Slider

Ihanimmat oikeasti hyvälaatuiset neuleet syksyyn

syyskuuta 30, 2020

Kuten olen ennenkin maininnut blogin puolella, suosin neuleissa ennen kaikkea luonnonmateriaaleja: villaa, alpakkaa, merinovillaa, cashmerea, mohairia ja puuvillaa. Ainoastaan hyvin erityisestä syystä suostun enää ostamaan akryylineuleita, ja laskin juuri, että 90% vaatekaappini neuleista on vähintään 60-70% luonnonmateriaaleja, suurin osa jopa 90-100%. Tämä lopputulos on syntynyt hitaasti vuosien mittaan, eli ei suinkaan kertarysäyksellä poloiselle pankkitililleni.

Postaus sisältää kaupallisia linkkejä, jotka on merkitty *-merkein.

Se mikä kannattaa muistaa on, että keinokuitu yhdistettynä luonnonkuituun ei ole yhtään huono asia. Valitsen itse esimerkiksi paljon mielummin neuleen, jossa on 70% luonnonvilloja ja 30% polyamidia, kuin 100% villaa olevan puseron. Polyamidi tuo nimittäin moneen luonnonmateriaaliin yhdistettynä tuotteelle lisäkestävyyttä sekä pinnan että muodon suhteen. Sen sijaan ”6% villaa, 64% akryylia ja 30% polyesteria” -setit jätän aina kaupan hyllylle. Metsästän täksi talveksi uutta, täydellistä neuletta jo olemassa olevien joukkoon ja kokosin myös teille muutamat materiaalien osalta hyvälaatuisiksi katsomani neuleet tähän kollaasiksi.
1. Beige neule pallohihoilla* / 2. Metsänvihreä neule* / 3. Valkoinen neuletakki* / 4. Neuletakki alpakkaa ja jakkia* / 5. Herkullinen liila neuletakki* / 6. Supersöpö pallohihainen neule* / 7. Musta villaneule* / 8. Beige korkeakauluksinen neule* / 9. Harmaameleerattu perusneule*

Se kannattaa pitää mielessä, että vaikka kertainvestointina luonnonmateriaaleista tehty neule voi kirpaista, oikealla huollolla se käy pitkässä juoksussa edullisemmaksi kuin keinokuitu. Esimerkiksi akryylineule voi maksaa jopa 40-60 euroa ja kestää hyvässä lykyssä 2 kuukautta siistinä (yleensä vain muutaman pesun), kun taas alpakka-polyamidineule 70-150 euron hinnallaan kestää hyvällä huollolla kauniina vähintään viisi kokonaista talvea, ellei jopa vuosikymmeniä. Kummalle tulee enemmän hintaa per käyttökerta?

Neuleiden ja muiden vaatekappaleiden huoltoon ja hoitoon olen jakanut aiemmin vinkkejä, eli jos laatuneuleen hoitoon kaipaat lisää ohjeistusta, tsekkaa postaus täällä. Iloista keskiviikkoa kaikille!

9 x tätä et tiennyt minusta

syyskuuta 29, 2020

Käytän vain mustia/valkoisia/nudeja sukkia
Vuosien projekti on tulossa pian päätökseensä, kun sukkalaatikostani löytyy enää yksivärisiä sukkia, nekin kaikki mustia, valkoisia tai nudeja. Värikkäät, saati kuviolliset sukat aiheuttavat vilunväreitä paitsi pyykinpesun, myös tyylin suhteen – en halua nilkkojeni olevan värikkäät vaikka hauskoja sukkia muuten rakastankin kaupoissa fiilistellä. Suurin osa sukistani on mustia Espritin 5 paria / paketti -pitkävartissukkia tai sitten näkymättömiä ballerinasukkia. Pitkävartiset on käytössä pääasiassa vain talvella, muuten hiihtelen menemään nilkat paljaana näkymättömillä sukilla.

Olen sotkuinen mutta järjestyshullu
Olen arjessa aivan supersotkuinen, mutta silti rakastan järjestystä. Saatan käyttää tunteja kategorisoiden saman luokan tavaroita yhteen, ja mulle on äärimmäisen tärkeää esim. keittiönkaapeissa pitää tavarat niille tarkoitetuilla hyllyillä, aina samoilla paikoilla. Silti tavaroita (enimmäkseen vaatteita) saattaa jäädä helposti lojumaan ja yritän nyt ottaa uudeksi iltarutiiniksi laittaa munakelloon 10 minuuttia, jonka aikana palautan tavaroita niiden oikeille paikoille. Kymmenessä minuutissa ehtii yllättävän paljon!


Haluaisin opetella juoksemaan, mutten osaa
Käyn vapaapäivinä aina pitkillä ja ripeillä power walkeilla, mutten kerta kaikkiaan osaa juosta. Haluaisin kyllä opetella, koska se olisi erinomainen harrastus ympäri vuoden ja sopisi ymmärtääkseni myös astmaatikolle. Samaan syssyyn haluaisin saada myös arkipäiviin joko power walkit tai pienet juoksut, mutta olen kerta kaikkiaan liian laiska ja väsynyt työpäivän jälkeen. Kaikki liikunta on ollut musta aina ihan kamalaa ja tylsää ja aina löytyy syy, miksi ei... Onko kellään kerrottavana mitään success storya, jossa lähtötilanne on ollut sama? :D

Rakastan kaikkia vuodenaikoja
Jokainen vuodenaika on mun lemppari, vaikka syksyhulluksi tunnustaudunkin. Talvessa pidän raikkaasta ilmasta, luminietoksista ja niiden narskeesta, kirpeistä pakkasposkista, aurinkoisista talvipäivistä ja joulusta. Kevät puolestaan tuoksuu ihanalta, kuiva asfaltti tuntuu kevyeltä, luonto herää kukkaan, ihmiset ovat iloisia ja on ihana kuriutua kuukausien toppatakkikerroksista vihdoin ulos. Kesällä on ihan parasta mökkeillä, reissata, lukea kirjaa auringossa tai käydä ihan vaan iltakävelyllä lähipuistossa jäätelötötterön kera. Syksyllä taas fiilistelen kynttilöitä, lämpöisiä huopia, kurpitsoja, villasukkia, mausteita ja hohtavan oransseja auringonlaskuja. Miten näistä ikinä voisi valita yhtä lempparia?


En osaa kuunnella äänikirjoja
Rakastan lukemista, mutten kerta kaikkiaan osaa kuunnella äänikirjoja. Alan aina pohtia ihan muita asioita ja sitten huomaankin, että en ole kymmeneen minuuttiin kuunnellut sanaakaan. Toisaalta mulla oli ennen tämä sama ongelma podcastien kanssa eikä ole enää, eli ehkä tulevaisuudessa opettelen myös äänikirjat! Tällä hetkellä luen kuitenkin perinteiseen tyyliin sivuja itse kääntämällä.

Juon paljon vettä arkisin
Juon arkisin 2-3 litraa vettä jo pelkästään työpäivän aikana, koska mulla on siihen maailman paras juomapullo työpöydälläni. Vastavuoroisesti viikonloppuisin meinaan unohtaa vedenjuonnin lähes kokonaan, kun päivät ovat niin rytmittömiä! Ja sen kyllä huomaakin sitten olossa ja ihossa jo parin päivän jälkeen, hups.


En osaa napsauttaa sormia
Vasemmalla kädellä saan aikaiseksi sellaisen ehkä 1/3-napsautuksen silloin kun planeetat on oikeissa asennoissa, mutta sen enempää en kerta kaikkiaan saa napsuteltua sormiani :D En tiedä, onko mun sormet liian jäykät vai liian lyhyet vai mikä tämän ongelman ydin on. Tämä asia turhautti jo lapsena ihan tosi paljon ja edelleenkin välillä. Napsuttelu ei välttämättä ole se hyödyllisin taito elämässä, mutta oishan se nyt aivan supersiistiä osata napsutella tilanteen niin vaatiessa!

Unohdan kuunnella musiikkia
Mulla on Spotify Premium, josta kuukausittain maksan, mutta välillä saattaa mennä kuukausia putkeen, etten yksinkertaisesti muista kuunnella musiikkia. Tykkään luontaisesti hiljaisuudesta niin paljon, etten oikeastaan kaipaa musiikkia esimerkiksi taustalle kun teen ruokaa tai muuta askaretta kotona. Työmatkoillakin tykkään istua omissa ajatuksissani. Sitten taas saattaa tulla jakso, kun kuuntelen paljon ja koko ajan - erityisesti sitä yhtä ja samaa biisiä sitten putkeen...


Esprit Men wool jumper
Indiska skirt
Vagabond mule flats
Saint Laurent bag

Uskon horoskooppeihin
En ehkä usko niin täysillä näihin randomeihin päiväennusteisiin, koska ne on suhteellisen hatusta vedettyjä, mutta kaikenlaiset yleiset persoonallisuusanalyysit horoskooppiin perustuen natsaavat mielestäni pelottavan hyvin minuun ja tuntemiini ihmisiin. Olen itse tosi tyypillinen leijona ja Joe tyypillinen vesimies, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Lueskeltiin joskus myös yhdessä eri horoskooppien piirteitä parisuhteissa ja naurettiin katketaksemme ja puoliksi kauhuissamme, kun nekin osuivat niin vahvasti kohdalleen. Uskon, että johonkin tämä homma perustuu, jotain pohjaa sillä on.

Photos by Jenni / Edit by me

Elämän suunnittelusta ja haaveista

syyskuuta 24, 2020

Reilu vuosi sitten listasin blogiin unelmia, joiden toivoisin toteutuvan seuraavan viiden vuoden aikana. Muistan, miten paljon minua jännitti kirjoittaa tuo postaus ja kertoa kaikille julkisesti asioista, joista haaveilen. Niin moni tekee blogeihinsa julkisia unelmakarttoja, mutta miksi minulle se haaveiden ääneen sanominen on niin pelottavaa?

Ehkä sitä pelkää lähtökohtaisesti epäonnistuvansa muiden silmissä, jos niitä tavoitteita ei saavuta, vaikka eihän siinä ole mitään järkeä - elämä ei ole pelkkää suorittamista. Muuttuvat ja elävät tavoitteet ovat elämää, jonka ajoittainen läpi hengailu on myös ihan ok, jos itse vain on onnellinen eikä tee hallaa muille. Se pitää muistaa, että tavoitteet, olosuhteet, taidot ja tiedot karttuvat ja muuttuvat, kun vuosia tulee lisää ja on täysin ookoo. Joka päivä tai ainakin viikko koen ja opin jotain lisää, mikä myös väistämättä kehittää omaa ajattelua ja mielipiteitä uusiin suuntiin. Uskon, että meillä jokaisella on ne core-haaveet (esim. perhe, oma asunto, työpaikka tietyllä alalla), mutta se, millä, miten ja milloin ne saavutetaan, voivat olla hyvinkin vaihtelevia ja ennalta arvaamattomia.


Elämää ei siis voi suunnitella liiaksi, sillä koskaan ei tiedä, mikä mahdollisuus kulman takana odottaa. Silti mun on pakko todeta, että kyllä se jonkinasteinen haaveilu ja unelmien ääneen sanominen toimii, nimittäin 2/5 noista viiden vuoden haaveista on jo toteutettu: ostimme viime talvena asunnon ja tänä kesänä sain itselleni ajokortin. Molemmista olen haaveillut jo vuosia, mutta kumpikin unelma otti tuulta purjeisiin vasta, kun sanoin nuo asiat ääneen myös teille. En ole edes tehnyt niiden eteen mitenkään mitään ihmeellistä, vaam olen vain elänyt normaalia arkeani, tehnyt kovasti töitä ja rullannut eteenpäin, osunut oikeaan paikkaan oikeassa hetkessä ja tarttunut mulle tarjottuihin mahdollisuuksiin spontaanissa hengessä.

Välillä olen turhautunut siihen, että niin moni tuttu etenee mun silmään "nopeasti ja helposti" niissä asioissa, joista itse vain haaveilen. Tämä on tosi tyhmää, koska kukaan ei voi koskaan tietää, millainen taustatyö ja mitkä lähtökohdat millekin saavutukselle kullakin todellisuudessa on ollut. Olen yrittänyt siitä huolimatta olla stressaamatta turhista ja epävarmuuden hetkinä olen päättänyt luottaa siihen, että elämä kantaa kyllä ja oma hetkeni koittaa vielä. Niin kuin isäni aina sanoo: kaik lutviutuu kyllä. Tämä lause takaraivossa on toiminut itselleni aivan suunnattomana voimavarana epätoivon hetkinä, kun tulevaisuus tai jopa nykyhetki on ollut epäselvä. Kyllä mua suoraan sanottuna pelotti ihan hitosti, kun avioeroni iski tuulettimeen kovaa ja korkealta pari vuotta sitten. Tai kun tänä keväänä korona iski ja Joe lomautettiin hetkeksi juuri, kun meillä oli alla tuore asuntolaina. Laina, joka yhtäkkiä oli kuukausia yksin mun vastuulla.


Onneksi lomautus kesti loppupeleissä vain reilut pari kuukautta, kun monelle muulle kävi huonommin. Nyt Joen työt jatkuvat jo aivan kuten aikana ennen koronaa, ja tulipahan ainakin todettua, että meidän laina on meille juuri sopivan suuruinen, kun sen kykenee maksamaan yksinkin, heh. Oli voimauttavaa kokea, että kyllä me näinkin pärjätään ja jos ei pärjättäisi, pyydettäisiin lyhennysvapaita kuukausia pankista - todellista hätää ei siis ollut missään vaiheessa. Silti on pakko myöntää, että ei tämä lomautusasia ainakaan helpottanut koronan tuomaa epävarmuutta, ja vietettiin kumpikin useita unettomia öitä sen vuoksi.

Kaikenlaisten yllätysten ja kiemuroiden jälkeen olen pää pyörällä todennut, että on sitä kyllä tähän astisessa elämässä selvitty kaikesta tielle osuneesta aika hyvin. Uskon, että siinä on auttanut asenne, spontaani ja mukautuva luonne sekä hyvä tukiverkosto. Sekin täytyy pitää mielessä, että harvemminhan olen positiivisissakaan asioissa osannut etukäteen aavistaa, missä olen puolen vuoden päästä. Siksi yritän olla antamatta epävarmuudelle otetta hyvässä tai pahassa. Enhän mä voi vielä tietää, jos vaikka kahden vuoden päästä asutaan ulkomailla. Tai jos olen taas eronnut tai vaikka vakavasti sairastunut. Tai jos meillä on kaikki hyvin, omakotitalo ja kolme lasta. Okei, ehkä kolmea lasta ei kahdessa vuodessa kovin suurin todennäköisyyksin ole edessä, mutta you get the point.

Tämä postaus oli kyllä aikamoista tajunnanvirtaa kaikessa kauheudessaan ja kauneudessaan. Päällimmäisenä ajatuksena halusin jakaa teille sen, ettei elämää kannata liikaa suunnitella, mutta aina kannattaa unelmoida ja haaveilla. Ja sanokaa ne haaveet ääneen.

Photos by Jenni / Edit by me

Syksyinen viikonloppu

syyskuuta 21, 2020

Viikonloppu meni ihan huikean nopeasti, ihan kuin sitä ei olisi ollutkaan. Kalenterista kun katsoo, niin kyllä vaan oli. Lauantaina käytiin fiilistelemässä alkavaa ruskaa ja kurpitsakautta Tuusulassa sijaitsevilla Koiramäen Pajutalleilla, jotka vuosittain järjestävät aivan ihanat kurpitsafestivaalit aina näihin aikoihin. Tänä vuonna (koronasta johtuen - yllättääkö tuo lause enää ketään?) varsinaisia festivaaleja ei virallisesti pidetty, mutta paikka oli laitettu silti kauniiksi. Meidän oli tarkoitus ostaa mukaan iso kurpitsa ja pari pientä, mutta sopivaa isoa ei löytynyt ja pienten takia en jaksanut jonottaa kahvilan pitkässä jonossa. Onneksi noita isoja kurpitsoja saa muualtakin, mm. Plantagenista, mutta toki sitä mielellään tukee aina pienempää paikkaa.

Suosittelen ehdottomasti vierailemaan Koiramäen Pajutalleilla, jos kunnon Stars Hollow -vibat iskee. Tuolla pääsee niin syvälle siihen tunnelmaan, että odottaa jo Kirkin tai Babetten ilmestyvän kulman takaa :D Mun visuaalinen silmä niiin nauttii joka ikinen syksy tuosta kauneudesta tuolla. Pihapiiristä löytyy myös suuri kaksikerroksinen lahjatavaraputiikki, jossa on ihania sesonkituotteita. Haluan ehdottomasti vierailla tuolla myös tulevana talvena sitten, kun koko pihapiiri on lumen peitossa ja mulla joulunodotuskutina ja glögihimo päällä...

Täältä löytyy muuten mun postaus viime vuoden kurpitsafestivaaleista.


Pari vuotta sitten ostamani Espritin metsänvihreä satiinihame pääsi jälleen käyttöön, se on päällä aivan ihana ja tosi mukava! En osaa käyttää noin tummanvihreää sävyä kesällä, se yhdistyy mun päässä ehdottomasti syksyyn ja talveen. Olen myös innoissani mustista mokkanilkkureista sekä viininpunaisesta huulipunasta, molempia käytin viime viikolla ahkerasti jo useampaan otteeseen. Ne yhdistettynä neuleeseen jos mitkä tekevät syksytyylin.

Stars Hollow'sta kotiutuessa tehtiin lauantaina kotona itse sushia, Joe ensimmäistä kertaa ikinä ja mä pitkästä aikaa vuosiin. Tampereella asuessa tein sitä vielä tosi usein, en oikein edes tiedä mihin koko homma unohtui Helsinkiin muuttaessa! Tehtiin paljon erilaisia variaatioita lohesta, tonnikalasta, kurkusta, avokadosta ja seesaminsiemenistä. Vähän on taidot päässeet rapistumaan, mutta tästä se taas lähtee, heh. Hyvää oli joka tapauksessa!


Joe uhrautui musta kuvia ottaessa polvistumaan maahan ja sotki sen vuoksi farkkunsa, hups...


Esprit skirt
H&M Premium Quality jumper
Dinsko ankle boots
Gina Tricot bag

Sunnuntaina sain heti aamusta kärpäsen lähteä 24/7 auki olevaan Prismaan ostamaan aivan urakalla erilaisia siivousvälineitä ja -aineita. Meillähän siivoilun hoitaa pääasiassa Joe ja kokkailun allekirjoittanut, mutta kyllä mäkin siivoan joka viikko jotain. En ole sitä halunnut myöntää, mutta kyllä siivoilu on jossain määrin välineurheilua – sitä on niin paljon kivempi tehdä toimivilla välineillä ja tarkoituksenmukaisilla liinoilla.

Ostin meille vihdoin myös kaikkien hehkuttaman universal stonen sekä C.E. Lindgrenin Handy-raapan, jolla voi turvallisesti raapia erilaisia pintoja. Heti eilen kyytiä saivat mm. induktioliesi, uunin sisäpuoli, uunin ovilasi ja uunipellit ilman naarmun naarmua. Avasin ja puhdistin myös kylpyhuoneen viemärin ja asensin sinne sellaisen väliverkon, joka ei päästä läpi hiuksia = helpottaa tulevia siivoiluja huomattavasti. Ai että, miten tyydyttävää! Samaan syssyyn asennettiin kylppäriin katon ja lattian väliin kiilattava kulmahylly, jonka senkin ostin Prismasta.

Kyllä täytyy todeta, että olipas ihana viikonloppu, vaikka sen perusteella ehkä ikäistäni vanhemmalta kuulostankin :D Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille!

VIDEO: My day mökillä

syyskuuta 19, 2020

Pitkästä aikaa kuvasin videon, tällä kertaa My dayn meidän kesän viimeisen mökkireissun viimeisestä kokonaisesta päivästä. Mulla ei ole erikseen videoita varten toista kameraa eikä kuvauskameraani olemassa videoihin sopivaa linssiä, joten kuvasin kaikki videot iPhonella. Yllättävän ok-laatu, vaikka ehkä valkotasapaino voisi olla parempi. Muutama klippi jostain syystä tuhoutui videonmuokkausohjelmaan siirtäessä, mikä harmittaa, mutta aika monta sain silti pykättyä yhteen!

Mietin kauan, että kehtaanko edes julkaista tätä videota, koska a) en todellakaan osaa vielä editoida kovin hyvin ja b) näytän tässä niin mökkielämästä ryvettyneeltä ja c) mun kasvot on aamuisin aivan superturvonneet. Toisaalta ajattelin, että tämä on just sitä oikeaa elämää, jota somessa pitäisi enemmän olla ja päätin olla rohkea.

Eli tässä se tulee!

Jos tykkäätte videosta, tilatkaa mun kanava ja kommentoikaa, otan mielelläni vastaan myös lisäehdotuksia ideoista, joita toteuttaa videolla. Tykkään oppia uutta ja mulla oli hauskaa videota editoidessa :)

Korvakorujen säilytysvinkki

syyskuuta 17, 2020

En oikeastaan kauheasti käytä koruja muuta kuin korvissa, ja niitä mulla onkin sitten aivan liikaa. Yritin joskus harventaa, mutta jokaiselle parille on kuitenkin se oma käyttöhetkensä ja fiiliksensä, eli niin montaa paria en onnistunut kokoelmasta poistamaan, heh... Monta vuotta etsin sitten sitä täydellistä säilytysratkaisua niin, etteivät korvisparit olisi aina hukassa, koska olen aikamoinen kiireessä "sinne tänne nakkaaja". Vihdoin törmäsin täydelliseen ratkaisuun elokuussa Mujissa, joka myy erilaisia akryylibokseja kaikenlaiseen säilytykseen ja niihin myös erilaisille koruille sopivia sisuksia.

Ostin akryyliboksin heti siltä seisomalta, mutta veluurisia sisusteita jouduin odottelemaan yli kuukauden päivät. Vihdoin tänään niitä tuli jälleen saataville ja hain heti kaksi kappaletta noita 15 lokeron sisusteita, eli yhden boksin kumpaankin kerrokseen. And guys... mun sisäinen Marie Kondo on niin onnellinen!


Pakkasin laatikon alakertaan kaikki kooltaan suurimmat ja harvoin käytetyt parit. Kaikessa simppeliydessään boksin kauneus viehättää, ja tuo muunneltavuus on vain plussaa. Jos joskus innostun vaikka kaulakoruista ja kyllästyn korviksiin, voin hankkia samaan boksiin kaulakoruille sopivat sisukset. Säilytin muuten korviksia tuossa akryyliboksissa jo ennen veluuristen sisusten ostoa ja kivalta näytti silloinkin, mutta rehellisyyden nimissä tämä on vähän järjestelmällisempi ratkaisu...

Tässä siis loistovinkki kaikille, joilla on sama jatkuva korviskriisi päällä. Akryyliboksi maksoi muistaakseni 20€ ja nämä kuvissa näkyvät veluuriset sisukset 13€/kappale. Yhteishintaa boksille tuli siis 46€, mikä ei ole mielestäni paha hinta siitä, miten paljon iloa ja helpotusta boksi tulee arkeen tuomaan. En voi kuin suositella!

Onko teillä vinkkejä muihin Mujin superhyvin toimiviin tuotteisiin? En ole vielä ehtinyt itse tutustua kovinkaan moneen, mutta tämä kyllä vakuutti!

Hukun somekanaviin

syyskuuta 15, 2020

Mulla on sosiaaliseen mediaan vahva viha-rakkaussuhde, jonka pyörteissä tasapainottelen jatkuvasti. Rakastan bloggaamista ja voisin hyvillä mielin tehdä pelkästään sitä, mutta fakta on se, että nykyään blogeja luetaan huomattavasti vähemmän. Se on mun mielestä tosi surullista, että perinteisen lukemisen (kamalaa kutsua blogeja jo perinteisiksi!) sijaan muut kanavat, kuten Instagram, podit, Tiktok, Youtube ja Snapchat, ajavat käyttäjämäärissä ja suosioissa ohitse niin että viuhahtaa.

Luulen näin mututuntumalla sen johtuvan siitä, että nykypäivän nuorten aikuisten attention span ei vaan ole blogiteksteille riittävän pitkä. Pakko tunnustaa, että olen sen huomannut itsekin ja tietoisesti joutunut harjoittamaan jälleen lukemiseen keskittymistä ja ottamaan blogeille aikaa samalla tavalla kuin aikakausilehdille ja kirjoille ennen. Toisena vaihtoehtona selaan postauksia läpi niin vauhdilla, etten lue puoliakaan tai aivot rekisteröi pelkät kuvat, jos niitäkään. Ihan kauhean surullista!


Blogini lukijamäärät kasvavat kyllä koko ajan, mutta silti tasapainottelen siis jatkuvasti siinä, että jaksanko käyttää enää aikaa siihen, että tuotan sisältöä blogiin ja esimerkiksi Youtubeen (nyt olisi mökkivideo työn alla, jaiks!) ja siinä kehittymiseen, vai pitäisikö suosiolla pysytellä vain Instagramissa ja stooreissa, tuottaen enemmän sitä nopeampaa sisältöä ja tavoittaen enemmän ihmisiä? Nautin itse eniten blogipuolesta, koska mun mielestä on ihanaa ”pyörittää” omaa sivustoa ja on kivaa, että esimerkiksi reseptit, tuotevinkit ja ylipäätään elämä on täällä superhyvin tallessa ja niihin on helppo palata.

Toisaalta Instagramissa saan teiltä seuraajilta eniten vastakaikua, kommentteja ja mielipiteitä, mikä on toisaalta sitten tän koko homman suola. Toisaalta Instagramissa on jo niin paljon kaikkea, että tulee väkisinkin tunne siitä, että mitä uutta meikäläinen sinne muka tekisi. Koen siellä tosi kovia ulkonäköpaineita ja kaikenlaisia sisältöpaineita. Toisaalta en tee sitä työkseni, eli siihen pitäisi suhtautua kevyesti ja harrastuksena. Toisaalta harrastuksissa on ihana kehittyä ja se taas tuottaa sitten niitä paineita. Toisaalta se on myös Instagramin rikkaus, että saman katon alle mahtuu niin paljon erilaisia tilejä ja jokaiselle jotakin. Ärsh!


Sitten taas jos mietin sen osalta, että mitä tykkään tuottaa eniten – asukuvia, reseptejä, sisustusjuttuja. Silloin tällöin syvällisempää settiä. Ne kaikki ovat jossain määrin parhaimmillaan blogialustalla, eivätkä Instagramissa, jossa ne nopeasti katoavat. Ihannetilanteessa tekisin sekä Instagramia että blogia aivan täysillä, mutta 40-45 tuntia viikossa ihan muita päivätöitä tekevänä aika ja resurssit eivät kerta kaikkiaan riitä. Olisi ihanaa olla täysipäiväinen sisällöntuottaja ja saada aikaa kehittyä tässä hommassa, se olisi kyllä se suurin unelmani ja intohimoni. Haluaisin myös tehdä podcastia, mutta siihen täytyisi löytää toinen bloggaaja kaveriksi ja tarpeeksi yleisöä.

Kertokaa mulle 150% rehellisesti, mitä te olette mieltä kaikesta tällaisesta ja mitä kanavia tykkäätte eniten seurata? Olisiko esim. Instagram + Youtube paras? Vai edelleen blogi + Instagram? Vai pelkkä Instagram, mutta aktiivisemmin ja enemmän? Vai pääpaino Instassa ja blogiin silloin tällöin esim. juuri reseptejä ja life checkejä jne?

Photos by Jenni / Edit by me

Saint Laurent Sunset

syyskuuta 08, 2020

Kuka se sanoikaan, että niin pienet kuin suuret haaveet kun sanoo ääneen, ne saattavat toteutua? Se on tullut kyllä todettua viimeisen vuoden aikana niin suuressa kuin pienessä. Juuri kun kirjoitin pari viikkoa sitten postauksen haavelaukuistani, yksi niistä ilmestyi eteeni oikeassa koossa, värissä, kunnossa ja hyvällä, muttei liian hyvällä (=fake) hinnalla, heh. En voi uskoa tätä todeksi, mutta pitkän haaveilun ja säästämisen jälkeen Saint Laurentin mielettömän kaunis Sunset-laukku on vihdoin täällä.

Mulle on tarjoutunut aiemmin jo useampi mahdollisuus ostaa tämä kaunokainen (mm. Zadaassa, Ebayssa ja Vestiairessa), mutta aina joku on ehtinyt sen viedä nenäni edestä ja olen jäänyt rannalle uikuttamaan. Nytkin siinä kävi niin aluksi, mutta mutkien kautta laukku lopulta päätyi mulle... Ihan uskomatonta!

Who said it first? Someone said that both small and big dreams come true when you say them out loud. I have learned this throughout this year in so many things and I learned it again when right after I had written that post about my dream bags a few weeks back, one of them appeared right in front of my face (well, screen, but my face was in front of the screen - you get the point) in the right colour, size, condition and price. I can't believe it but after all of the saving, Saint Laurent's beautiful Sunset bag is finally mine.

I've had several opportunities to buy it on Zadaa, Vestiaire Collective, Ebay etc. but someone else has always been quicker than me. That happened at first again here too, but after few turns of events I'm its new owner now. I still can't believe it.



Ostin siis oman kuvissa näkyvän Sunsetini Ebaysta, ostokuitin, aitouskortin ja dustbagin kera, erittäin vähän käytettynä ja erinomaisesti säilytettynä. Aluksi kävi niin, että hävisin tuon huutokaupan viimeisen 10 sekunnin aikana, kun sovellus hyytyi puhelimessa ja voittaja meni viime hetkillä ohitseni. Harmitti tosi paljon! Seuraavana päivänä myyjä kuitenkin yllättäen laittoi second chance offer -viestiä, että voisi myydä laukun mulle tarjoamallani hinnalla, koska huutokaupan voittanut henkilö asuu Euroopan ulkopuolella ja ilmeisesti postipaketeissa on covidin vuoksi jotain esteitä. Kiljuin suurin piirtein riemusta ja klikkasin heti Buy it now!!

Ja sitten hän saapui. Ja hän on täydellinen, juuri sellainen kuin olen aina kuvitellutkin! Ei mitään käytön jälkiä, myyjä tosin sanoikin suurimmaksi osaksi seisottaneensa tätä vaatehuoneen hyllyllä. Pohdin etukäteen kauan sitä, haluaisinko YSL Sunsetin medium- vai small-koossa, mutta päädyin mediumiin, koska small ei välttämättä olisi mahduttanut puhelintani. Medium on myös ihan täydellinen koko arkeen!

I bought my Sunset medium from Ebay and it came with the whole package: original receipt, authenticity card and an original dustbag. The previous owner used it very little and it could have easily passed as new and unused. At first I lost the auction during the last 10 seconds when my Ebay app froze and I was so bummed. Next day the seller suddenly sent me a second chance offer and offered the bag for me with the price I had paid for it, as the original auction winner lives in a country where she couldn't mail the bag due to covid-19 restrictions. I was practically jumping out of joy and instantly clicked the Buy it now button with my shaky hands!!

Then it arrived and it is perfect. Just like I always pictured it! I was wondering for a while whether to get the Medium or the Small one, but then I found out my iPhone wouldn't probably fit in the small one. Medium is also the perfect size for everyday life.


Saint Laurent - Sunset Medium

Sunsetissa on kolme eri osiota sekä takapuolella vielä yksi sivutasku, eli kaikki mukana kannettava on helppo järjestellä kyytiin siististi. Sisäpuoli on mokkanahkaa, ulkopuoli krokokuvioitua nahkaa. Nuo taskujen väliköt toki ovat esteenä esimerkiksi kameran kantamiselle, mutta harvemmin se kulkee enää mukana, ellen tarkoituksen mukaisesti ole menossa kuvaamaan. Laukun hihna on ihan täydellinen, koska se on tarpeeksi pitkä crossbodyna kantamiseen, mutta myös juuri sopiva kannettavaksi tuplaksi vedettynä olalla. Ketjusta löytyy myös kaunis nahkapäällystetty osa, joka tuntuu mukavalta olkapäällä kantaessa.

Musta on ihanaa, että Sunset ei tule vastaan jokaisella vastaantulijalla edes ulkomailla ja se on siinä mielessä uniikki. Se julkaistiin ensimmäistä kertaa vasta vuonna 2016, mutta on jo nyt muodostunut moderniksi klassikoksi. Itsekin tykkään, että sen muoto on tosi pelkistetty ja simppeli, mutta sitten metalli ja nahkapinnan viimeistely tuo siihen vähän sitä jotain ja rokahtavaa meininkiä. Aiemmin haaveilin saman henkisenä laukkuna Chanelin Boy-mallista, mutta tämä Saint Laurentin yksilö kiri muotoilunsa puolesta sen edelle. En malta, että pääsen kuvaamaan sen teille asukuvissa, koska näin pöydällä maatessa se ei tuo esiin parhaita puoliaan.

Mitä te tykkäätte? :)

DISCLAIMER: Haluan muistuttaa asiasta, josta ei mielestäni sosiaalisessa mediassa puhuta tarpeeksi: laukku tai muu kallis "turhake" ei ole syy ottaa velkaa. Sellaista ei kannata KOSKAAN ostaa luotolla tai muuten velaksi. Jos siis haaveilet jostain suuremmasta ja kalliimmasta ostoksesta, kannattaa siihen ensin säästää rahat (niin olen itse aina tehnyt). Lopulta se ostoskin - jos päädyt sen siinä vaiheessa enää edes tekemään - tuntuu niin paljon paremmalta ja kovalla työllä ansaitulta saavutukselta. Sit on lupa nauttia ihan täysillä!!

My Saint Laurent's Sunset medium has so many pockets and the outside is crocodile patterned black patent leather with silver hardware. The strap is a perfect length as you can carry it crossbody or on your shoulder, or with the strap folded in half, leaning under your shoulder. The strap also has a beautifully shaped leather part so that the chain is not harsh on your bare shoulder. 

I love that the Sunset bag is a bit more unique and you don't see it a lot. It was first published in 2016 but it has already become a modern classic. I like the simple shape and compartments combined with a bit more rock n roll details in the leather and the chain. I used to dream of Chanel's Boy bag but I don't anymore, as I feel like this one definitely does the trick.

DISCLAIMER: Never ever buy designer bags on a credit card or take a loan for them. They give you so much more joy after all the hard work you've done for saving for them. I just feel like this is a reminder lots of young (and older too!) women and men need. 

Weekend Highlights

syyskuuta 07, 2020

Viikonloppu tuli, oli ja meni aivan huikean nopeasti! Kuten perjantaina teille kerroin, olin torstain ja perjantain pois töistä flunssaoireiden vuoksi. Kävin perjantaina jälleen kerran koronatestissä, jonka tulos onneksi sitten lauantaina aamukuudelta paljastui negatiiviseksi. Jippii! Ajattelin jakaa tässä samalla menneen viikonlopun kolme muutakin kohokohtaa nyt, kun uusi viikko on jo aluillaan ja viikon ensimmäinen työpäivä taputeltu.

Weekend went so fast I can't believe it. Like I told you on Friday, I was off from work on Thursday and Friday because of mild flu symptoms. I got tested for covid-19 (yet again) and it was negative (yet again). I already got the results early in Saturday morning, it was so quick. That was definitely a great start for a weekend and I thought I'd share another three highlights of my weekend now that a new week is about to start.


Lauantaina flunssaoireet alkoivat olla lähes tiessään, mutta lepäilin silti vielä hyvällä omalla tunnolla sohvan pohjalla Lorelain ja Roryn seurassa, heh. Alettiin katsoa Joen kanssa talvella Gilmore Girlsejä alusta asti ja nyyh, nyt ollaan viimeisen kauden melkein viimeisissä jaksoissa. Onneksi on sentään lisäksi se Netflixin lyhyt jatkosarja, mutta silti tulee koko Stars Hollow'ta taas hetkeksi ikävä. Ei ole kyllä sympaattisempaa sarjaa olemassa!

Päivän ainoa aktiviteetti oli pieni kotibrunssi, joka koostui juustolla ja avokadolla täytetyistä croissanteista, vihersmoothieista sekä maailman maukkaimmasta puurosetistä. Olen tänä vuonna jotenkin "löytänyt puuron uudelleen" ja se maistuu vuosien jälkeen taas niin hyvältä. Tässä setissä oli banaania, mustikoita, kotitekoista granolaa sekä hitunen siirappia. Maistui about vanukkaalta, ah.

On Saturday the flu symptoms were gone but I was still just laying down comfortably on the sofa and watching Gilmore Girls with Joe. We started watching it from the beginning in the winter and we are so sad now watching the last season. Thank goodness Netflix created that short sequel thingy, but I'll still miss Stars Hollow. It's the world's most sympathic tv show ever! Saturday's only activity was a small home brunch I cooked for us. It included fresh croissants filles with gouda and avocado, green smoothie and a delicious porride bowl. I've kind of re-found porridge again this year, as for a while I was so bored of it and now I could eat it all the time. This mix here had oats, milk, banana, blueberries, home made granola and a bit of syrup. Tasted like pudding!!


Lauantaille oli muuten toinenkin aktiviteetti, nimittäin lyhyt kävely Postiin. Oli ihanaa olla ensimmäistä kertaa päiviin ulkona, ilma oli aamulla niin raikas. Kävin postissa heti aamulla negatiivisen testituloksen saatuani, eikä liikkeellä ollut kovin montaa henkeä, mutta pistin silti maskin naamalle ja kumihanskat käteen. Olisi kamalaa saada valenegatiivinen tulos ja tartuttaa sitä sitten ympäri kyliä.

Postista nappasin mukaani 1,5 viikkoa odotetun paketin, jonka sisällön osa teistä ehkä jo arvaakin... Siitä lisää tällä viikolla. Sen voin sanoa jo nyt, että se on ihan täydellinen...

I also picked up my parcel from the post office and it contained something I was very excited about... You might already guess what it is. Even though the covid-19 test was negative, I still wore a mask and rubber gloves just in case.


Sunnuntaina olo oli jo normaali ja uskaltauduin pitkälle aamukävelylle podcastit korvilla. Varustauduin oikein kunnon kerroksiin pukeutumalla, mutta auringossa tulikin niin kuuma, että lopulta kannoin useampaa vaatekappaletta kädessä :D Bongasin myös ensimmäisiä ruskan merkkejä ja yllätykseksi jo kokonaisen punaiseksi värjäytyneen puun! Oli ihan pakko ottaa kuva. Tänä vuonna odotan ruskaa vielä entistä malttamattomammin, koska asutaan lähempänä luontoa kuin vuosiin. Näkymä meidän ikkunasta tulee olemaan niin kaunis.

Miten teidän viikonloppu sujui? Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!


On Sunday I felt healthy enough to do a long power walk / mild jog. It was so great to be in fresh air after just staying in for so many days feeling uncomfortable. Nature has slowly started to turn into autumn colours which made me sooo happy! This year is the first one living outside Helsinki city centre so I'm even more eager to see all the fall colours etc. Have a great week everybody x

Mustikkainen kinuskimutakakku

syyskuuta 05, 2020

Nyt on luvassa reseptiä oikein herkkujen herkkuun, nimittäin mustikkaiseen kinuskimutakakkuun! Sen voi valmistaa piirakka- tai irtopohjavuoassa, tällä kertaa käytin irtopohjavuokaa. Kutsuisin tätä maultaan ehkä enemmän salted caramel -makuiseksi kuin meille suomalaisille tutuksi, makeaksi kinuskiksi. Pohjaan tulee mustikoita, jotka jätin itse ehjiksi, mutta kakun väri saattaisi olla hauskan marmorinen, jos mustikoita varovasti murskaa taikinan sekaan. Myös puolukoilla tämä olisi varmasti herkullista!

Tein päälle vielä kreemimäisen kuorrutteen, eli sokeria ja voita tästä herkusta ei puutu... Kreemin sijaan toimisi erinomaisesti (tai ehkä jopa paremmin) myös vaniljajäätelö. Kuorrutteen voi halutessaan värjätä vaikka mustikalla tai väriaineilla, mutta tällä kertaa menin ihan kreemille ominaisella luonnonvalkoisella värillä. Vielä muistutuksena, että pohjan täytyy olla täysin jäähtynyt ennen kreemin lisäämistä, muuten kreemi sulaa. Kuten kuvista näkyy...


Mustikkainen kinuskimutakakku


Kakkupohja:
• 150 g voita
• 3 dl fariinisokeria
• 1,5 dl kuohukermaa
• 1 tl leivinjauhetta
• 2 dl vehnäjauhoja
• 1 muna
• 0,5 tl suolaa
• 1 dl pakastemustikoita
• oliiviöljyä

Kuorrute (HUOM! Tämä määrä riittää koko kakun peittämiseen, käytin vain noin puolet):
• 125 g voita
• 1 tl vaniljasokeria
• 5-6 dl tomusokeria
• 0,5 tl suolaa
• 2 rkl maitoa
• (mustikoita koristeluun)

1. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

2. Mittaa voi, fariinisokeri, suola ja kerma kattilaan. Kuumenna, kunnes voi on kokonaan sulanut ja seos kiehahtanut. Sokeri palaa todella helposti pohjaan, eli muista hämmentää seosta koko ajan. Ota pois liedeltä ja jäähdyttele hetki.

3. Lisää vispilällä sekoittaen leivinjauhe sekä vehnäjauhot pienissä erissä. Lisää lopuksi muna, sekoita hyvin. Sen jälkeen nostele kevyesti sekaan 1 dl jäisiä mustikoita niitä rikkomatta.

4. Voitele irtopohjavuoka tai piirakkavuoka oliiviöljyllä, kaada taikina siihen tasaisesti.

5. Paista 200 asteessa 15-25 minuuttia uunista riippuen niin, että keskusta jää vielä hieman taikinaiseksi. Valmista sillä aikaa kuorrute.

6. Pehmennä kuorrutteen voi isossa kulhossa mikrossa. Sen ei tarvitse sulaa, mutta pehmentyä. Lisää voin sekaan siivilöimällä tomusokeri ja vaniljasokeri, sekoita sähkövatkaisemalla. Lisää lopuksi maito ja suola, sekoita. Kuorrute ei saa jäädä liian juoksevaksi, mutta se kyllä jähmettyy jääkaapissa vielä lisää. Mutta jos se jää aivan liian löysäksi, lisää hieman tomusokeria.

7. Laita valmis kuorrute tyllapussiin ja jääkaappiin hyytymään siksi aikaa, kunnes kakkupohja on valmis ja kokonaan jäähtynyt. Sitten pursota koristelut ja tarjoile! :)

In Between Seasons

syyskuuta 04, 2020

Nyt se on taas täällä - kausi, jolloin aamuisin on ihan hitsin kylmä ja iltapäivisin paahtavan kuuma. Tällä viikolla yhtenä päivänä lähdin aamulla töihin noin puoli seitsemän aikaan, ja mittari näytti +9. Toimistossanikin on ympäri vuoden aivan jäätävän kylmä, joten laitoin aika paksusti vaatetta päälle. Iltapäivällä töistä lähtiessä paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta ja mittarissa seisoi +23 astetta. Sanomattakin selvää, että metromatka oli aika hikinen!

Tässä yksi asu, joka sopii mahtavasti tähän vaihtelevien lämpötilojen sesonkiin, nimittäin tällainen t-paitamallinen neule on ihan huippu. Sen kanssa voi kerrostaa neuletakin tai takin ja huivia ei tarvita, mutta tarvittaessa se on sitten myös mallinsa vuoksi riittävän viileä iltapäivän auringossa.

It's here again - the season of chilly mornings and boiling afternoons. When I left for work at 6:30 am this week, it was +9 degrees and cloudy. My office is freezing all year around so I wore quite chunky and warm things. Of course in the afternoon when I left work, it was +23 and sunny... Damn, what a sweaty commute home! Here's an outfit that is great for weather like this, as a sweater shaped like a t shirt gives you the cools and the warmth at the same time. You can layer up with a trench coat or a cardigan and a scarf is not needed because of the high neck. It's also cool enough in the afternoon as it doesnt have sleeves. Score!


Gina Tricot jumper
Gina Tricot skirt
Gina Tricot sunglasses
Vagabond mule flats
Primark ring bag

Olen tällä hetkellä kotona sairastamassa ja kävinkin tänään elämäni toisen kerran koronatestissä, edellisen kerran kävin joskus helmi-maaliskuussa. Silloin näyte otettiin selkeästi väärin eikä tarpeeksi syvältä, nyt varmasti näyte on luotettavampi. Niin inhottavaa kuin sen otto onkin, on se onneksi tosi nopeasti ohi ja tuntuu lähinnä siltä, kuin vettä menisi tosi syvälle nenään, heh. Toivotaan negatiivista tulosta, sillä en millään ehtisi olla töistä pois kahta viikkoa eikä ehdoton kotikaranteeni houkuttaisi meitä kumpaakaan. Jos mun tulos olisi positiivinen, olisi myös Joe karanteenissa. Uskon kuitenkin, että mulla on vain ihan perusflunssa :)

Kävin kesällä myös töiden kautta vasta-ainetestissä ja sekin oli negatiivinen, eli todennäköisesti en ole sairastanut koronavirusta silloin keväällä, kun kärsin aika kovasta ja pitkästä flunssasta. Onko teillä kokemusta korona- tai vasta-ainetestistä?

Iloista viikonloppua kaikille!

I'm currently at home sick and just got tested for covid-19 again. Last time I had that test in Feb or March. Lots of lucky untested people wonder how it feels and I could say that it's not a pleasant experience but it only lasts 5-10 seconds. I would say it feels like your nose is full of water. It also depends a lot on the nurse taking the test, some are very skilled and don't cause any pain, some are a bit newer at it and might have technical difficulties with your nose canals. I'm really hoping for a negative result as I just don't have the time to be off from work for weeks... Also Joe would be under quarantine, if that happened. I also got tested for the corona antibodies in summer but it was also negative, meaning that I haven't had corona this year yet. Have you had either of the tests?

Photos by Jenni / Edit by me

Syyskuun asuja 2012 - 2019

syyskuuta 01, 2020

Syyskuun kunniaksi ajattelin kurkistaa arkistoihin ja poimia sieltä menneiltä vuosilta jokaiselta yhden asukuvan. Olen blogannut vuodesta 2009 lähtien, mutta valitettavasti 2009-2011 ja 2017 asukuvat ovat lukkojen takana jossain hostauspalvelussa, ja vuonna 2018 pidin juuri syksyllä blogitaukoa, eli asuja ei tullut kuvattua. Tässä tulee kuitenkin "pukuloistoa" vuosilta 2012-2016 sekä viime vuodelta, yksi jokaiselta syyskuulta.

Brace yourselves! :D

2012


Tämän kuvan otti ystäväni Siru, kun olimme Lontoossa syyskuussa 2012 ja innostuimme kuvailemaan Hyde Parkissa uutta juuri ostamaani nahkatakkia. Mekko oli Sirulta lainassa, bootsit ja laukun käytin aivan roskiskuntoon asti loppuun. Tämän voisin itseasiassa edelleen pukea päälle, ei ole yhtään niin kauhea kuin 21-vuotiaalta Katrilta voisi olettaa! Tuo mekon väri on aivan ihana.

2013


Tässä toinenkin asu, jonka voisin hyvin edelleen pukea. Vihreä takki ja viininpunainen tuubihuivi löytyvät kaapeista edelleen, samoin nuo nilkkurimaiset kumpparit joita juuri käytin mustikkametsällä elokuussa. Tämä kuva on napsaistu Tampereella juuri, kun entinen poikaystäväni oli muuttanut Balille töihin puoleksi vuodeksi, ja kuvattiin ystäväni Kaisan kanssa asukuvia superahkerasti mm. kuvassa näkyvässä Sorsapuistossa.

2014


Tämä pinkki turkki oli mun rakkaus, mutta näytin se päällä mielestäni niin harteikkaalta, että lopulta myin sen eteenpäin. Nahkatoppi oli kirpparilta ja muistaakseni Lindexin, nuo huikeat platform-nilkkurit puolestaan New Lookista ja ne oli mun Lontoo-vuonna ostetut. Muistatteko vielä tuon platform-trendin? :D Nuo korot oli pirun mukavat jalassa, vaikka eivät siltä näytäkään...

2015


Nämä asukuvat on otettu Bulevardilla juuri ennen elämäni ensimmäistä Gaijin-illallista ja ai että, miten hyvää se oli. Sortsit on tosin aivan liian lyhyet sekä Gaijiniin että muutenkin :D Marimekon paidan ja Monkin villakangastakin myin molemmat, nuo Vagabondin nilkkurit ja Rooman reissulta ostettu laukku löytyvät vielä kaapeista. Laukun hihna on tosin poikki ja täytyisi käyttää suutarilla, miten sellaiset asiat onkin aina niin vaikea saada hoidetuksi...

2016


Sama poloinen laukku rikkinäisellä hihnalla on tässäkin kuvassa. Tuo Espritin neule oli yksi lemppareistani, sekä värinsä puolesta että siksi, että se sisälsi mm. villaa ja alpakkaa. Entinen mieheni kuitenkin kutisti sen vahingossa pesussa!! Vieläkin kirpaisee ja kovaa :D KappAhlin keinomokkaiset housut oli lempparit jonkin aikaa, mutta ne oli aivan liian lämpimät kesään ja liian ilmavat talvella. Vagabondin lipokkaat löytyvät edelleen kenkähyllystä :)

2019


Yksi viime vuoden lempiasuista, jonka voisin tällaisenaan edelleen heittää päälle koska tahansa. Tuo valkoinen kaapelineule on ihan täydellinen, enkä varmaan koskaan tule siitä luopumaan! Ostin sen kaksi vuotta sitten Espritin aleista ja se on aivan superhyvää materiaalia myös, mm. villaa ja puuvillaa. Saappaat ovat Hennesiltä ja muuten ihanat, mutta paljaiden säärien tai sukkahousujen kanssa lahkeet valahtavat heti nilkkoihin, koska kangas on löystynyt niin paljon. Eli edelleen metsästän niitä ultimaattisen täydellisiä saappaita.

Vanhoja tyylejä on hauska selata ja olen niin onnellinen, että niitä on tullut jo yli kymmenen vuoden ajan taltioitua blogiin! Saa ainakin hyvät naurut, heh :D
Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan

Your copyright

& KATRI K. 2020