaa.

Löydettiin loman aikana myös Kierrätyskeskuksesta aivan mahtava vintagevalaisin, eli maailman kaunein messinkinen ja lasinen pöytävalaisimen jalka, johon täytyy vielä metsästää se yhtä kaunis varjostin. Siinä oli kyllä ostohetkellä varjostin, mutta se ei ihan kuvastanut meidän sisustustyyliä upeine satiiniröyhelöineen :D Käytiin Joen ja äitini kanssa myös lounaalla Moshi Moshissa, josta tuli heittämällä yksi lempparilounaspaikoistani. Harmi, etten arkena oikeastaan ehdi lounaalle, mutta nyt on ainakin arkivapaita varten yksi herkullinen sushipaikka hihassa, nam. Käytiin paljon myös kävelyillä ja katsottiin Netflixistä jälleen kerran alusta loppuun koko IT Crowd -sarja, jota katsoessa saa aina nauraa ihan maha kippurassa. Lisäksi leivoin, neuloin ja järjestelin kotia. Ainiin, ja viritettiinhän me joulukuusikin.


Uniqlo jumper
ASOS Petite faux leather leggins
Vagabond boots
Primark coat
Gucci bag

Loma kuitenkin loppui, ja tänään oli edessä paluu arkeen. Eikä mihin tahansa arkeen, vaan näiden tänään alkaneiden uusien rajoitusten värittämään arkeen sekä töissä että kotona. Vaikka elämä ei ole missään vaiheessa edelleenkään palautunut täysin normaaliksi, tuntuu uusiin rajoituksiin tottuminen silti oudolta. Jossain alitajunnassa sitä varmasti ajatteli kevään jälkeen, ettei perheestä ja ystävistä eristäytymiseen enää jouduttaisi, mutta se on tilanne ainakin täällä Uudellamaalla tällä hetkellä. Parin päivän päästä tulee muuten myös tasan vuosi siitä, kun ollaan viimeksi nähty Joen perhettä, ja se surettaa tosi paljon. Normaalitilanteessa oltaisiin käyty siellä jo 1-2 kertaa, ja he olisivat myös käyneet täällä Suomeen tutustumassa kesällä.

Kuka tietää miten joulun käy. Meillä on kaksi vaihtoehtoa, eli joko päädymme viettämään sen kaksin pikkukaksiossamme Helsingissä, vai sitten yhteiskunta on siinä tilanteessa, että se antaa meille silloin luvan matkata Mikkeliin. Kieltämättä Mikkeli-joulu isäni koristein kuorrutetussa talossa ja mahdollisesti jopa pienten lumihankien keskellä houkuttaisi enemmän, vaikka toisaalta useamman päivän kestävä joululeffapesä kotonakaan ei ole huono idea. Kunhan kaikki vain saisivat olla turvassa.

Millaisia ajatuksia uudet koronarajoitukset herättävät teissä? Paljon tsemppiä kaikille uuteen arkeen!

Ensimmäinen hääpäivä Hotel Havenissa

November 28, 2020

Sunnuntaina 18.10. koitti meidän ensimmäinen hääpäivä, ja käytiin sen kunniaksi syömässä Fredan Murussa päivän menut. Alunperin meidän oli lisäksi tarkoitus viettää sitä yöpymällä suloisessa Hotel Havenissa pienen staycationin merkeissä, mutta yllättäen saamani Tripla-keikan vuoksi päädyttiin siirtämään tämä kotikaupungin miniloma marraskuulle. Aikataulu olisi muuten mennyt niin tiukaksi, ettei se olisi sallinut rentoutus maximusta. Ensin vähän harmitti siirtää tätä ainutkertaista ensimmäisen hääpäivän juhlintaa, mutta työmahdollisuus oli niin loistava, että yhteisymmärryksessä tämä siirto päädyttiin tekemään.

Loppujen lopuksi olikin ihanaa venyttää hääpäivän juhlintaa myös tälle pimeälle marraskuulle, ja nautittiin ihan täysillä tästä pienestä arjen irtiotosta. Oli ihanaa, että myös marraskuussa oli jotain, mitä odottaa, ja tällainen staycation oli niin mahtava, että jos tulevaisuus sen vain sallii, haluan viettää jokaista hääpäiväämme juuri näin!


Hotellihuoneemme oli ihan äärettömän rauhallinen ja todella kaunis, ja rakastuin ihan täysillä tuohon upeaan kylpyhuoneeseen sekä mielettömään huonekorkeuteen ja jättimäiseen ikkunaan. Joe taisi todeta monta kertaa tuon vuorokauden aikana, että "tällaisessa yksiössä voisi hyvin asua" ja oikeassahan hän oli. Muuttaisin kyllä itsekin tuonne rauhan tyyssijaan koska tahansa!

Hotelliin checkauksen ja hetken fiilistelyjen jälkeen suunnattiin Woolshediin kympin burgerille ja pihville (silloin oli juuri käynnissä Syö 10€ -viikot, score!) ja Lushiin ostamaan jotain, millä luoda hauska vaahtokylpy hotellihuoneen upeassa kylppärissä. Päädyttiin pinkkiin ja kuplivaan tuotteeseen, joka tuoksui ihan lapsuuden pinkiltä purkalta, apua :D En ole ollut kylvyssä varmaan vuosiin, ja olin ihan unohtanut, miten ihanaa ja rentouttavaa se onkaan... Ehkä tulevaisuuden kodin haavelistalle pääsee kuin pääseekin kylpyamme. Kylvyn jälkeen peseydyttiin ja pesiydyttiin muhkeaan sänkyyn katsomaan leffaa Havenin meille lahjoittamien hääpäiväsuklaiden parissa ja nukuttiin kumpikin parhaat yöunet aikoihin.

En yhtään ihmettele, miksi staycation on lunastanut paikkansa korona-ajan luksuksena! Tämän kokemuksen jälkeen oli kiva palata taas normaaliin arkeen astetta rentoutuneempana. ♥

Miten meni silmien laserleikkaus?

November 26, 2020

Hui, ihan pikkiriikkisen jossain alitajunnan pienimmissä sopukoissa jännitti vielä viikko sitten, että pääsenkö koskaan kirjoittamaan tätä postausta, jos vaikka jostain ihmeen syystä kaikki menisikin silmien laserleikkauksessa pieleen?! Samaan aikaan en oikein osannut kuitenkaan pelätä sitä niin paljon kuin ihmiset ympärilläni - sekä vanhempani että ystäväni tuntuivat jännittävän puolestani enemmän kuin mitä itse pelkäsin, haha. Yritin olla lukematta liikaa mitään tarinoita pieleen menneistä leikkauksista ja keskittyä siihen, mitä kirurgini sanoo.

Kuten arvata saattaa, laserleikkaus onnistui kokonaisuudessaan kuitenkin erinomaisesti ja täällä onnesta soikeana aloitin kirjoittamaan tätä postausta jo heti seuraavana aamuna, etten unohtaisi mitään. Tässä tulee siis tarina omasta Femtolasik-leikkauksestani, jossa kävin torstaina 19.11.2020 Helsingissä Citycenterin Silmäasemalla. Yritin kirjoittaa tämän postauksen mahdollisimman yksityiskohtaisesti, koska olisin itse halunnut lukea sellaisia postauksia ennen leikkauskokemustani.


Silmäasemalle ilmoittautumisen jälkeen leikkaukseen mukaan tuleva hoitaja vei minut vastaanottohuoneeseen, jossa vielä kerran kerrattiin kaikki leikkauksen vaiheet, äänet, hajut ja silmien jälkihoito. Sain samalla myös nestemäistä (ja kirkkaan pinkkiä, hihi) rauhoittavaa, mikä oli tosi hyvä, koska tuossa vaiheessa leikkaus alkoi jännittää jo aika kovaa. Hoitaja myös kasasi minulle paperipussiin kotiin vietäväksi erilaisia myöhemmin tarvittavia juttuja, kuten erittäin tyylikkäät (not) aurinkolasit, yöksi silmien päälle teipattavat suojalätkät, teippiä ja muuta pientä sälää, kuten tippanäytteitä. Varattiin myös jo seuraavalle päivälle ensimmäinen jälkitarkastusaika. Henkilökohtaiset tavarat sain jättää lukolliseen pukukaappiin, jonka avainta kannoin mukana. Otin tosin puhelimen ja laukun mukaan leikkaushuoneeseen, jotta pystyin lepohuoneessa lähettämään läheisille ääniviestejä sitten heti leikkauksen jälkeen.

Hoitajan kanssa jutustelun jälkeen istahdin hetkeksi käytävälle odottamaan kirurgiani Juha Lehtosaloa, joka pyysi minut vielä vastaanottohuoneeseen hetkeksi keskustelemaan. Hän kävi läpi leikkauksen vaiheet samalla tavoin kuin hoitaja ja kertoi vielä enemmän siitä, mitä minun tulee leikkauksessa itse tehdä. Hän myös rauhoitteli, että näkee silmämunani laitteidensa läpi lähes metrin kokoisina, eli kunhan tekisin niin kuin hän ohjeisti, ei minulla olisi mitään hätää.

Juhan kanssa juttelun jälkeen odottelin käytävällä vielä pienen hetken, kunnes olikin jo aika astella leikkaussaliin. Tavarat piti jättää sivupöydälle ja pandemiatilanteen vuoksi pitämäni maski piti heittää roskiin. Hienosti meinasin marssia leikkauspedille lasit päässä ennen kuin hoitaja huomautti, etten tarvitse niitä tästä hetkestä eteenpäin enää ikinä :D


Itse leikkaus kesti varmaan 5-10 minuuttia ja ja oli kyllä kokonaisuudessaan aivan sairaan nopea toimenpide. Heti pedille asetuttuani sain silmiin puuduttavat tipat, mitkä tekivät koko toimenpiteen täysin kivuttomaksi. Ripset teipattiin tiukasti kiinni ylös ja alas, ja sen jälkeen silmää auki pitämään laitettiin jonkinlaiset luomenlevittimet. Kuulostaa hurjalta, mutta puudutustippojen ansiosta tuokaan ei tuntunut yhtään miltään!

Leikkauksessa minua ja petiäni liikuteltiin kahden eri laitteen välillä, joista toinen leikkasi silmiin läpät ja toinen hoiti sitten silmän sisäisen laseroinnin. Periaatteessa tehtäväni oli olla täysin puhumatta, ellei minulta kysytä jotain, ja vain katsoa laitteessa näkyvää vihreää valoa. En kuitenkaan saanut seurata sitä katseellani, vaikka se liikkui koko ajan, ja se olikin hommassa se vaikein puoli. Yritin siis ottaa sen asenteen, että annan silmäni tuijottaa ihan laiskana yhteen pisteeseen, oli siellä valoa tai ei ja Juha toi sitten laserin oikealle kohdalle. Tämä yhteistyö näytti toimivan :D Minkäänlaista kipua en missään vaiheessa tuntenut, ainoastaan pientä painetta ja ilmavirtaa. Näkymä oli kuin avaruusseikkailussa: pimeyttä ja vaihtelevia valoja, välillä lähes ilotulitusta...

Jossain vaiheessa Juha myös kuulemma pyöritteli silmääni, mikä tuntui vähän hassulta, muttei kivualiaalta. Paineen tunteesta selvisi hyvin, koska sen tiesi kestävän vain joitain sekunteja ja Juha hoki koko ajan että "hyvä, hyvä, hyvä, hyvä, hyvä, hyvä" niin kauan, kuin laser teki työtään. Ihan leikkauksen lopuksi silmien päälle asetettiin suojaavat ja kosteuttavat linssit, jotka Juha tulisi reilun puolen tunnin päästä poistamaan. Juha tsemppasi ihanasti, että leikkaus oli sujunut erinomaisesti ja olin totellut ohjeita hienosti! :) Sitten hoitaja veikin minut jo lepohuoneeseen.


Heti leikkaussalin pediltä noustessa näin muuten jo seinällä olevan julisteen tekstin ja seinäkellon, mikä oli ihan uskomaton tunne! Lepohuoneessa oli tarjolla kaikenlaista pientä snacksia, ja siihen päälle hoitaja tarjosi kahvia tai teetä. Taustalla soi musiikki ja tuoli oli niin mukava, että olisin voinut vain nukahtaa siihen. Tässä vaiheessa sain jo katsella ympärilleni ja fiilistellä hiljalleen terävöityvää näköä, mutta oli tärkeää myös pitää silmiä aika paljon kiinni, jotta läppä lähtisi hiljalleen umpeutumaan. Kokonaisuudessaan sen umpeutuminen veisi n. 4 tuntia.

Puolisen tuntia lepohuoneessa maattuani Juha tuli hakemaan minut vastaanottohuoneeseensa. Hän tarkisti silmät vielä laitteillaan, kehui leikkauksen sujuneen erinomaisesti ja poisti nuo leikkauksen lopuksi silmiin asetetut suojalinssit. Sitten sain jo lähteä kassan kautta kotiin. Saavuin Silmäasemalle alunperin klo 14:30 ja lähdin kotia kohti jo 15:50, ihan käsittämätöntä!

Tässä vaiheessa näkö oli jo huomattavasti parempi kuin ennen leikkausta, ja olisin käytännössä pystynyt menemään kotiin omin avuin. Sitä ei kuitenkaan voinut etukäteen millään tietää, koska jokaisen kokemus on erilainen, ja olin pyytänyt ohjeiden mukaisesti saattajan eli Joen hakemaan minut kotiin. Vaikka näköni oli tässä vaiheessa jo riittävän hyvä yksin kulkemiseen, oli saattaja silti pop, koska leikkauspäivälleni osui Uusimaan alueella riehunut myrkytuuli. Siltä oli pakko yrittää suojata silmät ja edelleen auki olevat läpät (näin jo mielessäni tuulessa lepattavat sarveiskalvot, not a fun idea), eli käytännössä kävelin silmät kiinni aurinkolasit päässä ja Joen taluttamana metroaseman sisätiloihin saakka. Metrolta kotiin kävellessä puolestaan alkoi sade, eli sama homma oli edessä, koska silmiä ei saanut kastella vielä leikkauspäivänä.


Ellos wool coat
Selected Femme alpaca jumper
Pull & Bear jeans
Dinsko ankle boots
Saint Laurent Sunset bag

Kotiin päästessä näkö oli jo suhteellisen terävä, mutta edelleen näytti siltä, kuin maailmaa katsoisi vähän likaisen piilolinssin läpi. Eli tavallaan näin hyvin, mutta en nähnyt esimerkiksi lukea tekstejä tippapullon kyljestä. Lisäksi valonlähteillä oli jännät halo-kehykset, jotka eivät häikäisseet mutta olivat muuten vain ärsyttäviä. Mielessä kuumottivat nuo silmämunissa edelleen muutaman tunnin ajan auki olevat läpät, joten päätin vain pistää ensimmäiset antibiootti- ja kortisonitipat silmiin ja mennä sänkyyn pötköttämään podcastin kera.

Iltaa kohden tuo halo-efekti alkoi hiljalleen väistyä, ja pystyin myöhään illalla jo katsomaan elokuvaa ja näkemään tekstitykset ihan hyvin. Lääketippoja piti laittaa leikkauspäivänäkin kolmeen otteeseen ja kostutustippoja niin usein kuin siltä tuntui. Minusta tuntuu, että pääsin sivuoireiden suhteen tosi vähällä, sillä silmissä ei hirveämmin tuntunut mitään roskan tunnetta muutamia yksittäisiä hetkiä lukuunottamatta. Jouduin koko seuraavan viikon melkeinpä kelloa tuijottamalla muistuttamaan itseäni kostutustippojen lisäämisestä, sillä ne ovat tärkeitä, vaikka silmiä ei tuntemusten perusteella mikään hiertäisikään.

Nukkumaan mennessä teippasin silmien päälle kovaa, läpinäkyvää muovia olevat suojaläpät, etten unissani kaiva mahdollisesti roskaisilta tuntuvia silmiä. Ensimmäinen yö jännitti tosi paljon, mutta menikin aivan loistavasti! En herännyt kertaakaan ja aamullakin herätessä silmät tuntuivat tosi hyviltä. Perjantaina heräsin kirkkaalla näöllä ja kevyin silmin aurinkoiseen, lumiseen aamuun. 16 vuoden piilari- ja lasirumban jälkeen se oli kuulkaa aikamoinen tunne!

Jännittämäni ensimmäinen viikko leikkauksen jälkeen on sujunut mahtavasti, ilman sen kummempia sivuoireita tai pelkoja. Tämän päivän jälkeen saan jättää pois jo antibiootti- ja kortisonitipat sekä uniläpät ja alkaa jälleen elää normaalisti, jee! Olen ollut niin jälkioireeton, että ihan kuin silmiäni ei olisi koskaan leikattukaan. Samaan aikaan koko maailmani on kuitenkin mullistunut. Ihan hullua. Oman kokemukseni perusteella en voi kuin suositella jokaiselle, joka leikkausta on joskus harkinnut, se todella mullistaa maailman. ♥

Lue myös: Kohti silmien laserleikkausta
Lue myös: Laserleikkauksen esitutkimuksessa

Christmas Home

November 24, 2020

Viime viikonloppuna koitti koko marraskuun odotetuin hetki, kun hipsittiin ullakkovarastoon ja laitettiin vihdoin joulukuusi pystyyn. Salaa olen odottanut tätä hetkeä kyllä jo viime vuodesta, jolloin joulu jäi meiltä kotona muuton vuoksi vähän välistä. Sen vuoksi päätettiin jouluttaa tänä vuonna vähintään triplasti ja nauttia kuusesta kauemmin kuin muutaman viikon verran, koska onhan joulu oikeastaan "se viides vuodenaika". Miksi ihmeessä sen tulisi kestää vain muutamia viikkoja tai jopa vain päiviä, kuten monissa kodeissa tapana on.

Ostin tämän lumikuusen Etolasta aika tarkalleen vuosi sitten näkemättä edes mallikappaletta, ja avasimme sen paketista vasta nyt. Etukäteen vähän jännitti, mutta ihan turhaan, sillä kuusi on luonnossa vielä tuhat kertaa kauniimpi kuin osasin edes kuvitella. En muuten äkkiseltään keksi suloisempaa näkyä, kuin jostain pörröisen tonttulakin päähänsä löytänyt Joe ripustamassa koristeita kuusen ylimmille oksille, neulepaita tuon kuusesta hennosti irtoavan lumen peitossa... ♥


Tähän maailman kauneimpaan kuuseen oli ihana ripustaa kaikki ne rakkaimmat, vanhat koristeet ja uudemmat, kimaltavat löydöt. Tykkään muuten vaihdella koristeluita ja niiden yhdistelmiä kuusessa vuosittain, mutta pikkuhiljaa kyllä huomaan, että ne hassuimmat vempeleet ovat väistyneet kauniiden ja ajattomien koristeiden tieltä. Tällä hetkellä eniten viehättävät erilaiset kultaiset pallot, glitter ja rustiikkiset yksityiskohdat, kuten tämän vuoden kuusesta varmaan huomaa!

Kuusi on tosiaan Etolasta (ja tulossa ilmeisesti tänäkin vuonna myyntiin viikolla 48, kun äkkiä netistä kurkkasin), ja tänä vuonna puussa roikkuvat koristeet ovat mm. Shishi x Vepsäläiseltä (kultaiset pallot ja Merry Christmas -kyltti), Stockmannilta (hopeinen puolikuu) sekä viime vuonna Briteistä ostettuja (poliisi, kävyt, kanelitangot), yhdistettynä vanhoihin suosikkeihin, kuten noihin suloisiin karkkikeppeihin ja alimman kuvan mattaisempiin palloihin. Ihan nextille levelille puun vei mielestäni tuo kimaltava Merry Christmas -kyltti sekä keinokuusen ei niin viehättävän ristijalan kauniisti peittävä rustiikkinen suojus, joka on Rustasta. En voi kuin suositella, se maksoikin vain 10 euroa ja on ihan piste iin päälle.

Joko sielläkin päässä on kuuset pystyssä, vai odotatteko vielä? Me jäädään toivomaan hartaasti, että nuo ikkunoista näkyvät valtavat männyt saisivat ylleen myöskin lumikerroksen, sillä se se vasta muuntaisikin meidän olohuoneen näkymät oikein talven ihmemaaksi... ♥

Ihonhoidon suosikit

November 22, 2020

Paljon on kaikkea omituista mahtunut vuoteen 2020, mutta sen aikana olen myös löytänyt vihdoin ne kasvojeni iholle kaikista parhaiten sopivat tuotteet. Ihoni ei ole valehtelematta koskaan ollut niin hyvässä kunnossa kuin se on nyt, enkä tiennyt, että se voisi edes tällainen olla, iih! Hyväkuntoinen iho tuo itselläni kyllä huomattavan paljon itsevarmuutta kaikkeen tekemiseen ja olemiseen, ei siitä pääse yli eikä ympäri.

Ihoni hohtaa ja joustaa kauniisti ja siitä on tullut paljon kimmoisampi ja eloisampi. Edelleen se ajoittain punottaa, mutten usko tästä vaivasta koskaan pääseväni täysin eroon, koska ihoni on luontaisesti aina ollut hyvin läpikuultava (ja siihen vaikuttaa myös astmalääkitys.) Ajattelin tulla iloisena ihoni kunnosta jakamaan teillekin tämän nykyisen ihonhoitorutiinini, joka on suhteellisen simppeli. Haluaisin ajatuksissani olla 10-vaiheista päivärutiinia noudattava ihminen, mutten vain ole – minulle toimii parhaiten muutama hyvin toimiva tuote, joka vastaa ihoni tarpeisiin.


Näistä suosikeista en enää pysty helpolla luopumaan, vaikka olen osan kohdalla logistisista vaikeuksista johtuen yrittänytkin! Tuotteiden vaihto ja uusien kokeilu on näkynyt heti ihon kunnon huononemisena, vaikka kokeilemani toinen tuote muuten vaikuttaisi hyvältä ja olisi saanut hyvät arvostelut netissä. Siispä olen päätynyt pysymään toistaiseksi näissä tuotteissa, jotka saavat oman ihoni tasoittumaan, hehkumaan ja sävyltään yhtenäisemmäksi :)

Eiköhän lähdetä katsomaan, mitä sieltä kylppäristä löytyy...


Kylie Skin - Foaming Face Wash


Normaalisti välttelen vaahtoavia puhdistusaineita viimeiseen asti, koska ne tekevät lähes mille tahansa ihotyypille pelkkää hallaa. Tämä on kuitenkin poikkeus! Se johtunee siitä, ettei tuote sisällä natriumlauryylisulfaatteja, jotka imevät ihosta kaiken sen oman kosteuden ja iholle luontaiset öljyt. Tuo viheliäinen ainesosa tuo iholle sen karmaisevan kiristyksen tunteen ja saa ihon kiiltämään, kun raukka parka yrittää itse itseään sitten korjaavasti kosteuttaa. Tähän tuotteeseen on lisätty putsaavien elementtien lisäksi myös kosteuttavia ainesosia, kuten mun ikuisuuslempparia eli hyaluronihappoa, sekä kosteutta sitovaa glyseriiniä ja kiivinsiemenöljyä.

Paitsi että käytän tätä iltaisin, olen uskaltanut käyttää tätä pienen määrän myös aamuisin, sillä se ei kuivata ihoani ollenkaan. Aina, jos vaihdan tästä putsarista pois ja johonkin toiseen ihan tehokkaalta tuntuvaan tuotteeseen, ihoni alkaa heti kerätä epäpuhtauksia tai kiiltää. Kylie Skinin tuotteet on sopineet mulle yllättäen aivan erinomaisesti, ja noista perussarjan tuotteista kirjoitin vajaa vuosi sitten lisää täällä.


The Ordinary – Niacinamide 10% + Zinc 1%


En ole koskaan käyttänyt mitään yhtä tehokasta tuotetta kuin tämä seerumi, ja se on tehnyt ihoni hyvinvoinnille jotain hyvin ratkaisevaa! Jos pilkotaan tuotteen nimessäkin mainitut ainesosat, niin niasiiniamidi (= B3-vitamiinin aktiivinen muoto) itsessään kirkastaa ihoa. Eli ihoni uusi kuulaus on selkeästi sieltä peräisin. Lisäksi tuotteessa on sinkkiä, joka sekin tasapainottaa ihon toimintaa ja ehkäisee sen rasvoittumista. Tämänkin olen huomannut vähentyneinä epäpuhtauksina.

99% kaikista epämääräisistä mininäpyistä katosi otsalta ja ohimoilta, kun siirryin Kylie Skinin puhdistusvaahdon ja tämän seerumin yhteiskäyttöön. En voi kuin suositella, sillä kirsikkana kakun päällä tämä on seerumiksi myös vielä ihan superedullinen! Ainiin, ja tätä ei kannata hieroa iholle, vaan taputella n. herneen kokoinen annos kevyesti imeytymään. Muuten tuote vaahtoutuu. Laitan tätä aamuisin tai iltaisin, silloin kun siltä tuntuu.


Kylie Skin – Face Moisturizer


Päivällä käytän kosteutukseen meikin alla Kylie Skinin päivävoidetta. Tämä kosteusvoide on koostumukseltaan jännittävä, sillä se on ikään kuin geelin ja voiteen sekoitus, mutta kuitenkin kokonaisuutena yllättävän raskasta tavaraa. Silti se edelleen imeytyy hyvin, eikä jää rasvaiseksi kalvoksi iholle. Voide toimii meikin ja meikkivoiteen alla erinomaisesti.

Voide sisältää kosteutta sitovan glyseriinin ja voipuun pähkinästä saatavan sheavoin lisäksi myös rauhoittavaa aloe veraa ja kauraa. Tuotteeseen ei ole lisätty hajusteita, mutta se sisältää appelsiinin kuoriuutetta, mikä luo sille ihanan raikkaan tuoksun. Plussaa hygieenisestä pumppupullosta! Kirjoittamani postaus Kylie Skinistä ja myöskin tästä tuotteesta löytyy täältä.


Clinique – Moisture Surge 72-Hour Lipid-Replenishing Hydrator


Huh, on siinä tuotteella nimihirviö, mutta kyllä se hitto vie toimii. Tämä Cliniquen tuote ilmeisesti uudistui tänä syksynä ja ostin sen heti testiin, koska se hieman kevyempi ja perinteinen Moisture Surge oli kauan suosikkini (eikä siinä edelleenkään ole mitään vikaa).

Tämä hieman kosteuttavampi versio sopii erinomaisesti talveen ja sisältää hyaluronihappoa, kofeiinia, aloe verasta uutettua vettä, E-vitamiinia ja tiikeriruohoa. Se lupaa kosteuttaa ihoa jopa 72 tunnin ajan! Laitan tätä tällä hetkellä iltaisin ihon puhdistuksen jälkeen, koska öisin iho tarvitsee ravinteita uudistuakseen ja toipuakseen jälleen yhdestä päivästä. Aamuisin iho on tuntunut ihan taivaallisen pehmeältä ja kosteutetulta, joskaan näin lyhyen käytön jälkeen en osaa vielä kommentoida tuota 72 tunnin kestoa :)


Kylie Skin – Walnut Face Scrub


Tämä ihanan pähkinäinen kuorintavoide sai ensin paljon kritiikkiä ihotautilääkäreiltä sen mekaanisuuden vuoksi, mutta läpäisi sittemmin kaikki testit. Se tekee omasta ihostani unelman pehmeän ja kevyen ja selkeästi poistaa kuollutta ihosolukkoa riittävän hellävaraisesti. Ihoni ei esimerkiksi koskaan punoita tällä kuorimisen jälkeen, vaikka se on yleinen vaivani. Kirjoittamani postaus Kylie Skinistä ja myöskin tästä tuotteesta löytyy täältä.


ACO – Renewing Face Oil


Tuon Cliniquen tuotteen lisäksi ACOn öljy on toinen uudempi tuote ihonhoitorepertuaarissani, mutta se hurmasi ihoni kyllä heti ensimmäisellä kokeilulla joskus syyskuussa! Ihoni on jostain syystä kuorittunakin taipuvainen siihen, että moni kosteuttava tuote jää ”kellumaan” ihon pinnalle, eikä kerta kaikkiaan vain imeydy. Se on niin raivostuttavaa enkä ole ennen tätä tuotetta löytänyt sopivaa öljyä, joka oikeasti imeytyisi. Iholleni yleisesti sopivan The Ordinarynkään öljyt eivät ole mätsänneet täydellisesti, mikä oli yllätys.

Tämä öljy on osoittaunut kuitenkin ihan nappivalinnaksi, eikä kerrankin tahmaa tai jätä ihoa rasvaisen tuntuiseksi. Ihan ennen kuulumatonta meikäläisellä! Öljy on kosteuttavaa, mutta imeytyy hyvin, ja sisältää mm. valkohilpansiemen-, canola- ja kookosöljyä sekä jälleen kerran E-vitamiinia ja antioksidanttista Q10:tä. Nam, mikä ihoa hemmotteleva kombo.

----

Käytän myös silmänympärysvoiteita silloin kun muistan, mutta pääasiassa levitän silmien ympäristöön nämä samat kasvovoiteet ja -öljyt samalla kuin kasvoillekin. Miia sen ammattilaisenakin tokaisi, että ainesosat ovat tarpeeksi yhtenäiset niin, ettei erillistä silmänympärysvoidetta välttämättä tarvitse ollenkaan! ;)

Onko mikään näistä tuotteista sinulle tuttu? Mitä ihonhoidon suosikkituotteita sinulla on? Ihanaa sunnuntaita kaikille!

Jos marraskuu masentaa

November 18, 2020

On se pakko myöntää, että näin marraskuun pimeydessä kaikenlainen luova tekeminen ja ideointi on hieman haastavampaa kuin muina vuodenaikoina. Sen huomaan myös blogin kirjoittamisessa, sillä vaikka intoa ja ideoita löytyykin, on esimerkiksi valon määrä niin alhainen, ettei valokuvaaminen onnistu arkipäivinä enää töiden jälkeen ollenkaan. Ainoa kuvausmahdollisuus on viikonloppuisin, jolloin sitten saattaa olla muitakin suunnitelmia aikaa viemässä.

Onneksi jouluun on enää alle kuusi (!!) viikkoa aikaa, ja joulusta päivät alkavat jälleen pidentyä ja valostua. Sitä ennen aion ottaa kaiken irti tästä hiljalleen virittyvästä joulutunnelmasta! Minusta vielä joulun pääpäiviäkin ihanampaa on itseasiassa juuri tämä etukäteinen aika, jolloin on aikaa fiilistellä koristeluita, ideoida ja paketoida lahjoja ja rentoutua viltin alla kynttilöiden palaessa ja kutimien kilistessä. Jos siis marraskuu tuntuu tuhottoman rankalta, kokeile näitä alla olevia vinkkejä - saatat yllättyä. Kuvituksena tietenkin puhelimeen tallentunutta joulufiilistä Shishi x Vepsäläinen -putiikista Helsingin Keskuskadulta ;)


Ota kaikki irti valoisista tunneista. Lähde auringon noustua aamulla ulos pienelle happihyppelylle, ihaile vielä viimeisiäkin ruskan rippeitä, hiljalleen jäätyviä vesiä ja huurtuvaa luontoa silloin, kun ehdit. Arkisin se ei välttämättä onnistu, mutta sitten viikonloppuisin. Marraskuu vaikuttaa tänä vuonna niin ihanan aurinkoiselta, että nyt on helppo tankata valoa ja raikasta ulkoilmaa varastoon vastapainoksi pimeille illoille.

Suunnittele joululahjat ajoissa. Mikään ei ole kamalampaa, kuin juosta ympäri kaupunkia paniikkihiessä etsimässä lahjaa rakkaalle, jota haluaa jouluna muistaa. Hyödynnä siis jo tämä aika lahjojen ideoimiseen, hankkimiseen ja paketoimiseen. Suloinen lahjakasa toimii myös joulukoristeena, vaikka lahjat aattona muualle veisikin!

Lähde lähimetsään inspiroitumaan. Pakkaa kaakaota tai teetä termariin ja astele lähimmälle metsäpolulle ihmettelemään, mitä kaikkea sieltä löytyykään. Raikkaan ilman varastotäydennyksen lisäksi saatat tuoda kotiin vaikka tarvikkeita joulukoristeisiin tai -paketointiin! Esimerkiksi kävyistä ja havupuiden oksista saa aikaiseksi vaikka mitä kaunista jouluksi ja talveksi.


Keskity ihonhoitoon ja hemmotteluun. Kylmä sää kurittaa ihoa heti ensimmäisistä alle kymmenen asteen alle putoavista säistä lähtien, ja monesti ainakin itse havahdun siihen vasta liian myöhään. Marraskuu onkin oivaa aikaa tehostaa ihonhoitoa ja tarvittaessa päivittää omat tuotteet talvi-iholle sopivammiksi. Ja hei, kotisohvalla saa helposti tehtyä ihanan kasvohoidon myös kumppanille! ;)

Valokuvaa ympäristöäsi. Marraskuu helposti näyttää ankealta, harmaalta ja vähän masentavalta, mutta valokuvauksen avulla oppii löytämään ne kauniit puolet tästäkin vuodenajasta.

Koristele koti jouluun jo marraskuussa. Kesälläkin kasvit ja kukat laitetaan esille koko kesäksi, niin miksi joulukoristeista ei saisi nauttia jo vuoden pimeimpänä aikana? Eli valonauhat, glitterit ja kynttilät esille, jos siltä tuntuu – kukaan ei tuomitse.


Tee jotain itseä inspiroivaa, mitä olet halunnut jo kauan kokeilla. Osta kokeilukerta uuteen harrastukseen, aloita kyykkyhaaste, kokeile maalaamista, keksi keittiössä jokin uusi arkiresepti tai aloita vaikka neulomaan jotain erilaista. Itse aloitin villapaidan teon, iiks!

Älä koe huonoa omaatuntoa, jos et vain jaksa. Se on ihan ookoo! Jos joskus on oikeus maata vain sohvalla ja nauttia lempisarjasta, sen aika on ehdottomasti koronavuonna marraskuussa. Eli älä pode yhtään huonoa omaatuntoa niistä Kardashian-maratoneista, vaan nappaa herkkuja kainaloon ja NAUTI.

Laserleikkauksen esitutkimuksessa

November 16, 2020

Marraskuun alussa kävin vihdoin vuosien odotuksen jälkeen silmälääkärillä tarkastamassa, olisiko silmistäni laserleikkaukseen sopiviksi. Lääkäri, jolla kävin tutkimuksissa, on myös sitten se sama kirurgi, joka tulee leikkauksen silmiini suorittamaan. Itse lääkärikäynti oli hyvin lyhyt ja kesti kaikkineen vain noin reilu puoli tuntia, vaikka sen aikana ehdittiinkin tehdä monen monta eri tutkimusta. Niiden avulla varmistettiin, että leikkaus on silmilleni varmasti turvallinen ja suositeltava.

Vastaanotolle ilmoittautumisen jälkeen hoitaja tuli tekemään ensimmäiset testit, joissa ilmeisesti tarkistettiin muun muassa sarveiskalvojeni paksuus ja silmän koko. Sen jälkeen pääsinkin jo pian lääkärille, joka teki vielä sarjan eri testejä ja tarkisti muun muassa silmänpaineet. Sain silmiin pitkästä aikaa myös niitä sumentavia tippoja, jotka laajentavat pupillin niin, että lääkäri näkee mikroskoopilla silmänpohjaan saakka. Se täytyy sanoa, että on nuo tipat kehittyneet siitä, kun niitä viimeksi olen saanut! Olin nimittäin jo etukäteen sumupeloissani pyytänyt Joen hakemaan sokean vaimonsa tutkimuksista kotiin, vaikka loppupeleissä olisinkin ihan hyvin selvinnyt julkisissa yksin, heh. Oli muuten jännää, että noilla tipoilla ja lasit päässä oli kerrankin kaukonäköni hyvä ja lähinäköni surkea.


Olin koko tutkimuskäynnin ajan varmaan tosi jännittynyt, koska lähisuvussani on rasitteena vino pino erilaisia silmäsairauksia. Kattavien testien jälkeen kaikki näytti kuitenkin olevan silmissäni oikein hyvässä kunnossa, eikä minkäänlaista estettä laserleikkaukseen tai hyvään leikkauslopputulokseen ole. Voin kertoa, etten hetkeen ole ollut niin huojentunut kuin silloin, kun lääkäri nämä sanat lausahti! Melkein hypähtelin pois Silmäasemalta :D

Seuraavaksi puhuttiin lääkärin kanssa vaihtoehdoista ja aikatauluista. Hänen mukaansa ja esitutkimuksen tulosten perusteella päästään samaan lopputulokseen sekä FemtoLasikilla että Smilella, eli sen vuoksi sain itse valita leikkaustekniikan. FemtoLasikissa toipumisaika voi kuulemma silmien kuivumisen ja valonarkuuden osalta olla hieman pidempi, tai sitten eroa ei välttämättä juuri ole. Valitsin sitten FemtoLasikin, joka on hieman Smilea edullisempi, ja josta kirurgeillakin on enemmän ja pidempää kokemusta. FemtoLasik on ympäri maailman yleisimmin tehty laserleikkaustyyppi, joten olen valintani suhteen luottavaisin mielin.


Leikkaukseen olisin päässyt jo vaikka kolmen päivän päästä, mutta se ei istunut työaikatauluihini. Jouduin varaamaan töiden vuoksi leikkauksen useamman viikon päähän, mikä alkuun vähän harmitti, mutta sainpahan välissä pitää jälleen viikon verran piilareita, koska laseja pitää käyttää vain viikko ennen leikkausta. Olo oli niin vapaa jo piilolinsseillä tuon lasit päässä vietetyn viikon jälkeen, etten millään malttaisi odottaa leikkausta ja sen lopputulosta. En edes osaa kuvitella, mitä linssitön elämä tulee olemaan. Pelkkä ajatuskin on jo utopiaa!

Leikkaus itsessään ei kauheasti jännitä, vaikka olenkin kuullut kauhutarinoita käristyvien silmämunien tuoksusta :D Enemmän jännittää jälkihoito, joka tulee ensimmäisen viikon ajan olemaan ilmeisen intensiivistä kaikkien erilaisten tippapullojen kanssa. Silmiin täytyy laittaa sekä kortisoni-, antibiootti- että kosteutustippoja, kaikkia useamman kerran tunnissa mutta ei yhtä aikaa toistensa kanssa.


H&M wool coat
Reserved dress
Gucci bag
Vagabond ankle boots

Onneksi tämä aktiivisin tippavaihe kestää vain viikon, eli täytyy vain tehdä itselle jokin aikataulu ihan paperille, jotta mikään tippakerta ei unohdu. Lisäksi on paljon rajoituksia muun muassa silmien hieromisen, suihkun, saunan, suolan syömisen ja liikunnan suhteen. Jopa raskauden! Haluan olla jälkihoidon kanssa prikulleen huolellinen, koska en missään nimessä halua tehdä mitään, mikä riskeeraisi näkökykyni.

Nyt sitten jään jännittämään ja odottamaan leikkaustani, joka koittaa jo tällä viikolla - iik!!

Lue myös: Kohti silmien laserleikkausta
Lue myös: Miten meni silmien laserleikkaus?

Tumma huulipuna syksyyn ja talveen

November 09, 2020

Postaus sisältää mainoslinkkejä / Adlinks

Oma suosikkihuulipunani syksyyn ja talveen on ollut jo parin vuoden ajan sama, ja se on ihan lyömätön. Sen sävy on kaunis ja täyteläinen viininpunainen ja mikä tärkeintä, se on ihan mielettömän kestävä ja sitä ei tarvitse paljoa lisäillä päivän aikana, jos ollenkaan. Se ei häiriinny edes maskista, heh! Huulipuna on Maybelline New Yorkin Super Stay Matte Ink -sarjaa, jota olen muutenkin suosinut jo vuosia, koska puna kestää huulilla ikuisuuden. Jotkut sarjan sävyt tosin kestää paremmin kuin toiset, sen olen huomannut.

Tarkempi sävy, joka tässä postauksessa näkyy, on 50 Voyager ja löydät sen täältä*.

Tuon sarjan huulipunat kestävät huulilla itseasiassa niin hyvin, että ne on pakko poistaa illalla öljypohjaisella putsarilla, koska muuten ei onnistu sitten millään. Kerran öljyputsarini oli loppu, ja olin aivan hätää kärsimässä, että millä ihmeellä tämän nyt poistan :D Onneksi oliiviöljy riensi apuun ja antoi varmaan samalla oikein hyvän öljyhoidon huulille, heh…


Rajauskynänä tämän huulipunan kanssa käytän L.A. Girlin Perfect Precisionia sävyssä GP724 Berry Wine, joka sopii Maybellinen punan kanssa yhteen kuin nakutettu - tulos on siisti ja skarppi. Olen tosin ostanut tämän kynän alunperin Jenkeistä, ja vaikka L.A. Girlin tuotteita myydään myös Suomessa, juuri tätä en onnistunut löytämään suomalaisista verkkokaupoista. Varmasti monella brändillä on kuitenkin samanlaisia, esim. juurikin Maybellinella.

Ai että, kyllä huulipuna vaan tuo niin ihanaa täyteläisyyttä ja fiilistä koko lookiin! Nyt maskiaikana punia tulee kyllä käytettyä hieman vähemmän, enkä työssäni oikein kehtaa käyttää kovin räikeitä värejä, mutta viikonloppuisin ja arki-iltaisin mulla on lähes aina huulipunaa, jos mulla vaan on menoa ja meikkiä.

Käytättekö te ikinä huulipunaa tai tällaista tummempaa sävyä?

Porkkanakakku salmiakkikuorrutteella

November 05, 2020

Sain juuri ihan maailman parasta palautetta, kun lukija pyysi vuosien takaista, vanhassa blogissa julkaisemaani reseptiä tänne uuden puolelle julkaistavaksi! Vitsit, miten ihana fiilis siitä tulikaan! :) Lähetin reseptin tälle lukijalle heti siltä seisomalta, koska se oli puhelimeni muistiossa tallessa, mutta ajattelin tulla hetimiten jakamaan sen teille muillekin. Sain kätevästi napsaistua uudet kuvatkin tätä reseptipostausta varten, kun leivoin meille tätä herkkua halloween-viikonloppuna.

Ehkä joku muukin pitkäaikaisempi lukija saattaa tämän hopeatoffee-kuorrutteisen porkkanakakun reseptin vielä muistaa? Julkaisin sen vanhan blogin puolella varmaan jotain 6-8 vuotta sitten, eli siitä on ihan älyttömän kauan aikaa. Siitä asti olen tehnyt sitä lähes jokaisena halloweenina ja pariin otteeseen myös salmiakkia rakastavalle isälleni isänpäivänä. Mystisesti kyllä, salmiakkia vihaava Joe myös tykkää tästä... Veikkaan sen johtuvan siitä, että makea porkkana toimii niin älyttömän hyvin suolaisen salmiakin parina :)

Ja tässä se tulee. Vanha blogiklassikko, eli porkkanakakku hopeatoffee-kuorrutteella! Kakku sopii väreiltään erinomaisesti tähän synkkään vuodenaikaan ja sitä on helppo koristella halloween-tarkoituksiin esim. kurpitsan muotoisilla vaahtokarkeilla, hammasnameilla tai vaikka toukilla tai silmäkarkeilla. Ihan millä tahansa pelottavalla!


HUOM! Jos mahdollista, tee pohja jo edellisenä päivänä, koska se vain paranee jääkaapissa maustuessaan.

Porkkanakakku Hopeatoffee-kuorrutteella


Kakkupohjaan tarvitset:
• 3 kananmunaa
• 3 dl sokeria
• 2 dl vehnäjauhoja
• 1 dl ruisjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 1,5 tl vaniljasokeria
• 3 tl kanelia
• 4,5 dl porkkanaraastetta (eli noin 3 porkkanaa)
• 100 g voita

Kuorrutteeseen tarvitset:
• 2 pussia Hopeatoffeeta (1 pussi riittää, jos haluat vähemmän kuorrutetta)
• 4 dl kuohukermaa (1 purkki riittää, jos haluat vähemmän kuorrutetta)
• koristeita

1. Vaahdota munat ja sokeri. Vaahdon ei tarvitse olla jäykkää ja kuvioon jähmettyvää, jotta voit tehdä myös loppuvaiheet vatkaimella.

2. Raasta porkkanat ja yhdistä kuivat aineet keskenään. Sulata voi, jollet käytä valmista leivontasulaa.

3. Lisää muna-sokerivaahtoon jauhoseos, porkkanaraaste ja sula rasva. Sekoita vatkaimella tasaiseksi.

4. Kumoa irtopohjavuokaan, itse käytän XX-kokoista irtopohjavuokaa. Paista 200 asteessa noin 20-30 minuuttia (kunnes keskeltä ei tartu enää veitseen/tikkuun taikinaa, kun "puukotat" sitä kevyesti).

5. Kakun ollessa uunissa, valmista kuorrutus. Kippaa kuohukerma kattilaan lämpenemään ja kuori sillä aikaa Hopeatoffeet. Heitä sekaan ja sulata tasaiseksi seokseksi. Jäähdytä hyvin (=täysin kylmäksi, laita vaikka lopuksi pakkaseen vielä puoleksi tunniksi) ja vatkaa sitten kuohkeaksi vaahdoksi. Väri vaalenee vaahdottuessa.

6. Halutessasi kostuta jäähdytetty kakkupohja jollain nesteellä, mutta porkkanoista on ainakin mun mielestä tullut aina tarpeeksi kosteutta. Levitä tai pursota kuorrute täysin jäähtyneen kakun päälle haluamallasi tavalla. Koristele ja nauti! Kakkupohja tosiaan kostuu ja maustuu vielä paremmaksi seuraavana päivänä.

Powered by Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan

Your copyright

& KATRI K. 2020