Slider

Voihan PMS!

lokakuuta 25, 2020

Arvatkaapa mitä. Eräs kuukausittainen vaiva, joka ei osaa (hyvin onnekkaista) naisista kosketa koskaan, on täällä taas. Nimittäin aivan hirvittävän kamala PMS eli premenstruaalioireyhtymä! Se joka kuussa ongelmia aiheuttava pirulainen, jota en voi omalla kokemuksellani kovin pikkuruiseksi kutsua. Se on jälleen iskenyt hampaansa meikäläiseen ja olo on tukala.

PMS:stä puhutaan usein vähän vitsillä ja vähätellen, joko aiheesta tietämättömien miesten tai sitä kokemattomien naisten puolelta. Itselleni se on kaikkea muuta kuin vitsi ja pilaa jokaisesta kuukaudesta vähintään pari päivää. PMS:n aikaan olen voimaton, kipuileva, jäykkä koko kropaltani, itkuinen ja ahdistunut. Vaikka joka kuukausi siitä kärsinkin, unohdan jopa joskus katsoa kalenteria silloin kun ihmettelen, miksi olo on yhtäkkiä niin suoranaisen paska. Se ei siis ole itselläni todellakaan mitään lumetta!!


Fyysiset oireet, eli selän, reisien ja vatsan jomotuksen ja turvotuksen, pienen kuumeen, väsymyksen sekä koko kropan jähmeyden vielä jotenkuten sietäisin, mutta henkinen puoli ottaa koetukselle joka ikinen kuukausi. Käsitys omasta itsestä ja itsetunto muuttuu yhtäkkiä todella huonoksi, ja suoraan sanottuna tunnen itseni aivan perseestä reväistyn rumaksi luuseriksi, joka ei ansaitse mitään kivaa elämässä eikä tee elämällään mitään järkevää. Olen tosi väsynyt ja itkuinen ja ajatuskin ihmisten tapaamisesta ahdistaa hermoromahduksen partaalle. Pinna on erityisen lyhyt ja olen niin ärtyisä, vaikka kuinka yritän käsitellä niitä tunnekuohuja.

PMS on oireistaan johtuen luonnollisesti kaikista otollisinta aikaa riidoille parisuhteessa. Kun yksi osapuoli voi huonosti, suhde voi huonosti. Onneksi Joe on jo oppinut, ettei siihen mun huonoon fiilikseen kannata missään nimessä lähteä mukaan, vaan mua tulee kohdella silkkihansikkain, ymmärtäväisesti ja hyvin paijaavasti :D


Sinsay coat
Selected jumper
Pull & Bear jeans
Vagabond sneakers
Saint Laurent bag

Tässä on kuitenkin yksi mutta ja suuri suonsilmä! Silloin, kun en itse vielä ole rekisteröinyt huonon oloni johtuvan PMS:stä, Joe saattaa hoksata sen ennen mua itseäni. Silloin hän saattaa oireideni perusteella kysyä ihan viattomasti, että ”voi kulta, onkohan sulla taas PMS.” Silloin on HELVETTI IRTI, koska mulle ne tunteet on kaikessa naurettavuudessaan siinä hetkessä aitoja ja koen tuon kommentin vähättelevänä... Vaikka järjellä ajateltuna loogisesti täysin tiedän, ettei sitä esitetty laisinkaan vähättelevästi vaan vain ja ainoastaan yrittäen ymmärtää mun oloani. Voi miesparkaa :D

Onneksi me molemmat aina tiedetään, että helpotus on tulossa parin päivän päästä. Ja mikä oudointa, mulla nämä tummat pilvet väistyy pään päältä sillä sekunnilla kun kuukautiset alkaa. Sen jälkeen aurinko paistaa ja elämä hymyilee, eikä edes ne välillä tajun vievät menkkakivut tunnu enää missään.

Kärsiikö kukaan teistä PMS:stä vai oletteko te niihin onnekkaisiin naisiin kuuluvia, jotka eivät huomaa noina päivinä mitään eroa normaaliin? Ihanaa sunnuntaita kaikille!

Photos by Joe / Edit by me

Ihana kynsilakka syksyyn

lokakuuta 23, 2020

Uskollinen ikivanha H&M:n täydellinen viininpunainen kynsilakka sanoi itsensä viime talvena irti (nyyh!), eli hankintalistalle ilmestyi sen tuuraaja. Lähdin liikkeelle vähän katkerin mielin, koska viininpunaisissa tai burgundyn sävyisissä kynsilakoissa on tosi haastavaa löytää se just eikä melkein -sävy. Monet niistä on aivan liian lämpimiä tai jopa violettiin/pinkkiin taittavia.

Uutta lakkasävyä metsästäessäni ajattelin elämäni ensimmäistä kertaa vihdoin kokeilla Essien kynsilakkaa ja löysin onnekseni monta potentiaalista sävyä! Vertailin mm. Shearling Darlingia ja Model Clicksiä. Kassan kautta kotiin päätyi lopulta ihanainen Model Clicks -sävy, koska siinä pitäisi olla jonkinlaista geeliefektiä ja "geelilakkauksen kestoa" mukana.


Essie Gel Couture - Model Clicks

Sävy on todella tumma ja näyttää jossain valossa jopa mustalta, mutta se on sellaisenaan aivan mielettömän upea juuri syksyyn ja talveen!! Voi olla, että käyn hamsteroimassa itselleni myös vielä tuon Shearling Darlingin, sillä sekin näyttää olevan kaunis, kylmempi sävy mutta tätä Model Clicksiä astetta punertavampi ja inasen vaaleampi. Sittenpä ei tarvitse hetkeen taas etsiskellä sopivia syyslakkoja.

Ja mikä parasta, yhdellä minimaalisella fiksauksella ainakin tämä Model Clicks kesti kynsissä siistinä yli 1,5 viikkoa, eli tuon mainoksissa mainitun pidemmän keston huomasi kyllä. Wau!

Vestiaire Collective -kokemuksia

lokakuuta 22, 2020

Tein tänä syksynä ihka ensimmäisen tilaukseni käytettyjä designer-tuotteita myyvästä Vestiaire Collectivesta, ja lupasin ihanan löytöni esitellessä kirjoittaa tästä kokemuksestani myös teille. VC tarjoaa aivan järjettömän laajan valikoiman vanhempia ja uudempia designerunelmia ja se onkin hyvä paikka metsästää menneiden vuosien tai jopa vuosikymmenten takaisia aarteita. Vestiairesta tuntuu monella olevan tosi erilaisia kokemuksia, joko tosi hyviä tai tosi huonoja, mutta omalta osaltani kaikki sujui onneksi erinomaisesti!

Tein tilauksen eräänä torstaina, jonka jälkeen jäin odottamaan, että myyjä postittaisi tuotteen Vestiairen kontrolli- ja autentisointikeskukseen, jossa sen aitous ja kunto tarkistetaan. Hän postitti sen vihdoin seuraavana tiistaina ja kontrollikeskukseen laukku saapui kahdessa päivässä. Merkkilaukkujen maailmassa on liikkeellä ihan uskomattoman paljon feikkituotteita, ja Ebayssa varsinkin olen törmännyt monesti ”100% AUTHENTIC” –lauseeseen, vaikka kuvien perusteella näkee tuotteen heti olevan feikki, jos yhtään osaa katsoa. Kannattaa pitää mielessä, että jos hinta on liian hyvää ollakseen totta, ei 99% kerroista maksakaan aidosta tuotteesta.


Vestiairella on myytäville tuotteille tarkat kuntomääritelmät, ja kaikkien pienten vikojen tulee tulla esille myyntikuvissa kuntoluokituksen tason mukaisesti. Tämä oma löytöni oli merkitty Fair condition –tasolle, mikä vähän jännitti, mutta myyjä kuitenkin vakuutti, ettei tuotteessa olisi sen kummempia kulumia kuin sisäpuolella kaksi pientä tahraa ja mokassa vähän tummentumia, jotka saisi poistettua oikeanlaisilla tuotteilla tai viimeistään ammattilaisen käsissä. Kuvissa omaan silmääni kunto oli vähintään hyvä, ellei jopa erinomainen, mutta kuvissa kaikki voi aina näyttää erilaiselta.

Kun tuote sitten saapui Vestiairelle autentisoitavaksi, arvioinnissa kesti 1 päivä. Tässä vaiheessa, jos tuote olisi todettu feikiksi, olisi Vestiaire perunut kaupat ja palauttanut rahani. Tätä kuulemma tapahtuu jonkin verran. Vestiairesta on huhujen mukaan päässyt joskus läpi myös feikkejä, mutta päinvastoin he ovat myös vahingossa hylänneet 100% aitoja merkkituotteita. Uskalsin kuitenkin itse luottaa tähän autentisointiin, sillä myyjä vaikutti historiansa perusteella (oli myynyt paljon merkkituotteita) myös todella luotettavalta.


Uniqlo turtle neck sweater
Indiska skirt
Vagabond flat mules
Gucci bag

Joka tapauksessa, tilaamani tuote läpäisi seulan ja lähti Vestiairen konttorilta Ranskasta kohti Suomea ja Helsinkiä jo päivässä. Se saapui mulle lopulta Postnordin välityksellä, eli koko prosessissa kesti loppupeleissä yhteensä 15 päivää (joista 5 oli myyjän hitautta). Tämä ei ole ollenkaan paha aika siitä, että sain ostoprosessissa vielä ammattilaisen tekemän vahvistuksen tuotteen aitoudelle. Vaikken sitä epäillytkään, mutta silti.

Entä mikä oli tuotteen kunto? Juuri kuvauksen mukainen. Mokassa on pientä kulumaa ja sisällä muutama pieni tahra, mutta muuten aivan priima. Mikään noista kulumista ei näy ulospäin ja sain ison osan tahroista ja tummentumista jo itse poistettua marseillesaippualla ja imurilla, heh. Loput vien puhdistettavaksi ammattilaiselle tai sitten kokeilen mokkaharjaa ja -suihketta. Tai sitten vain elän niiden kanssa, ne ovat kuitenkin tosi pieniä ja piilossa sisällä. Laukussa oli vieno parfyymin tuoksu, minkä olen kuullut olevan ominaista Vestiairessa, koska Ranskassa laukkutuoksut ovat yleisiä... Kontrollikeskuksessa sen laukkuihin ilmeisesti lisäävät. Tuoksu onneksi haihtunee käytön myötä nopeasti.

Tuotteeni on alun perin ostanut ranskalainen nainen Pariisin Avenue Montaignella sijaitsevasta liikkeestä kesäkuussa 2017, ja se on aivan täydellinen! Onko teillä kokemuksia Vestiairesta?

Photos by Joe / Edit by me

Milloin joulu saa tulla?

lokakuuta 20, 2020

Taas on se aika vuodesta, kun joulu alkaa hiljalleen hiipiä arkeen ja kauppareissuihin, ja tämä jouluttaja on siitä aivan innoissaan. Prismassa olen bongaillut joulujuttuja jo useamman viikon, Ikeassa ja Cittarissa viime viikolla ja ilmeisesti tällä viikolla myös Stockmann avaa perinteisen, superkauniin jouluosastonsa. Meikäläisen perinteinen jouluhulluus kutittelee tänä vuonna vielä entistä aikaisemmin, koska viime vuonna Joen kanssa missattiin joulu kotona lähes täysin meidän muuton vuoksi… Se oli ihan kamalaa! Joulufiilistely muutenkin tekee aina pilkkopimeästä loppuvuodesta vähän pirtsakamman.

Muutettiin siis viime vuoden joulukuun alussa ostamaamme asuntoon vain pari päivää ennen joulua, eli itse pääpäivinä koti oli kaaos laatikoita, IKEA-kasseja ja roinaa – ei tietoakaan joulutunnelmasta. Jouluaaton kunniaksi löysin muistaakseni pari päivää hukassa olleet sängynjalat, siinä oli parin päivän etsintäoperaatioiden jälkeen todellista juhlantuntua! Ostin vielä marraskuussa silloin uuden joulukuusen, jota en koskaan edes purkanut paketista, koska järkeilin sen olevan helpompi muuttaa noin tehdaspakattuna. En muuten koskaan edes tarkistanut, että onhan siinä paketissa se oikea ja haluamani tuote, eli toivotaan, ettei tänä vuonna ole yllätyksiä edessä… :D Yhtään en vielä tiedä, mihin päin asuntoa tuon kuusen tulen laittamaan. Vanhassa asunnossa sillä oli aina tosi hyvä vakiokolonen ja näin ensimmäisenä asuinvuonna kaikki hakee vielä vähän paikkaansa...


Joen kertoman mukaan Briteissä joulukoristeet laitetaan tosi ajoissa jo syksyllä ja koska olen naimisissa tämän brittimiehen kanssa, oikeutan itselleni joulun jo perinteistä suomalaista tahtia aiemmin ;) Esimerkiksi Joen sisko laittaa joulukoristeet yleensä jo marraskuun ensimmäisenä päivänä, jolloin niistä ehtii nauttia kunnolla. Eli ihan hyvin mekin voidaan jo marraskuussa kuusi pystyttää, eikö vaan?! Leivoinhan jo syyskuussa ekan satsin joulutorttuja ja puolet joululahjoistakin on jo ostettu...

Sitä paitsi käytiin Joen kanssa henkevä keskustelu siitä, että "me olemme kaksi aikuista ihmistä ja meidän kotihan se on, ja jos me halutaan viettää joulua kolmen päivän sijaan kaksi kuukautta, meillä on siihen oikeus", haha :D Ja nautitaanhan kesäkukistakin kolme kuukautta, miksei siis joulusta? Tässä kasa aivan valideja perusteluita, eli siispä vajaan parin viikon päästä syyskoristeet saavat väistyä ja tilalle räjähtää joulu...

Milloin te yleensä laitatte kotia joulukuntoon?

Jatkuva väsymys olikin... apua!!

lokakuuta 19, 2020

Kaupallinen yhteistyö: Puhti.fi & Adtraction 

Sairastin syksyllä 2018 erittäin sitkeän keuhkoputkentulehduksen, jonka jälkioireista kärsin ajoittain edelleen. Olo on voimaton ja oirekuva vaihtelee viikosta toiseen – välillä olen vain ihan vetämätön, välillä astma tuntuu olevan täysin epätasapainossa ja välillä keuhkoputkentulehduksen oireet ja limaisuus ilmestyvät jälleen aivan puskista. Välillä olo on muuten täysin normaali, mutta vähän väsähtänyt silti.

Olen rampannut kuluneet kaksi vuotta tasaisin väliajoin verikokeissa, keuhkoröntgenkuvissa, EKG:ssä ja lääkärissä, jossa aina todetaan, että kaikki testeissä ok tai niin älyttömän vähän viitteiden ulkopuolella, että ei tehdä muuta kuin seurataan tilannetta… Olen näiden edes takas sahaavien oireiden vuoksi rampannut myös koronatesteissä, jotka ovat kaikki tulleet takaisin negatiivisena. Voiko turhauttavampaa olla!


Verikokeisiin ilman lääkärin lähetettä


Yhteistyössä Adtractionin ja Puhti.fin kanssa sain mahdollisuuden testata Puhti.fin palvelua, jota olen itseasiassa tänä vuonna tutkinut netissä kiinnostuneena useaan otteeseen jo aiemmin. Puhdin kautta laboratoriokokeisiin pääsee ilman lääkärin lähetettä, ja vaikka lääkärin asiantuntijatietoutta ei mikään korvaa, on tällainen palvelu silti tosi kätevä monessa eri tilanteessa. Puhti tarjoaa monia erilaisia testikomboja, joiden lisäksi voi myös itse kasata haluamansa yhdistelmän ja tehdä haluamansa testit.

Itse ainakin koen, että omaa terveydentilaa ja esim. monella helposti ailahtelevia rauta-arvoja on helppo seurata vähän matalammalla kynnyksellä, kun ensin ei tarvitse soittaa aikaa lääkäriin ja usein julkisella puolella vielä odottaa viikkoja, että lääkäriin oikeasti pääsee. Mä myös jännitän lääkärissä käyntiä aina jonkin verran ja usein siksi myös lykkään sitä. Aikuisuuden ihanuutta ja kamaluutta, ettei se äiti tai isä enää varaa aikaa ja pakota lääkäriin! :D

30 eri mittarin testipaketti


Pääsin testaamaan jo aiemmin katsomaani Puhti.fin suosituinta testipakettia, eli 30 eri mittarin verikoekomboa, joka sisältää mm. täydellisen verenkuvan, kilpirauhasarvot, rauta-arvot, maksa- ja munuaisarvot, kolesterolin, ferritiinin, D-vitamiinin ja paljon muuta! Kaikista eniten innoissani olin tuosta D-vitamiinista, koska sitä multa ei muistaakseni ole koskaan testattu ja sen puutostilat voisivat hyvin aiheuttaa tämän vetämättömyyden ja voimattomuuden, vaikka D-vitamiinia syönkin. Myöskään kolesterolia multa ei ole hetkeen tarkistettu.


Itse prosessi oli todella helppo, nimittäin testi vain ostetaan netistä, jonka jälkeen aika varataan mistä tahansa Synlabin pisteestä. Tämä suosituin verikoepaketti sisältää osia, joita varten tulee paastota 10-14 tuntia, eli kannattaa varata aamuaika. Verikoe vie vain 5-10 minuuttia, eli itse varasin sen ohikulkumatkalle Kamppiin Fredalle klo 7:10 ennen työmatkabussiini hyppäämistä, helppoa kuin heinänteko.

Tulosten saaminen...


Kävin testissä perjantaiaamuna ja oletin tulosten viipyvän seuraavan viikon alkupuolelle, mutta siitä huolimatta sain kaikki tulokset jo lauantaina päivällä. Tuloksista sain sähköpostin, jossa olevan linkin kautta pääsin tunnistautumaan ja lukemaan ne Puhti.fi-palvelussa. Sieltä ne voisin halutessani sitten tulostaa lääkäriin mukaan otettavaksi. Kuten arvata saattaa, muutamat tulehdustilaan viittaavat arvot olivat lievästi viitteiden ulkopuolella samalla tavalla, kuin ne on olleet pari vuotta (ja johon useampi lääkäri on todennut, että "seuraillaan tilannetta").


Lisäksi yllätyin, että kolesteroliarvoni olivat korkeat! Tai no, ihan vähän viitteiden yläpuolella. Järkytyin siitä hetkeksi ihan kunnolla, koska syön kyllä ohjeistusten mukaisesti juurikin kaikkea kolesteria alentavaa jo sukurasitteiden vuoksi. Luulen, että tämä johtuu herkuttelusta (jota sitäkin olen vähentänyt viime vuosina kyllä, tosin leivon aika paljon) ja liikunnanpuutteesta, koska en harrasta käytännössä mitään liikuntaa... Liikunta lisää hyvän kolesterolin määrää ja alentaa huonon kolesterolin määrää. Se alentaa myös triflyseridiarvoa, joka sekin oli mulla lievästi koholla. Vähän ahdistaa ja hävettää, että olen päästänyt terveyden niin retuperälle, mutta kuten sanottua, näissä asioissa myös perintötekijät (jotka mulla on hyvin vahvat, valitettavasti) vaikuttavat.

Sain myös vahvistuksen aavistamalleni alhaiselle D-vitamiinille, jota sitäkin ladoin paniikissa sunnuntaina jo viikkodosettiin, etten unohtaisi enää sitä ottaa. Ja kyllä, dosetti on paras keksintö ikinä näin nuorellekin ihmiselle :D Voin vain kuvitella, mikä tuo D-vitamiinin taso on talvella ilman lisäravinteita, jos jo näin suht aurinkoisen kesän jälkeen se on liian matalalla...

Sen sijaan hemoglobiinin suhteen hyviä uutisia, se oli kerrankin viitearvojen yläpäässä! Anemian kanssa on-off koko elämänsä taistelleena tämä oli aivan ihana ylläri.

Tulosten jatkohyödyntäminen


Halutessani voin nyt viedä nämä tulokset mukanani omalle lääkärille tai olla yhteydessä Puhdin lääkäriin, jonka kanssa voi sopia lisämaksusta lääkäriajan tulosten läpikäymiseen ja mahdollisiin jatkotoimenpiteisiin. Itse en luultavasti näiden vuoksi nyt varaa vielä uutta lääkäriaikaa, kun kuitenkin käyn muutenkin niin tiuhaan seurannassa. Pystyn lähtökohtaisesti tekemään paljon jo itse ja haluan mennä uudelleen tismalleen samaan testiin esimerkiksi kuuden kuukauden päästä seuratakseni, onko mikään muuttunut.

Lääkärikäynnin sijaan otan siis omat elämäntavat, ruokavalion ja liikuntatilanteen nyt syyniin ja lisään tarvittavat D-vitamiinit aamuihin. Aika järkyttävän kauan olen tähän ikään asti selvinnyt harrastamatta oikeastaan mitään liikuntaa, eli nyt aion hyväksyä sen, että pakko se on aloittaa. Ehkä sataprosenttisena liikunnanvihaajana alan jopa nauttia siitä sitten, kun sen saa normaaliksi ja luonnolliseksi osaksi arkea? Lisäksi suunnitelmissa on alkaa kokata ja meal prepata jääkaappiin valmiiksi terveellisiä välipaloja niitä hetkiä varten, kun tulen töistä väsyneenä kotiin ja haluan nopeasti jotain energiaa. Ne on juuri niitä hetkiä, kun tulee tartuttua suklaaseen tai sipseihin. Olisi ihanaa päästä sellaiseen moodiin, että herkkuja söisi enää viikonloppuisin/kerran viikossa ja muuten menisi suht terveellisillä valinnoilla arjessa.


Luulen, että kaikki yllä mainitsemani muutokset saattaisivat tuoda sitä lisäenergiaa, vähentää väsymystä ja kuka tietää, jopa parantaa tämän jatkuvan pienen tulehdustilan. Sokerihan sitä voi käsittääkseni pitää yllä. Leipomisesta en harrastuksena halua luopua, eli aion opetella joko suuntaamaan sitä intoa ruoanlaittoon tai sitten opetella leipomaan terveellisemmin, vähemmän voita ja sokeria käyttämällä. Jos saan aikaiseksi jotain, joka ei maistu ihan pahvilta, voisin sitten jakaa reseptejä tännekin, heh.

Se täytyy sanoa, että testitulokset pysäyttivät, mutta tulivat tarpeeseen. Olen tuudittautunut siihen "olen vielä nuori, eli olen terve" -ajatukseen ja pelkkä painonnnousu ei ole motivoinut minua tarpeeksi muuttamaan tapojani... En voi kuin suositella!.

Viikonloppuna olin rohkea

lokakuuta 18, 2020

Sain alkuviikosta viestiä, että haluaisinko hoitaa Mall of Triplan 1-vuotissynttäreiden somestoorit Instagramin puolella perjantaista sunnuntaihin. Hypin suunnilleen tasajalkaa innosta kun sain tämän tarjouksen, koska some on niin mun juttu! On ihanaa huomata, että se oma tekeminen, avoimuus, rohkeus ja kova työ on tämän vuoden aikana näkynyt ulospäin entistä enemmän, ja että olen onnistunut tekemään jotain sellaista, mikä nähdään arvokkaana. Se on mulle niin iso juttu, koska täällä somessa parhaiten toteutan itseäni ja sitä luovaa puoltani.

Vielä torstaihin asti odotin jännityksestä piukeana vahvistusta asiakkaalta ja kun se tuli, aloin heti työpäivän jälkeen suunnittelemaan sisältöä sekä aikatauluja apunani Triplan synttäritarjousten kuvasto ja Triplan kartta. Halusin edelleen pitää sisällön myös rentona ja spontaanina, mutta koska Tripla on maantieteellisesti valtava ja päivät pitkiä, ajattelin, että etukäteinen suunnittelu tulee auttamaan itse tapahtumapäivinä valtavasti. Voin kyllä itseasiassa teille tunnustaa, että aloitin suunnittelun jo alkuviikosta tästä keikasta kuullessani, vaikka vielä odotinkin sitä viimeistä vahvistusta... Olin tästä niin innoissani.


Keikan vahvistuttua käytin seuraavat pari iltaa somestrategian suunnitteluun ja ehdin hetken jännittämään, että onko musta tuottamaan 11 000 hengelle sisältöä tällaisella varoitusajalla. Onneksi Joe tsemppasi ja muistutti, että tätä mä rakastan tehdä ja tästä mulla on myös kokemusta ennestään niiltä ajoilta, kun työskentelin tapahtumatuottajana.

Ja sitten olikin jo aika ryhtyä tositoimiin... Pyörin siis perjantain, lauantain ja sunnuntain Triplan ostoskeskuksessa parhaimpia synttäritarjouksia Triplan IG-seuraajille metsästäen ja vitsit, että mulla oli hauskaa. Sain vapaat kädet kuvata ja suunnitella IG-stooreja ja nauttia juhlahumusta, koronarajoitukset ja -suositukset huomioon ottaen tietenkin. Pidin erityisen hyvää huolta turvaväleistä, maskini säännöllisestä vaihdosta sekä käsihygieniasta.


Bohoo blazer
Asos ribbed top
Reserved trousers
Vagabond ankle boots
Gucci bag

Päivät olivat pitkiä (ja raskaita maskin läpi hengittäen), ja olo on nyt aika väsynyt ja kaikkensa antanut, mutta työkeikka oli ehdottomasti tämän puristuksen arvoinen. Some ja sisällöntuotanto todellakin on rankkaa työtä, vaikkei se aina siltä ulospäin vaikutakaan. Fiilistä keikasta paransi entisestään se, että sain pelkkää positiivista palautetta sekä tapahtumanjärjestäjältä että Triplan markkinoinnista vastaavilta henkilöiltä - mikäs sen parempaa! Haluan ehdottomasti tehdä samanlaisia keikkoja jatkossakin.

Sattuiko joku teistä seuraamaan Triplan stoorejani? Suurin osa löytyy edelleen tallennettuna @malloftripla -instatilin kohokohdista!

Photos by Joe / Edit by me

Suppilovahveropasta

lokakuuta 14, 2020

Ostin ruokakaupasta eilen ihan hetken mielijohteesta boksin suppilovahveroita, koska en ole koskaan ennen kokannut niitä. Yritettiin niitä myös syksyisellä mökkireissullamme joskus syyskuussa etsiä, mutta ei kumpikaan koeta olevamme riittävän lahjakkaita sienestäjiä tunnistamaan mitään muuta kuin tatit ja kantarellit :D Siispä kaikki muut löydökset jätettiin toistaiseksi maahan, ihan vain varmuuden vuoksi.

Kaupasta ostaessa mahdollista myrkytystä ei tarvitse stressata, ja ajattelin boksin ostoskoriin napatessani vetää vain hatusta jonkinlaisen peruspastan. Siitä peruspastasta tulikin aivan superhyvää, eli oli pakko tulla näin reaaliajassa jakamaan resepti! Jospa joku muukin haluaa vielä hyödyntää suppikset ennen niiden kauden päättymistä, oli ne sitten kaupasta tai suoraan metsästä...


Herkullinen suppilovahveropasta (4 annosta)


• 150-200 grammaa suppilovahveroita (esim. kantarellit toimii myös)
• 1 sipuli
• 2 rkl vehnäjauhoja
• 1 kasvisliemikuutio
• nokare voita
• 2 dl ruokakermaa
• 300-400 g pastaa (esim. tagliatelle)
• parmesania
• suolaa
• pippuria
• vettä

1. Keitä 4 dl vettä ja murskaa sen joukkoon kasvisliemikuutio. Varmista, että kuutio sulaa veteen täysin. Laita vielä erikseen kattilaan kuumenemaan pastan keitinvesi.

2. Puhdista sienet ja revi ne kuumalle pannulle palasiksi käsin. Pilko sipuli. Paista sieniä pannulla ilman rasvaa niin, että suurin osa niiden kosteudesta haihtuu. Lisää joukkoon voinokare ja sipulisilppu, kuullota.

3. Ripottele sipulin ja sienten sekaan vehnäjauho. Sekoita ja lisää joukkoon koko ajan sekoittaen aiemmin sekoittamasi kasvisliemivesi. Anna kypsyä ja sakeentua muutaman minuutin ajan.

4. Lisää ruokakerma sekä suolaa ja pippuria oman maun mukainen määrä. Kiehauta.

5. Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaisesti. Sekoita kastike valmiin pastan joukkoon. Tarjoile parmesanin kanssa!

Negatiivinen perhepuhe vaikuttaa

lokakuuta 13, 2020

Olen aina rakastanut lapsia ja ajattelin jo esiteininä haluavani äidiksi ihan viimeistään 23-vuotiaana. Noh, kuten näkee, olen nyt 29-vuotias ja lapsia ei ole. Ensimmäistä kertaa ikinä olen nyt vuoden ajan pohdiskellut, että haluanko niitä sittenkään? Entä, jos se tunne tulikin vain ympäristön normeista ja tykkäänhän mä esimerkiksi matkustaakin moniin paikkoihin, joihin en silti koskaan muuttaisi.

Okei, ehkä ylläoleva on vähän huono verrokki, mutta olen vakavasti pohdiskellut, että riittäisikö mulle elämässä se, että mulla on muita läheisiä lapsia, kuten molemmat kummityttöni ja veljenpoikani. Olen pohdiskellut tätä asiaa moneen otteeseen niin Joen kuin ystävien kanssa, ja kaikki mut läheisesti tuntevat sanovat, että "kyllä sä Katri haluat", yksi jopa kuvaili, että olen persoonana "jo äiti ilman lasta", hah. Myönnän tämän olevan kyllä totta siinä mielessä, että olen onnellisimmillani lasten seurassa. Lapset on vaan niin siistejä ja ihania kaikessa rehellisyydessään, tunteikkuudessaan ja ilossaan.

Olen yrittänyt miettiä, että mistä se vastahakoinen tunne ja pelko on nyt viime aikoina tullut. Tuleeko se siitä, että vihdoin elämä on vakiintunut sen verran, että perheen perustamista voisi tosissaan ajatella ja siksi se pelottaa? Vai kaikesta siitä negatiivisesta perhepuheesta, mitä kaikkialta kuulee? Luulen, että molemmista. Olen aina ajatellut, että vauvan luonne ja temperamentti ratkaisee paljon, millainen vauva-ajasta tulee, ja että se ei missään nimessä ole ruusuilla tanssimista. Mutta kun kuuntelen joitain (onneksi vähän etäisempiä, eli ei läheisimpiä lapsellisia ystäviäni) tuttuja tai tuntemattomia äitejä somessa tai livenä, kaikki vaikuttaa niin hirveän raskaalta, ettei hommaan kannata edes ryhtyä. Olen oikeasti huolissani siitä, onko mua varustettu sellaisilla voimavaroilla, joita lapsi vaatii? Olen tosi introvertti ja tarvitsen paljon omaa aikaa. Ja lapsi valitettavasti on vähän niin kuin naamatatuointi, sen hankkimisesta täytyy olla 150% varma.


Erityisesti entinen työkaverini sai mulle pinnan alle vahvan pelon omien voimavarojen riittävyydestä. En kuulemma tiedä, miltä oikea väsymys tuntuu, koska mulla ei ole lapsia. En kuulemma tiedä, miltä kiire tuntuu, koska mulla ei ole lapsia. Mulla on varaa ostella itselleni asioita, koska lapsi ei ole viemässä niitä vähäisiä rahoja. Näitä asioita olen kuullut useasti lapsellisilta tutuilta, kun olen avautunut omasta huonosta olosta tai ollut innoissani vaikka keikkalipuista. Silti kuitenkin haluaisin uskoa, että pohjimmiltaan onnellisuuteni ja tyytyväisyyteni elämään olisi kokonaisuutena korkeampi, jos meillä olisi lapsi. Olen jopa lukenut tutkimustietoa tästä aiheesta, ja ilmeisesti lapsiperheet ovat keskimäärin onnellisempia kuin lapsettomat perheet. Tämän näen tuntemissani lapsiperheissä, joissa elämä vaikuttaa väsymyksestä ja mahdollisesta pienestä kaaoksesta huolimatta oikein ihanalta ja onnelliselta.

Mutta tottahan se on, mulla on aina ja iänkaikkisesti vauvakuume - ollut varmaan siitä asti kun itse olin vauva, heh. Uikutan tuttujen ja tuntemattomien vauvojen perään ja mikään ei tunnu niin ihanalta kuin se, kun kaveri kysyy, haluanko ottaa heidän vauvan syliin! Olen tosi usein oikeasti jopa toivonut "yllätystä", jotta universumi päättäisi minun ja meidän puolesta :D Ollaan mieheni kanssa puhuttu moneen otteeseen, että lapsi varmasti antaisi elämälle ja ihan vaikka vaan viikonlopuille uudenlaisen tarkoituksen ja merkityksen. Olisi ihanaa saada luoda se oman perheen arki, oman perheen tavat ja rutiinit. Olla tarvittu ja se maailman tärkein jollekulle ja nähdä, millainen omasta ja meidän lapsesta tulisi. Mutta silti oman vapauden menetys ja lisävastuu sekä henkisesti että taloudellisesti pelottaa välillä tosi paljon. Välillä sen unohtaa ja sitten taas hetken päästä pelottaa.


En elä itse omaa elämää negatiivisen kautta ja olen aina halunnut äidiksi. Siksi harmittaa, miten paljon tuota negatiivista perhepuhetta viljellään ja lapsettomia monesti väheksytään. Toisaalta myös ymmärrän, että pienten lasten vanhemmat ovat väsyneitä ja heillä on oikeus puhua heidän omasta todellisuudestaan sellaisena kuin se on. Enkä missään nimessä koskaan ikinä haluaisi, että lapsellinen ystäväni lakkaa kertomasta mulle tosiasioita, koska pelkää edistävänsä mun vanhemmuuspelkoja!! Asioilla on aina niin monta puolta ja se vaikeuksista valittaminen voi auttaa sitä pienen vauvan äitiä jaksamaan oikeasti raskaassa arjessa. Ja mäkin valitan ihan kaikesta muusta kavereilleni, hah. Ennen kaikkea siis oikeastaan toivoisin, ettei lapsettomien väsymystä, uupumusta tai kiirettä vähäteltäisi vain siksi, että heillä ei ole lapsia. Se pelottelu "odota vaan kun saat lapsia, sit vasta väsyttääkin" ei auta ketään. Kaikilla meillä on omat taakkamme eikä kukaan saisi niiden painoa toisen puolesta arvostella.

Lusikkana soppaan myös korona mietityttää tässäkin asiassa. Aktiivinen vaihe tulee asiantuntijoiden mielipiteiden perusteella kestämään vuosia. Sen jälkeenkin pahimmassa tapauksessa vuosikymmenten ajan jatkuu koko maailman ylitse pyyhkivä taloudellinen kriisi. Mitä, jos jompikumpi meistä tai pahimmassa tapauksessa vaikka molemmat, lomautetaan tai joudutaan työttömiksi? Mitä jos Suomi ei enää kykenekään elättämään työttömiään tai lapsiperheitään kuten aina tähän mennessä? Samalla tiedän, että on periaatteessa järjetöntä suunnitella elämää ja sen elämistä jossittelun ja pelkojen varaan, kyllähän sosiaalisesti kehnommissakin maissa lapsia syntyy joka päivä. Toisaalta olen niin pirun turvallisuudenhakuinen...


Crocker trench coat
Esprit blouse
Indiska skirt
Vagabond mule flats
Saint Laurent bag

Valitettavasti lisäpaineena sain pari vuotta sitten tietää, että mulla on terveydellinen seikka, joka voi vaikeuttaa raskautumista tai tehdä siitä jopa mahdotonta. Se tuo itsessään jo paljon paineita kaikkiin niihin kysymyksiin siitä, miksi meillä ei ole jo lapsia. Pari vuotta sitten tuon diagnoosin saatuani olin todella surullinen siitä, että se ainoa asia, jota olen aina varmasti halunnut (=olla äiti) ei välttämättä onnistu, ja jokainen lapsikysely viilsi kuin puukko. Siksi olen avoimesti kertonut tästä terveydellisestä seikasta asiasta kysyneille ystäville, eikä mua enää ollenkaan haittaa heidän kysymykset.

Kun puolituntematon henkilö kysyy lapsiasiaa aivan puskista, tuntuu se vähän ahdistavalta, koska he eivät tiedä terveysasioistani. Lapsia kun ei noin vain tehdä...

Dionysus

lokakuuta 12, 2020

Saanen esitellä uuden laukkutulokkaani, Guccin GG Supreme Dionysusin. Suorastaan hävettää ostaa kaksi kallista laukkua näin lähekkäin toisistaan, kun vasta elokuussa ostin Saint Laurentin Sunset Mediumin, mutta olin näihin molempiin etukäteen ahkerasti säästänyt ja kun tilaisuus tuli, miksipä sitä hukkaamaan. Olen pohtinut kumpaakin useamman vuoden, ja jos silti katumus (tai vaikka henkilökohtainen konkurssi) iskisi, saan molemmat varmasti myytyä eteenpäin. En kyllä usko, että iskee, sen verran silmät sydäminä ja hymy korvissa näitä molempia käyttäessä olen!

Malli julkaistiin Guccin Fall/Winter –kokoelmassa vuonna 2015 ja muistan nähneeni sen ensimmäisen kerran juuri 2015 talvella. Silloin ajattelin, että apua, mikä kuosi, mutta vuosi kun kelataan eteenpäin, kuolasin tätä laukkua jo ihan huolella. Samaan aikaan sitä alkoi näkyä ulkomaisilla ja pikkuhiljaa myös suomalaisilla bloggaajilla. Dionysusia löytyy useissa eri väreissä ja kuoseissa, ja siitä on povattu Guccille uutta ajatonta klassikkomallia, vähän niin kuin heidän versiotaan Chanelin flap bagista. En yhtään ihmettele, sen verran kaunis ja klassinen, mutta silti kiinnostava tuo malli on.


Laukku myi ensimmäiset vuodet aika hanakkaa tahtia loppuun aina, kun uusi erä tuli myyntiin. Silloin ensimmäisinä vuosina vakavissani harkitsin jo kerran sen ostoa, mutta ajattelin, että kyllästyn tuohon monogrammiprinttiin kuitenkin. Noh, vuosia myöhemmin, tunnen edelleen yhtä kovaa paloa tätä kaunokkia kohtaan. Ennustan meistä pitkäikäisiä kumppaneita ja olen ihan täpinöissäni kaikista niistä syysasuista, joihin tämä sopii kuin nakutettu!

Mielestäni laukku sopii todella kauniisti erityisesti klassisiin asukokonaisuuksiin, kuten vaikka nilkkurit + kauluspaita + farkut –komboon, ja tuo niihin sitä jotain. Beige neule tai villakangastakki näyttää varmasti myös upealta, koska laukku toistaa niitä samoja sävyjä tuossa ihanan siirappisessa mokkanahassa ja printissä.


Laukku on 28 x 17 x 9 cm mitoillaan täydellinen arkilaukku ja koostuu kahdesta suuresta osiosta, joita erottaa vetoketjulla varustettu kolmas sisätasku. Myös ulkopuolella, mokkaläpän alla, on söpö piilotasku! Laukun sisäpuoli on ruskeaa mokkaa, joka kauniisti pilkistää myös läpän alta laukun ollessa kiinni. Edellisen käyttäjän jäljiltä mokkaläpän sisäpuolella on pientä kulumaa, eli ostoslistalla on jokin oiva mokanpuhdistusaine sekä mokkaharja, joilla huoltaa tuota sisäpuolta. Uskon, että sillä saa ihmeitä aikaan!

Pakko mainita erikseen vielä tuo kreikkalaisesta mytologiasta tuleva solki, jossa on kaksipäinen tiikeri. Solki ja laukun nimi pohjautuvat tarinaan Dionysuksesta, kreikkalaisesta hedelmällisyyden, maanviljelyn, viinin, elämän, nautinnon, tanssin ja kuolemattomuuden jumalasta. Jo on siinä monta titteliä yhdellä jumalalla, heh. Solki on vahva ja napakka ja sitä täytyy nipistää sivuista, jotta laukku aukeaa. Tämä ehdottomasti lisää käyttöturvaa.


Tiedän, että tämä Guccin monogrammikuosi jakaa mielipiteitä ja vahvasti, mutta mitä te olette mieltä? Kirjoitan vielä erikseen postauksen siitä, miten Vestiairesta tilaus sujui, eli stay stuned!

DISCLAIMER: Haluan muistuttaa asiasta, josta ei mielestäni sosiaalisessa mediassa puhuta tarpeeksi: laukku tai muu kallis "turhake" ei ole syy ottaa velkaa. Sellaista ei kannata KOSKAAN ostaa luotolla tai muuten velaksi. Jos siis haaveilet jostain suuremmasta ja kalliimmasta ostoksesta, kannattaa siihen ensin säästää rahat (niin olen itse aina tehnyt). Lopulta se ostoskin - jos päädyt sen siinä vaiheessa enää edes tekemään - tuntuu niin paljon paremmalta ja kovalla työllä ansaitulta saavutukselta. Sit on lupa nauttia ihan täysillä!!

Rehellinen mielipide Estrid-höylistä

lokakuuta 07, 2020

Postaus sisältää kaupallisia linkkejä, jotka on merkitty *-merkein.

Kukaan somessa pyörivä ikäiseni nainen ei ole voinut välttyä Estrid-höylämerkin mainoksilta ja somekampanjoilta, ja pastelliväriset höylät yhdistyvät mielikuvissa heti tähän brändiin (tai jenkkiläiseen versioonsa eli billie razoriin, jos jenkkibloggaajia seuraa). Todella moni suomalainen vaikuttaja hehkutti talvella ja keväällä näitä höyliä niin paljon, että päädyin ostamaan itselleni jatkuvan tilauksen joitain kuukausia sitten...

Tämä postaus ei ole Estridin kanssa sovittu yhteistyöpostaus (vaikkakin sisältää komissiolinkkejä), vaan ajattelin tulla kirjoittamaan oman, rehellisen kokemukseni Estridiä nyt muutaman kuukauden ajan käytettyäni! Let's go.


Mikä ihmeen Estrid?


Estrid* on firma, joka tarjoaa naisille vegaanisen, 5-teräisen ja laadukkaan höylän edulliseen hintaan. Estridin höylä on tavallista ekologisempi, sillä ainoastaan terä vaihdetaan tasaisin väliajoin ja sama varsi kestää käytössä (vähintään pienen) ikuisuuden. Teristä taas ihmeellisen tekee se, että niiden reunukset on liukastettu kaakaovoilla, aloe veralla ja karitevoilla, jolloin terät pääsevät tiukasti karvan juureen eikä esimerkiksi vaahtoa tarvita erikseen. Estridin sheivereissä ei ole eläinperäisiä ainesosia, kuten useimmilla merkeillä, ja jokaisesta ostoksesta Estrid lahjoittaa rahaa ruotsalaiselle Kvinna till Kvinna -oikeusjärjestölle. Kaikin puolin siis oikein hyvä paketti.

Lisäpisteitä rapisee Estridille* ehdottomasti siitä, että heille voi tehdä höylien vaihtoteristä kestotilauksen. Kuulostaa tosi 90-lukulaiselta, mutta kyllä se vaan on kätevää, kun ei itse tarvitse muistaa! Asiakkuuden aloittaessa ilmoitin haluavani vaihtoteriä muistaakseni 2 kk välein, mutta terät ovat niin laadukkaita, että olen ollut aikeissa ilmoittaa asiakaspalveluun stoppaavani lähetykset hetkeksi tai harventavani niiden aikavälejä. Yksi terä kestää omassa käytössäni tosi kauan hyvänä.


Estridin aloituspaketti


Sain aloituspaketissa imukupilla liimattavan seinätelineen, teräksisen höylävarren sekä kaksi kappaletta vaihtoteriä. Valitsin väriksi tosi kauniin blush pinkin, lisäksi tarjolla on mm. liila, keltainen, harmaa ja valkoinen vaihtoehto. Erikseen voisi ostaa höylälle reissukotelon, jolle en vielä ole kokenut tarvetta. Ensivaikutelmaltaan höylä tuntui ja tuntuu laadukkaalta, se on selkeästi painavampi kuin kaupan perushöylä.

Seinäteline ei millään meinannut kestää kylpyhuoneen laattaseinässä, vaikka kiinnitin sen tarkasti ohjeen mukaan. Se kestää aina about n. 3-4 viikkoa seinässä ennen kuin taas putoaa. Tosin nyt ei ole hetkeen pudonnut, eli ehkä se vihdoin alkaa pysyä. Höylän runko on onneksi vahvaa tekoa eikä ole hajonnut putoamisista huolimatta! Vasta näistä kuvista huomasin tuon toisen päädyn pienen kuluman.


Noh, miten se sheivaa?


Mielettömän hyvin! Ihan alkuun onnistuin saamaan kunnon punaiset pisteihottumat, mitä vähän säikähdin, koska tätä ongelmaa mulla ei ole koskaan aiemmin sheivereiden kanssa ollut. Pian ymmärsin, että terä on tosiaan niin terävä, että se vain ilmeisesti repi kuivahkon ihoni aivan auki. Nykyään juuri uuden terän vaihdettuani sheivaan vähemmällä voimalla tai sitten pidän huolta, että iho on etukäteen erityisen hyvin kosteutettu.

Sheiveri toimii hyvin koko kroppaan, ja aina uuden terän vaihdettuani olen vedellyt sillä myös poskieni pienenpientä nukkaa, jolloin meikki ja muu ihonhoitotuote levittyy kauniimmin. Fiilaan erityisesti tuota liukastettua terää, koska sen avulla esim. sääret sheivaa suihkussa alle puolessa minuutissa(!). Olen aina ollut tosi laiska sheivaaja ja saatoin aiemmin sheivata sääret oikeasti kerran talvessa, koska mulla on tosi vaaleaa ja lyhyttä karvaa. Nyt teen sitä jatkuvasti, koska siitä on tullut jopa kivaa! Summasummarum, Estrid* on mullistanut mun sheivausmaailman ja en siis näe, että palaisin koskaan minkään muun merkin pariin - olen ollut niin tyytyväinen.

Onko teillä kokemusta Estridin tuotteista?

Onko rakkaus muotiin vastuullista?

lokakuuta 05, 2020

Niin kauan kuin muistan, olen ollut kiinnostunut muodista. Kauan myös haaveilin urasta muodin parissa ja opiskelinkin Lontoossa muotimarkkinointia vuoden verran - tämän varmaan joku teistä seuraajistani vielä muistaa. Loppupeleissä keskeytin nuo opinnot ja jättäydyin harrastamaan muotia blogien ja oman pukeutumiseni muodossa. Se on toistaiseksi riittänyt, mutta viime vuosien aikana olen alkanut kokea hankalaksi löytää sen täydellisen kultaisen keskitien tavoissa, joilla voin ”harrastaa muotia” vastuullisemmin. Haluan edelleen ilmaista sen avulla itseäni ja luovuuttani, mutta tehdä sen ekologisemmin ja eettisemmin.

Rakastan esimerkiksi luoda tyylejä, kuvata asukuvia ja uusia löytöjä sekä koota inspiraatiokollaaseja ja muodin ajatuskarttoja täällä blogin puolella, mutta en halua kannustaa seuraajiani loputtomaan ostamiseen, koska se ei yksinkertaisesti ole pitkässä juoksussa millään tavoin kestävää. Fakta on kuitenkin se, että ihmiset tulevat aina ostamaan, eli voimme ehkä lähinnä vaikuttaa vain siihen, mitä ostetaan ja kuinka usein.


Olenkin yrittänyt viime aikoina tuoda esille nimenomaan niitä hieman parempia vaihtoehtoja esimerkiksi neuleiden suhteen ja keskittyä laatuun sekä ajatukseen tuotteiden pitkästä käyttöiästä. Laatu maksaa enemmän, mutta pitkässä juoksussa perinteisesti pikamuodiksi nimetty laaduton tavara käy huomattavasti kalliimmaksi niin kuluttajalle, tuottajalle kuin maapallollekin.

Olen oman vaatevalikoimani suhteen pistänyt panoksia siihen, että vaatekaappini palaset sopisivat paremmin yhteen, jolloin niitä kaikkia tulee oikeasti käytettyä usein ja kauan. Nyt tämä pikkuhiljaa tehty työ alkaa vihdoin kantaa hedelmää, sillä paljon suurempi osuus vaatekaapista on aktiivisessa käytössä ja se on IHANAA! Sinänsä vaatekappaleiden määrällä ei mielestäni ole niinkään väliä, kunhan niitä kaikkia oikeasti käyttää ja jokainen saa pitkän elämän. Sen jälkeen niiden rippeet tulee vielä kierrättää mahdollisimman vastuullisesti. Omieni joukossa on sekä laadukkaammaksi miellettyjen yritysten että pikamuotiketjujen vaatekappaleita.


Pikamuoti on muuten hyvin jännittävä sana, kun sitä pysähtyy ajattelemaan. Mitä se oikeastaan tarkoittaa? Tarkoittaako se nopeasti piirrettyjä tyylejä, joita kopioidaan muotitalojen catwalkeilta ketjukauppojen rekeille tavallisen kuluttajan lompakolle ystävällisiksi versioiksi? Esimerkiksi Zarahan tuottaa noin viikossa tuotteita ”catwalkilta kauppoihin.” Tarkoittaako pikamuoti halpoja, huonoja materiaaleja ja malleja? Tarkoittaako se kymmeniä mallistoja per vuosi, entisen kaksi kertaa vuodessa -tahdin sijaan? Tarkoittaako se vauhdilla tehtyä laadutonta työtä, jossa esimerkiksi saumoja ja roikkuvia tikkauksia ei ole viimeistelty?

Pikamuoti on vahvasti negatiivissävytteinen sana, joka tosiaan tuo mieleen surkeat materiaalit, kestämättömän laadun, nopeasti vaihtuvat mallistot, repeävät ja kiertävät saumat, nukkaantuvat pinnat, kauppojen lattioilla alerytäkässä makaavat riepuparat ja jopa sortuvat tehtaat ja lapsityövoiman. Mielestäni asia ei kuitenkaan ole näin yksiselitteinen tai mustavalkoinen, monesti ihminen nimittäin unohtaa, että pikamuodista pikamuotia tekee myös meidän kuluttajien valinnat.

Jos me ostamme usein, muotia tuotetaan nopeasti ja usein. Jos me valitsemme huonolaatuiset ja halvat tuotteet, ostamme niitä pitkällä aikavälillä enemmän, hence niitä valmistetaan enemmän. Huonolaatuisten vaatteiden ja tavaroiden valinta lisää jatkuvaa tarvetta uudelle, jos tuote on niin surkeaa laatua, ettei sitä ole mahdollisuus itse kotona edes huoltaa. Muutos kulutuskäyttäytymiseen ja tuotetarjontaan lähtee siis myös meistä kuluttajista, ei ainoastaan kasvottomista ja vastuuttomista valmistajista tai lainsäädännöstä.


Entäs sitten se perinteinen sanonta, että ”köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa”? Näistä asioista keskustellessa on tärkeää mainita se, että isolla ihmisjoukolla ei Suomessakaan (saati sitten maailmalla!) ole oikeasti varaa aina ostaa sitä parasta laatua. Siitä ei pitäisi ketään tippaakaan syyllistää ja tällaisia tilanteita varten sille halvalle tavaralle on oikeasti kysyntää, erityisesti esimerkiksi lapsiperheissä, joissa osan perheenjäsenistä vaatekoko muuttuu jatkuvasti. Ei itsellänikään aina ole varaa panostaa siihen parhaimpaan, ja silloin tulee välillä valittua se huonolaatuinen, nopea vaihtoehto. Markkinat kuitenkin toimivat niin, että sitä myydään, mitä kansa ostaa. Siitä tämä kommervenkki sitten syntyy.

Tuottajien vastuun osuutta yhtään vähättelemättä, vastuullisia kulutusvalintoja pitäisi silti tehdä jokaisen yksityishenkilön, joka siihen vain taloudellisesti pystyy. Tämä tasapainottaa taloudellisesti heikommassa asemassa olevien maapallolle tuottamaa ekologista ja eettistä kuormaa. Näin itse ajattelen ja olen sen vuoksi pyrkinyt viime vuosien aikana suuntaamaan pennoseni joko kirppiksille tai sitten kerralla laadukkaisiin tuotteisiin. Tässä onnistun varmasti noin 80% osalta vaatteistani jo. Olen huomannut omassa tuttavapiirissä samaa ilmapiirin muutosta, eikä se voi olla pelkästään minä ja omat läheiseni, vaan jokin on muuttumassa…


Klassisista ”rättikaupoista” jopa H&M on selkeästi huomannut tämän muutoksen kulutuskäyttäytymisessä ja reagoinut siihen suhteellisen nopeasti: tavalliset akryylineuleet jäävät surullisina alerekkien pohjalle, kun taas H&M Premium Qualityn villa, cashmere ja alpakka myyvät hetkessä loppuun. Olen pelkästään kuluttajana huomannut, että Premium Quality -mallisto kasvaa vuosi vuodelta suuremmaksi ja se on niin hienoa! H&M pyrkii ainakin pressitiedotteidensa ja markkinointinsa perusteella myös rakentamaan kestävämpiä tuotantoprosesseja, joskin pitkän epäeettisen tuotantokulttuurin aikakauden jälkeen se varmasti ottaa aikansa.

Kyynikko voisi todeta, että H&M:n toiminta ei kestä päivänvaloa sataprosenttisen läpinäkyvästi tai että heidän cashmereneuleensa ei todellakaan ole samaa tasoa tai yhtä eettisesti tuotettu kuin monen muun valmistajan. En ole itsekään sitä mieltä, että 5-10€ maksavaa t-paitaa voi kutsua eettiseksi tai ekologiseksi tuotokseksi, vaikka se kuinka olisi tuotettu kierrätetystä puuvillasta. Meidän täytyy kuitenkin muistaa, että muutos ei koskaan tapahdu hetkessä. Tärkeintä on, että sitä tapahtuu ja sitä kohti työskennellään, niin meidän kuluttajien kuin tavarantuottajien puolelta. Valitettavasti muutosta täytyy myös usein osata vaatia ja meidän kuluttajien tulee äänestää näissä asioissa jaloillamme ja pennosillamme. Pelkkä julkishallinnollinen lainsäädäntö ei aina riitä yksityisen toimijan uuden suunnan ottamiseen.


H&M blazer
Pull & Bear jeans
Uniqlo t shirt
Dinsko ankle boots
Gucci bag

Kaikkein suurin muodin ekoteko on löytää se oma tyyli, joka edistää vaatteiden pitkää käyttöikää ja hillitsee jatkuvan ostelun tarvetta. Jos vaihtelun puute vaatekaapissa ahdistaa, kannattaa tsekata myös vaatevuokraamot, joita on Suomessakin jo ilahduttavan monta! Aikomuksenani on tutustua tulevaisuuden erityistilanteissa esimerkiksi ystäväni Kaisan reilu kuukausi sitten avaaman The Ateljén palveluihin, sillä heidän valikoimansa on aivan upea. Tällä tavalla jokaiseen juhlaan voi pukeutua kiinnostavasti ja uniikisti mutta edelleen vastuullisesti. Score!

Huh, tulipahan pitkä postaus. Saiko kukaan ajatuksistani kiinni? Millaisia ajatuksia tämä aihe herättää teissä?

Photos by Joe / Edit by me

Spagettikurpitsapasta

lokakuuta 04, 2020

Sunnuntain kunniaksi kokattiin ensimmäistä kertaa ikinä spagettikurpitsaa, joka oli mulle aivan uusi tuttavuus. Käytiin aamulla samoilemassa Nuuksiossa 10 kilometriä, joten kaivattiin kotiin tullessa jotain ihanaa mättöä, joka ei kuitenkaan olisi aivan liian kaloririkasta ja raskasta... Päädyttiin tekemään pasta, jonka spagettiosuus on terveellisempää, mutta jonka täyte olikin sitten ihanan paheellista, heh. Jälkkäriksi vedettiin tietty kanelipullat, koska tänään on virallinen korvapuustipäivä!!

Spagettikurpitsa oli superhelppo valmistaa, kirjoitin senkin vaiheen tähän reseptiin alle. Spagetin kaapiminen oli ehkä hieman sottaista, mutta todellakin sen arvoista. Koostumus ei sinänsä muistuta oikeaa spagettia, mutta oli silti oikein hyvää. Tosin mikäpä ei olisi hyvää, jos sen kaverina on voita ja valkosipulia?!


Spagettikurpitsapasta (3-4 annosta)


• 1 spagettikurpitsa
• 2 vaaleaa sipulia
• 3 valkosipulinkynttä
• 1 dl basilikasilppua
• 75 g parmesanjuustoa
• 1 boksi kirsikkatomaatteja
• 25 g voita
• 1 tl mustapippuria
• 0,5 - 1 tl suolaa

1. Laita spagettikurpitsa kokonaisena pellille ja uuniin 45 minuutiksi 200 asteeseen.

2. Silppua sipuli ja valkosipuli, kuullota voissa pannulla. Lisää silputtu basilika, pieneksi silputut tomaatit ja parmesanrouhe.

3. Leikkaa uunikypsä spagettikurpitsa kahtia ja kaavi kuuma sisus haarukalla lautaselle. Haarukalla "raapimalla" kurpitsa saa hieman spagettimaista muotoa. Jos spagetti on kovin kosteaa, laita se hetkeksi siivilään ja valuta.

4. Kääntele kurpitsaspagetti yrtti-parmesansekoitukseen. Tarjoile heti!
Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan

Your copyright

& KATRI K. 2020