Kotona ollaan

Eilen illalla kotiuduin Berliinistä ja lentokentältä puhtaaseen kotiin ja valmiiseen ruokapöytään, ai että. Joe oli sytyttänyt kuusen ja männyn tuoksuiset kynttilänikin, joten kotona tuoksui niin ihanalle ja raikkaalle! Tää fiilis korostui erityisesti varmaan siksi, että vaikka kolmen yön reissu Berliiniin oli ihana, oli se myös +30 asteen lämpötilojen vuoksi aika hikinen, haha!

Kuumien lämpötilojen lisäksi koettiin Helsinki-Vantaan lentokentällä äitin kanssa illalla vähän jännitysmomenttia, kun hetki saatiin pelätä, että meidän laukku olisi jäänyt Saksan päähän. Juuri Berliinissä ehdittiin puhua, että hassua, ettei kummallakaan ole koskaan matkalaukku kadonnut...

Yesterday evening I arrived from Berlin to a clean home and a cooked dinner, ah. Joe had even lit up my pine and spruce candles so the home smelled so wonderful and fresh! The fresh effect was especially noticeable because even though Berlin was wonderful, it was also very sweaty with +30 degrees, haha.

In addition to the hot weather, we also experienced some scary times at the Helsinki airport for a while when we thought our luggage had gone lost in Germany. Only a few hours before in Berlin we were talking how neither of us have ever lost a luggage...

Onneksi tämäkään ei vielä ollut se kerta, joskin mun maailman hienoin Harry Potter -laukkutägi irtosi ja katosi ensimmäisellä lennollaan, buu. Ihan mälsää! Vähän ihmettelen, että miten se on voinut irrota, kun oli niin vankkaa tekoa.

Ainiin! Eilen myös tajusin lentokoneen laskeutuessa Helsinkiin sellaisen hassun asian, että olen tainnut oikeastaan aina laskeutua Helsinkiin pimeällä. Niin tuntemattomalta näytti tämä sumeassa puhelinkuvassa oleva näkymä Lauttasaaresta ja Jätkäsaaresta! Kyllä Helsinki oli vaan ihan uskomattoman kaunis ilta-auringossa.

Mä jatkan täällä lomailua, pistän pyykinpesukoneen pyörimään ja palailen Berliini-mietteissä tällä viikolla. Ihanaa keskiviikkoa kaikille!

Luckily this wasn’t our moment either and our luggage was found. Although I’m a bit sad because my very cool Harry Potter luggage name tag was lost and I literally just bought it from Berlin. Booo! I don’t even understand how it dropped off because it was pretty sturdy made.

Oh and also! Yesterday when we were preparing for landing I realised that I must have always landed Helsinki in dark. The view of the city from the top looked so unknown and weird. Helsinki is so damn beautiful in the evening sun.

I’m going to continue spending my holiday day now. I’m planning on doing some laundry and getting back to you with Berlin post sometime on this week. Have a happy Wednesday!

Miten selvisin eroshokin keskellä

Sain avioeropostaukseeni kommentin, jossa kysyttiin, miten käsittelin eroa ja miten kykenin reissaamaan ja vielä elämään samassa asunnossa entisen mieheni kanssa eropommin pudotuksen jälkeen. Ajattelin, että tästä aiheesta voisi olla hyvä kirjoittaa lyhyen kommenttivastauksen sijaan ihan kokonainen postaus, joten tässä se tulee!

Ensinnäkin mua auttoi irti päästämisessä se, ex-mieheni pysyi päätöksessään tiukkana. Eron hetkellä se ehdottomuus tuntui tietenkin aivan raastavan hirveältä ja se on itsessään myös jättänyt suuren trauman. Se, ettei hetkellisesti yhteen elämän suurista päätöksistä ollut sananvaltaa, tuntui kuin kaikki raajat olisi revitty irti ja sitten olisi sanottu, että viikkaappa lakanat seisten. Mutta niin hullulta kuin se kuulostaa, olen jälkikäteen pohtinyt tätä asiaa ja ollut hänelle tästä jopa kiitollinen.

I got a comment asking that how on Earth did I manage to live while and travel with my ex husband right after the break up talk. I thought this could be an interesting subject to write a whole post about instead of just a short comment answer so here we go. First of all, it really helped me through the whole thing that my ex husband stuck with his decision to go without even the tiniest possibility to work things through. During the chaos all this absoluteness felt horrible, of course, and it left me a trauma. It was horrible to have my whole life changed without me having any say in it! But afterwards now that the dust has settled I am actually grateful for him being so strict.

Ollaan aiheesta puhuttukin, ja hän sanoi tehneensä sen tietoisesti ja tarkoituksella. Nimittäin jos hän oli tehnyt kuitenkin jo päätöksensä ja olisi silti antanut pientäkin toivon kipinää mihinkään jatkon mahdollisuuteen, olisi toipumiseni varmasti ollut vähintään tuplasti hitaampaa. Olisin jäänyt ruikuttamaan häntä takaisin ties kuinka kauaksi aikaa ja oma eteenpäin siirtyminen ei olisi varmasti onnistunut ”tällä aikataululla.”

Toiseksi, mulla oli maailman paras tukiverkosto. Tajusin vasta eron hetkellä todella, miten paljon upeita ihmisiä mulla on elämässä ja kuinka he ottivat musta kopin, kun en itse siihen hetkeen kyennyt. Sain rauhassa itkeä ja purkaa niin paljon kuin mahdollista, mitään ei tarvinnut peittää. Työpaikallakin tilannettani ymmärrettiin ja se oli tälle tunteella elävälle aivan eriarvoisen tärkeää: jos työpäivinä olisi pitänyt piilottaa tunteet ihan täysin, olisi toipuminen näin suuresta asiasta voinut olla hitaampaa. Kykenen kyllä työtehtävissä pistämään oman elämän sivuun – siitä ei ole kyse – mutta kyllähän se käsittelyä auttoi, kun myös esimiehiltä ja työkavereilta sai niin uskomattoman hienoa tukea.

We have actually even discussed together how helpful it was not to give me any false hope. He said he did it on purpose to help me move on faster - otherwise I would have stayed miserable waiting for his mind to change and moving on would have never happened this fast.

Secondly, I have the best support group of people in my life. As horrible as it sounds, I only realised how truly amazing people my life is full of when the divorce happened. They carried me when I couldn’t do it myself. I had a suitable environment to cry and mourn, I didn’t need to hide anything. Even at work I wasn’t made to feel bad about my sudden tears that happened every once in a while. I could not have done the fast recovery without that work place and my friends and family.

Kolmanneksi, oltiin entisen mieheni kanssa todella hyviä ystäviä sen parisuhdepinnan alla. Luulen, että se oli ehdottomasti se suurin syy siihen, että yhdessä asuminen ja reissaaminen onnistui vielä eron jälkeenkin. Meidän arki toimi aina yhdessä ollessa tosi hyvin, ei oikeastaan koskaan riidelty esimerkiksi mistään kotitöistä ja niin edelleen, eikä se sellainen yhteys ja yhdessä toimiminen kadonnut mihinkään eron myötä. Se oli itseasiassa aika yllättävää ja eniten olenkin ehkä surrut ja suren vielä jonkin aikaa sitä läheisen ystävän menetystä tässä erossa.

Thirdly, we were unbelievably good friends with my ex husband under all of that relationship stuff. I think that was the biggest reason for good communication during living and travelling together whilst already sorting out our new lives. Our everyday life was usually stress and fight free so I think that the same connection helped with the break up too. That was a huge surprise and I have actually mourned more losing him as a friend than losing a lover.

Mutta kukapa näitä ikinä tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan – saatetaanhan me vielä joskus kahvikupposella istuskella. Meillä on myös yhteinen kummityttö, eli tullaan varmasti törmäämään vähintäänkin niissä yhteyksissä. Nyt kuitenkin otetaan ainakin jonkin aikaa etäisyyttä toisiimme.

But who knows what the future will bring – we might as well someday be sipping a coke and a cup of coffee as friends. We also have a goddaughter together so we will for sure bump into each other in events for her. But for now we are keeping a bit of distance between us.

Neljänneksi, olen ollut aikamoinen hampaat irvessä –ihminen aina. Suhtaudun moniin asioihin niin, että ne hoidetaan nyt ja kärsitään jälkitäristykset myöhemmin. Toisin sanoen, ensimmäisen kahden lamaannusviikon jälkeen menin siihen moodiin, että shoppailin kotitavaraa, pakkasin entisen miehen tavaroita (halusin itse pakata ne osana eroprosessia + sain valita ne tavarat, jotka itse halusin pitää...) ja suunnittelin elämää. Näin paljon ystäviä ja yritin kaikkeni, etten sulkeudu kotiin vaikka normaalisti vietän aika paljon aikaa kotona. Hoidin miehen poismuuton ja uusien kalusteiden kasaamisen pois alta.

Fourth, I’ve always been a “through thick and thin” person. I see most things and difficult stuff in life just as things to fight through and then I deal with the feelings it brings a bit later. I did spend the first two weeks in a shock of some kind but after that I got up from the sofa, started organising, packing, home shopping and life planning. He’s the one who moved out but I wanted to do the packing as a therapeutic process and to be able to choose the things I wanted to keep. I also met a lot of friends and tried my everything not to isolate myself into the house. I helped him with the move and assembled my own new furniture being both excited and miserable, crying and laughing.

Stradivarius blazer
H&M dress
Gina Tricot bag
Vagabond loafers

Kaikki tämä fyysinen tekeminen oli mulle elintärkeää, koska jos olisin jäänyt vain paikalleni, olisin varmasti masentunut sohvan pohjalle ihan täysin. En kuitenkaan korvannut tällä tekemisellä sitä surutyötä, vaan sain sitä tehtyä siinä samalla ja myöhemmin, kun tällainen ”aktiivinen eroprojekti” oli tehty.

Muun muassa näistä palasista koostui mun ensimmäisten viikkojen shokkivaiheen käsittely. Onko teillä siellä kokemuksia tai hyviä vinkkejä eroihin liittyen jaettavaksi? :)

All this physical activity was very important, because if I hadn’t kept moving, I would have for sure just laid depressed on the sofa for months. Don’t get me wrong either in a way that I would have skipped the mourning phase trying to distract myself with other things – no!! I did that while being active and a lot of it during the autumn, when I was finally done building myself a safety haven called home.

These are of course only a few little pieces in my recovery puzzle. Is there anybody out there who would have great tips to share for break up situations?

Rahapuhetta

Mä olen aina tykännyt puhua rahasta. Lapsuuden kodissani on puhuttu perheen taloudellisesta tilanteesta aina melko avoimesti, ja olen aina tiennyt, milloin rahaa on ja milloin sitä ei ole. Lisäksi olen aina tiennyt vanhempieni sekä veljeni vuosi- ja kuukausiansiot melko tarkasti, tiedän ne tälläkin hetkellä. Olen näistä molemmista asioista kasvatuksellisessa mielessä todella kiitollinen, sillä sen avulla olen oppinut hahmottamaan, paljonko mikäkin maksaa: paljonko tarvitaan elämiseen ja paljonko sitten jää niihin ihaniin paheisiin, joita meillä jokaisella on. Ja pitääkin olla!

Tässä korkeassa 28-vuotiaassa iässäni olen kuitenkin huomannut, että joillekin rahasta puhuminen on epämieluisaa. Tavallaan ymmärrän, että se on joillekin todella yksityinen asia. Tavallaan taas en ymmärrä, sillä eihän sen aiheen tabustatuksesta päästä koskaan eroon, jos siitä ei puhuta. Joistakin töistä nyt vain maksetaan vähemmän, toisista enemmän. Mikään työ ei silti ole yhtään vähemmän arvokasta kuin toinen. Siksi mun mielestä esimerkiksi palkkakeskusteluita ei pitäisi hävetä, ja mä olen ihan avoimesti aina kertonut omasta palkastani kaikille, keitä se kiinnostaa.

I’ve always liked talking about money. In my childhood home we always discussed the family’s financial situation very openly so I’ve always known when there’s money and when there isn’t. I’ve also always known my parents’ and my brother’s yearly or monthly income quite accurately, I actually know them right now too. I’m very grateful to my parents for all of this because that definitely helped me to grow into a sensible money user and to understand how much things and living actually cost. This way I also learned how to count how much I can spend on my bad habits without getting into too much trouble, too.

In my high age of 28 years I’ve learned that not everyone likes talking about money though. I do understand the privacy point of view, but then again we will never break the taboo if we don’t talk about it openly. Money is a subject that is relevant in everyone’s lives. Some jobs pay more than others, that’s a fact we all know. Still no job is less or more valuable than other jobs. This is why money and pay talk should not be considered something to avoid or hide. I have always openly told my salary to anyone of my friends or family who wants to know.

Musta olisi vaikea kuvitella esimerkiksi parisuhdetta, jossa en tietäisi kumppanini tuloja tai rahatilannetta, sillä mulle sellainen tilanne toisi turvattomuuden tunnetta, vaikka omilla rahoillani elänkin. Jo ennen kuin muutettiin Joen kanssa yhteen, nostettiin raha heti puheenaiheeksi, jotta sävelet ovat selvät molemmille ja kumpikin tietää, missä mennään. Varsinkin Joen osalta tämä oli erityisen tarpeellista, muuttihan hän täysin tyhjän päälle uuteen maahan vain säästöjen turvin. Mustakin oli kiva heti alkuun sopia, mistä maksetaan minkäkin verran ja kumpi maksaa mitäkin, miten asiat hoidetaan ja niin edelleen. Meillä on todella erilaiset kulutustavat, mutta kumpikin halutaan pitkällä tähtäimellä samoja asioita ja työskennellään taloudellisesti niitä kohti, yhdessä.

Rakastankin säästämistä yli kaiken. Säästäminen on siitä jännä konsepti, että joillakin se onnistuu vaivattomasti tuloista kuin tuloista, ja joillain ei jää korkeastakaan palkasta mitään käteen. Ja sitten ovat vielä kaikki tältä väliltä ja ne, jotka elävät velaksi. Olen tehnyt töitä 15-vuotiaasta asti, ja jo silloin laitoin aina sievoisen siivun palkoista säästöön ihka ensimmäiselle tililleni, joka oli yhdistetty ikiomaan lintukuvioiseen Visa Electroniin, heh. Voisin siis todeta, että säästäminen on mulle luonnollista.

I find it hard to imagine a partner relationship where financial information wasn’t shared. That would bring me a feeling of unsafety even though I do live off my own money and pay my own bills. Early on before moving in together with Joe we talked about money so that we are both clear on how things will be handled financially. Especially for Joe this was needed because he moved into a new country without a job yet and at first he lived off his savings. I also liked agreeing quickly on how much we pay for what and who pays what. We spend money quite differently but we have same values and same goals and we work towards them financially together, too.

I actually love saving more than anything! Saving money in general is a tricky thing though. Some people save money easily from any level of income and some are able to splurge big paychecks in no time. Then there’s everyone in between these two and the ones who live on credit and debt. I’ve myself worked since I was 15 years old and already then I was saving a bit of my earnings every month. My first account was connected to a bird patterned Visa Electron, haha.

Ymmärrän hyvin, että osa ihmisistä elää tuloilla, jotka kulkevat suoraan kädestä suuhun. Silloin ”säästäminen on mahdollista tuloista kuin tuloista” eli niin sanottu richsplaining nostattaa vain höyryä korvista, itkettää ja vituttaa. Yleensä sellaisessa tilanteessa on jo valmiiksi mahdoton elää ilman stressiä, psyykkistä painetta ja ahdistusta. Se syö elämältä paljon, kun energiaa ei pysty keskittämään mihinkään muuhun kuin pärjäämiseen. Aina säästäminen ei vain ole mahdollista.

Tiedostan siis erittäin vahvasti olleeni siinä mielessä onnekas, etten ole yhtä yhden kuukauden pituista jaksoa pidempään ollut koskaan aikuisiällä työttömänä. Olen myös elänyt valtaosan aikuisiästäni parisuhteessa, jakaen elinkustannukset ja kulut toisen ihmisen kanssa. Mulle on siis ollut mahdollista säästää, verrattuna esimerkiksi vuosia yksin eläneeseen ja yksin kaikki asumiskulut pulittaneeseen ihmiseen.

I very well understand that a lot of people live with an income that isn’t enough for saving, barely enough for living. That’s when richplaining about everyone being able to save gets frustrating and causes sadness and annoyance. Probably in a situation like that it’s already impossible enough to live without stress, mental pressure or anxiety. It takes surprisingly lot of energy to focus on just financially surviving everyday life. So sometimes the situation is just not good for saving.

I realise how lucky I’ve been in my life when my only unemployment period lasted only for a month. I’ve also lived most of my adult life with another person so living costs have been lower than for a single person living alone. I’ve been given a lucky possibility to save.

H&M polka dot dress
Esprit cardigan
GAP heels
Rebecca Minkoff bag

Jos en kuitenkaan olisi ollut säästäväinen ennestään tai jos en olisi osannut elää arkea elämän radikaalisti muuttuessa säästeliäästi, olisin ollut pulassa viime vuonna, kun päädyimme entisen mieheni kanssa avioeroon. Ajoittain elämä vaati ehdotonta priorisointia ja budjetointia, mutta koska olin niukemmin elämisen ja säästämisen taidot jo kerran vuosia sitten oppinut, ei se ollut niin suuri ongelma, kuin mitä ensin pelkäsin. Olen nyt myös todella iloinen, etten luopunut äärettömän hyvästä ja hyvällä sijainnilla olevasta kantakaupungin kaksiostani, vaan laskin niitä euroja ja pärjäsin. Nyt meitä asuu samassa asunnossa jälleen kaksi, ja olisi jälkikäteen harmittanut tosi paljon päästää irti niin ihanasta kodista vain hetkellisen tilanteen vuoksi.

Töitä on siis tullut paiskittua, välillä jopa kolmessa työpaikassa yhtäaikaa. Koskaan en ole silti päässyt kovinkaan suuriin summiin, koska kaupanalalla olen työskennellyt, ja palkat on mitä on. Siitä huolimatta olen aina, tulojen suuruudesta riippumatta, säästänyt osan palkasta. Ja olen tullut aina sen hetkisessä elämäntilanteessa ihan mukavasti toimeen. Saanut matkustaa, shoppailla, käydä ulkona syömässä ja juhlimassa kavereiden kanssa. Ajattelinkin nostaa rahan jatkossa yhdeksi puheenaiheeksi myös täällä blogin puolella, eli jos teillä on tästä aiheesta postaustoiveita, otan niitä mielelläni vastaan!

However, if I hadn’t always been saving money or known how to live life on a budget, I would have been screwed last year when the divorce happened. When I started my independent life, it took a lot of prioritizing and budgeting but it wasn’t as huge of a problem as I was first afraid of. I’m also very happy that I didn’t give away my South Helsinki apartment just to save money – instead I counted my euros very carefully and it paid off. Now there’s two of us in this apartment and it would have sucked to have lost this beautiful home for a temporary setback.

So all in all, I’ve always worked hard and sometimes even in 3 jobs at the same time. Still I’ve never really reached a high pay, because retail pay isn’t very good. Still, I’ve always managed to save and spend a nice life shopping, eating out and travelling. I’m planning on writing more money posts on the blog too so if you have any wishes, hit me!

Kinuski-puolukkamuffinsit

Rakastan kinuskia oikeastaan kaikissa sen muodoissa, mutta se on helposti välillä vähän liian imelää. Siksi tykkään yhdistää sen johonkin happamaan tai kirpeään. Parhaimmillaan se onkin yhdistettynä esimerkiksi ihanan kirpakkaan puolukkaan tässä muffinsireseptissä. Puolukoita tulee tulee meidän taloudessa yleensä syötyä ihan olemattoman vähän, mutta kylläpä alkaa maistua, kun sukulaistädeiltä pakastimeen päätyvät marjat leipaistaan tähän muotoon.

Nämä kaunokaiset on kaiken lisäksi ihan superhelppoja ja -nopeita tehdä! Jos uuni kuumenee tarpeeksi nopeasti, tekemiseen menee vain noin puoli tuntia, alusta loppuun. Nopeaa herkkua sokerihampaan kolotukseenkin siis, nam!

Kinuski-puolukkamuffinsit (12 kpl)

• 100 g voita
• 1,5 dl sokeria
• 1 muna
• 1 purkki kermaviiliä
• 3,5 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 1 dl pakastepuolukoita
• 0,5 dl kinuskikastiketta

(koristeluun kinuskikastiketta ja puolukoita)



1. Sulata voi mikrossa. Vatkaa se ja sokeri sekaisin.

2. Riko sekaan muna, sekoita.

3. Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe keskenään. Lisää äskeisen seoksen joukkoon.

4. Lisää taikinaan kermaviili, sekoita hyvin. Lisää joukkoon kinuskikastike ja sekoita.

5. Kääntele puolukat sekaan rauhallisesti, yritä välttää rikkomasta marjoja.

6. Annostele vuokiin. Paista 200 asteessa uunin keskiosassa 15-20 minuuttia. Tarkkaile muffinsien pintaväriä, valmiina ne ovat kauniin kullanruskeita. Meidän uunissa nämä näyttävät 15 minuutin kohdalla vielä ihan valkoisilta, mutta 20 minuutin kohdalla ovat jo täysin kypsiä.

7. Koristele kinuskikastikkeella ja parilla puolukalla. Nauti!

10 x opiskelijalle sopiva työ

Kuten Kela tänä kesänä mua muistutti, paiskin koko opiskeluajan töitä koulun ohella ja nostin vain muutaman opintotuen koko opiskeluaikana. Olisin voinut tehdä vähemmän töitä ja nostaa kaikki opintotuet, mutta halusin enemmän rahaa käyttöön ja matkusteluun, joten näin sitä mentiin. Lisäksi oon aina nähnyt työkokemuksen kuin työkokemuksen niin arvokkaana asiana, että olin lähes koko 3-vuotisen opiskelutaipaleen koko ajan kahdessa eri työssä.

Ajattelin listat syksyn kunniaksi uusille opiskelijoille 10 työtä, jotka sopivat opiskelijan aikatauluihin. Eli mikäli joku siellä mietiskelee, mitä töitä voisi opiskelujen ohelle vaikka vuoden alusta etsiä, tässäpä muutama vaihtoehto :) Moni niistä on lupsakkaa iltatyötä, johon ehtii jopa täysipäiväisestä ja läsnäolopakollisesta AMK-opiskelusta.

Just like Kela reminded me this summer, I worked hard during my studies and only got a few student support months during the 3 years. I could have worked less and taken full student support, but I wanted to have more money in total and to be able to travel. I’ve also always valued all work experience so much that I worked in two jobs at the same time for almost the whole 3 years of studying.

I decided to make a list of jobs suitable for students and student life schedules. So if anyone out there is looking for a new job to go with their lectures, I hope you find this list helpful. Most of the jobs are evening work which even works with applied science universities that have mandatory sit down lectures until 4pm.

1. Kaupan ala. Tämä on ehkä se yleisin, jossa moni työskentelee jossain vaiheessa nuoruutta tai opiskeluaikaa. Voit työskennellä myyjänä, hyllyttäjänä tai kassalla. Kassatyö sopii erityisen hyvin opiskelijalle, sillä vuorot sijoittuvat myöhempään iltaan ja viikonloppuihin, ja moni kauppa etsiikin juuri näihin vuoroihin keskittyvää tekijää. Lisäksi firmoja on paljon: ruokakaupat, vaatekaupat, tavaratalot, huoltoasemat... You just name it. Tuntipalkan päälle opiskelijalle tulee melkoisen hyvin ilta-, lauantai- ja sunnuntai-vuoroista lisiä, mitkä nostaa palkkaa lopulta useita satasia kuukaudessa, pienelläkin tuntimäärällä.

2. Jumppaohjaaja. Jos on urheilullinen tyyppi, tämä on varmasti kivaa hommaa. Itsehän en ole (:D), mutta monella kaverilla on positiivisia kokemuksia iltajumppien vetämisestä opiskelujen ohella.

3. Lähetti. Suomeen ja varsinkin suuriin kaupunkeihin on syntynyt iso kasa uusia duuneja, kun saatiin tännekin Wolt ja Foodora. Varsinkin Wolt tuntuu etsivän jatkuvasti uusia lähettejä, polkemaan pyörää tai ajamaan autoa. Lähettihommia löytyy myös ravintoloiden palkkalistoilta tai vaikka kukkafirmoista.

4. Promotyöntekijä. Moni mun entinen luokkalainen työskenteli opiskeluaikana promotyöntekijänä, ja on milloin missäkin tekemässä kaikenlaisia hauskoja hommia. Oon itsekin tehnyt näitä joskus vuosia sitten, ja pääsin hommissa mm. myymään ja maistattamaan kaikenlaista. Voisin hyvin edelleen tehdä näitä keikkoja, jos aikaa olisi - niistä saa helppoa extrarahaa, sillä vuorot ovat pitkiä ja palkka yleensä jotain 10-15e/h. Sopii iloiselle ja ulospäinsuuntautuneelle!

1. Retail. This is probably the most common area of business where young people work at. You can be a sales assistant, a stockroom worker, a cashier, a visual merchandiser... Especially cash line work suits students because the shifts start very late in the evenings and also happen on the weekends. Many stores are looking for students specialiced in these shifts. Options are nearly endless: grocery stores, clothing stores, department stores, gas stations… You just name it. Hourly pay is not very high but in Finland you also get paid more in the evenings, Saturdays and Sundays, so all in all pay is ok.

2. Fitness class instructor. If you’re athletic, this is the job for you (I’m not :D). Many of my friends have experience as a bodybump or spinning class instructor and they get a good workout themselves while earning money.

3. Messenger. Finland and especially its bigger cities over the past few years have gotten many new jobs via Wolt and Foodora takeaway apps. Especially Wolt seems to be looking for new messengers all the time. Messengers there deliver food by biking or driving. Also flower shops and individual restaurants hire messengers to deliver things to their customers.

4. Promotional worker. Many of my friends from my previous university work as a promotional worker, doing all kinds of different gigs. I’ve done this job myself too around 5 years ago and I got to share free food samples and sell stuff. I could still do this job on the side if I had more time – it’s easy extra money. Shifts are long and the pay is usually around 10-15€/h. Very good option for a happy and social person!

5. Tapahtumatyöntekijä. Tämä kuului entiseen tapahtumatyöhöni jo osittain samalla kun tuotin tapahtumia, mutta sitä voi erinäisten firmojen kautta (esim. Eventstars) tehdä helposti keikkarina. Yleensä duuni on tosi kivaa, mutta hektisessä ja vaihtelevassa ympäristössä, mikä tuo siihen oman jännityksensä.

6. Lehtien ja mainosten jako. Tämä sopii ehkä hieman nuoremmille, 2. asteen opiskelijoille, mutta miksei vanhemmillekin, jos intoa löytyy.

7. Ravintolatyöt. Tämä on kaupanalan töiden ohella toinen iso bisnes, josta löytyy monia eri työtehtäviä. Duunia voi tehdä tarjoilijana tai tiskarina, tai vaikka Mäkkärin kokkina tai kassalla.

8. Siivooja. Jostain syystä oon aina halunnut kokeilla siivoojan hommia, ja joskus nuorena hainkin niitä moneen otteeseen. En kuitenkaan koskaan päässyt edes haastatteluun, mikä harmitti aikanaan tosi paljon. Työ on varmasti fyysisesti tosi rankkaa riippuen kohteesta, mutta voisin kuvitella sen olevan jossain määrin myös palkitsevaa, kun oman työn jäljen näkee heti.

9. DJ. Tämä alkaa olla jo niitä hommia, mihin tarvitsee olla sitä omaa kutsumusta, mutta sattumoisin tosi moni entinen luokkalaiseni tekee keikkaa DJ:nä, joten se tupsahti mieleen. Tai tanssijana, jossa on sama kutsumusjuttu siinäkin.

10. Oman alan keikkatyöt. Toimittajaksi opiskeleva voi yrittää löytää pieniä freelance-juttuja kirjoitettavaksi siellä täällä. Kulttuurituottajaksi opiskeleva voi etsiä pieniä projekteja tuotettavaksi. Sairaanhoitajaopiskelija voi tehdä henkilökohtaisen avustajan hommia tai optikko-opiskelija voi jo opiskeluaikana työskennellä optikkoliikkeessä. Lähes jokaiselta alalta luulisi löytyvän jotain edes hieman läheisesti alaa liippaavaa hommaa, jota tehdä, kun vaan tietää mistä etsiä, pitää mielen avoimena ja silmät auki!

Mitä muita opiskelijalle sopivia töitä teille tulee mieleen?

5. Event worker. This was part of my previous job as an event producer and assistant but you can also do just the event gigs through different firms (for example Eventstars). This work is really fun but hectic and busy. New and fun moments in every event!

6. Carrying newspapers and ads. Maybe more suitable for a bit younger people but why not older too.

7. Restaurant jobs. Along retail, restaurant business is huge with many different tasks and jobs. You can work for example as a waitor or as a kitchen person doing dishes, or as a cook or a cashier.

8. Cleaning. For some reason I’ve always been tempted to try a job as a cleaner and when I was younger I actually applied them quite many times. Still I never even got an interview, boo. I can assume the job is physically very rough but also rewarding when you get to see the results immediately.

9. DJ. For this job you need have a calling but so many of my friends did DJ gigs while studying that I thought I’d add it here. Or a dancer, same thing with having a calling!

10. Gig work in your own area of business. Journalist student can try to find freelance articles to write. Event producer student can try to find small productions to do. Nurse students can work as a personal assistant for a person in need, optician student can work in an optician store. Almost every area of business that you can study has some jobs that are close to the person’s interests. You just need to know where to search, keep your mind and eyes open!

What other jobs for a student would you guys add to the list?

Täydellinen viikonloppu

Kuluva viikonloppu on ollut aivan täydellisen ihana ja inspiroiva. Meillä ei kerrankin ollut mitään suunnitelmia tai menoja tiedossa ja päätettiin pitääkin koko viikonloppu sellaisena, eli mentiin mihin nokka näytti. Siihen päälle Joe päätti pitää älypuhelinvapaata aikaa ja piti puhelimen kotona lipastonlaatikossa, vastasi vain viesteihin kahdesti päivässä. Se on tehnyt hänelle tosi hyvää, hän on kovasti koko illan kehunut, kuinka olo on parempi ja energisempi ja innostuneempi!

Olen itsekin ollut puhelimellani paljon vähemmän ja on ollut jännittävää huomata, miten paljon enemmän sitä saakaan aikaiseksi ja miten paljon enemmän viikonlopuista saa irti. Aika ei valu ihan käsittämätöntä tahtia ja olo on henkisesti ravitumpi. Ollaan käyty paljon kävelyillä, kokkailtu, siivoiltu, kuvailtu, katsottu Hunger Gamesin ensimmäinen osa (koska Joe ei ole niitä nähnyt!), hengailtu veljeni perheen kanssa ja istutettu auringonkukkia.

This weekend has been so wonderful and inspiring. For once we didn’t have any plans beforehand and we decided to keep it that way. Joe also decided to have a smartphone free weekend: he kept his phone in the living room drawer and only checked messages twice a day. That has done him so good, he’s been telling me the whole evening how much better and energized and excited he feels!

I’ve been on my phone a lot less myself too and it’s been truly exciting to notice, how much I can get done in a weekend. Time doesn’t’t just slip away and mentally I feel more nourished. We’ve done a lot of walks, cooking and photographing and we’ve also watched the first Hunger Games movie (because Joe hasn’t seen them yet), hung out with my brother’s family and planted sunflowers.

Käytiin tänään veljeni perheen kanssa ihailemassa tätä upeaa auringonkukkapeltoa, joka hohti keltaisena ilta-auringossa. Kukkia sai poimia mukaankin, joten kerättiin muutamat kukat kotiin maljakkoon ja pari irrotettiin juurineen, jotta saatiin ne istutettua ruukkuihin. Keittiön lattia näytti äsken aikamoiselta perunamaalta, mutta nyt on kukat ruukuissa ja odotellaan, josko niistä kasvaisi ihanat kukkaset pitkälle syksyyn - Joe on ainakin vakuuttunut, että se onnistuu.

Sen verran voin muuten vinkata muille peltojuoksentelijoille asuvalinnasta, ettei valkoinen maksimekko ollut ihan paras valinta kukkapellolle. Tuli nimittäin mieleen ne lukuisat Pirkka-Niksit siitä, miten voi lakanan avulla testata punkkien määrän omalla mökkipihallaan... :D

Today we went to see this glorious sunflower field with my brother’s family. It was soooo yellow in the sunset! We were allowed to also pick the flowers, so we got a few to put in a vase and a few to plant in pots at home. Our kitchen floor looked like a potato field a moment ago but now the flowers are in pots and we are just waiting for them to bloom. Joe is very convinced that it will work.

By the way, a white maxi dress wasn’t the most successful choice for a field trip. You know how they test with a white sheet if there are tics in an area… :D

Enää ensi viikko olisi töitä, ja sitten mulla on lomaa! Koko kesän olen saanut seurata lomalle lähteviä kavereita ja työkavereita ja sydän on itkenyt verta, haha. Aloitin uudessa työssäni nimittäin vasta helmikuun puolen välin jälkeen, eli ehdin kerryttää vain kaksi lomapäivää. Otan kuitenkin siihen päälle pari palkatonta ja yhden ylityövapaan, joten viikonloppujen kanssa yhdistettynä se on kokonaiset 9 päivää! Ihan hyvä mun mielestä ja todellakin niiden parin palkattoman päivän arvoista.

Uuden työn opettelu on aina rankkaa ja viime vuonna lomat meni eromasistellessa, joten loma tulee erittäin kovaan tarpeeseen. Lähden ensin äitini kanssa 4 päiväksi Berliiniin, sitten olisi luvassa yksi päivä kotona Helsingissä ja sen jälkeen kolme yötä mökillä Joen kanssa. En malta odottaa.

Only a week left of work and then I have some summer holiday! The whole summer I’ve been left at the office while my colleagues spring off to holidays. I only started in my current job in February so I only have 2 paid holiday days gained. But on top of that I’ll take a few unpaid ones and one overtime day off, so combined I will have 9 days off! That’s good enough and it be well worth of taking some unpaid.

Learning a new job is always tough for a while and last year my summer holidays were spent on the divorce so this holiday will be appreciated. I’ll first go to Berlin with my mom for 4 days, then spend one day at home in Helsinki and after that we are going to the summer cottage for 3 nights with Joe. I can’t wait.

Ei olla äitin kanssa koskaan kumpikaan käyty Berliinissä, eli kaikki vinkit on erittäin tervetulleita. Varmaankin mennään ihan rennoilla suunnitelmilla ja aikatauluilla, ei olla kumpikaan välttämättä mitään nähtävyyksien perässä juoksijoita. Toki niitä on jossain määrin kivaa ja mielenkiintoista aina nähdä, mutta tämän reissun ensisijainen tarkoitus on rentoutua ja viettää laatuaikaa yhdessä.

Eli jos on vinkkejä esim. ihaniin ruokapaikkoihin, puistoihin tai shoppailujuttuihin, niitä saa kernaasti heittää kommenttiboksiin! Kesä on ollut niin kiireinen, etten ole yhtään ehtinyt googlailla, jaiks... Eli luotan nyt teihin!!

We have never been to Berlin with my mom so all tips are very much welcome. We will probably have a relaxed schedule and plan, as neither of us is crazy about those basic sightseeing things. Of course they’re interesting to see and hear about, but we also want to just relax and have quality time together.

So, if you happen to have any tips on restaurants, parks or shopping, please hit me. Summer has been so busy that I haven’t had any time to google, ooops…. So I trust you!

Stradivarius blazer
H&M dress
Gina Tricot bag

Hauska tamppihihainen bleiseri oli Tallinnan löytöjä viime viikkoisella synttärireissulla. Kyseistä mallia oli tosi monissa eri printeissä ja meinasin ensin valita tummemman ruudullisen version, mutta se oli sitten kuitenkin meikäläiselle vähän liian levoton. Olen iloinen, että valitsin lopulta tämän neutraalin, kyllä vaaleanharmaa vain on tämän tytön väri.

Toivottavasti siellä on muillakin sujunut viikonloppu ihanasti!

Fun blazer that I’m wearing in these pictures is a find from Tallinn last week. The same model was available in several different patterns and I was first going to choose a check print one. I’m glad I ended up choosing this instead, I think the other one would have been too restless for me and I just love light grey.

I hope you’ve had a great weekend too!

Tiesitkö tästä Instagramin toiminnosta?

Olen useaan otteeseen viime vuosien aikana miettinyt sitä, että kuoppaisinko vanhan Instagramini ja aloittaisin kokonaan alusta. Syitä tähän olivat täysin eri tyyliset, muotoiset ja kokoiset kuvat, sekalaiset filtterit ja kuvien laatu, joka oli ensimmäisissä kuvissani (vuodelta 2012) aikamoista kuraa :D Sitten toisaalta taas rakastan monen somessa seuraamani henkilön feediä juuri siksi, ettei historiaa ole poistettu. On ihanaa nähdä, mistä on lähdetty liikkeelle.

En myös halua kokonaan poistaa mitään kuvia, koska jokainen siellä muistuttaa jostain hauskasta hetkestä tai muistosta.

Many times during the last few years I’ve been dreaming of throwing away my old Instagram and starting over with it. Reasons for this are completely differently styled, shaped and sized photos, changing filters and the image quality. I started my Instagram back in 2012 and the quality is very bad :D Then again I do love so many influencer’s feed because they’ve kept their whole history there. It’s wonderful to see where they’ve started from.

I also don’t want to completely remove any pictures because every picture on the feed reminds me of some fun moment or nice memory.

Anyway, joskus viime tai toissa vuonna pohdiskelin taas tätä kuvien poistamisasiaa ja ihan hetken mielijohteesta heitin googleen "how to hide but not delete Instagram pics" haun. En olisi ikinä arvannut, että sen tuloksena löytäisin Instagramista toiminnon, jonka olemassaolosta en tiennyt mutta joka ratkaisi mun "ongelman" ihan täydellisesti! Multa oli mennyt tämä toiminto ihan täysin ohi, mutta on myös hyvin todennäköistä, että te kaikki muut tämän jo tiedätte. Siltä varalta, että ette tienneet, halusin jakaa ilosanomaa täällä blogissa! :D

Tiesittekö te?!

Anyway, the last time I was considering deleting all my photos, I suddenly decided to google "how to hide but not delete Instagram pics.” I would have never guessed that there was a feature on Instagram that I wasn’t aware of! It solved my “problems” completely. You guys might already know about it but just in case you didn’t, I wanted to share it here in the blog.

Did you know?!

Kuvan oikean yläkulman yläpuolelta kun painaa tuota kolmen pisteen painiketta, tulee esille valikko. Valikon ylimmäinen vaihtoehto, jolle olen ollut ennen ilmeisesti täysin sokea, on nimeltään Arkistoi. Sitä klikkaamalla kuvat siirtyvät itsellesi talteen, mutta häviävät esillä olevasta feedistä. Kun katsot omaa feediäsi, huomaat oikeassa yläkulmassa ruutua olevan kellonuolen. Sitä klikkaamalla pääset Arkistoon, jossa sijaitsevat kaikki nämä piilottamasi kuvat, tallessa. Kuvat voi koska tahansa palauttaa takaisin feediin niiden julkaisuajan mukaiseen koloon.

When you click the three dots on the upper right corner, you’ll see a selection of buttons. There’s a button called Archive, and when you click that, the photos will disappear from your feed but stay safe in your own private archives. You can find the archive by clicking the clock arrow on the upper right corner of your feed page. You can return the photos from your archive into your feed anytime.

Tää on ollut niin #firstworldproblems, että hävettää, mutta silti olen nyt iloinen siitä, että olen löytänyt asiaan ratkaisun. Olen piilottanut toista tuhatta kuvaa, joskin vähän olen mietiskellyt, että pitäisikö historian kuitenkin antaa näkyä. Tämä toiminto on tosi hyvä siinä mielessä, että mitään peruuttamatonta ei pääse tekemään ja edelleen on helppoa palautella joitain kuvia takaisin, jos niitä tulee ikävä. Tärkeintä on kuitenkin se, että ne ovat kaikki itselläni tallessa, ja aivan yhtä helposti itselle selattavissa kuin julkisenakin näkyvät kuvat.

Erittäin hyvä toiminto siis oman syötteen väliaikaiseen tai lopulliseenkin muokkaukseen, jee!

I’m so ashamed of celebrating a solution to something that is such a #firstworldproblems issue, but I’m also happy that I found this thing. I’ve hidden around 1000 photos now. Although I am considering of putting everything back on show at some point because we all have history and it makes us more relatable in social media. This feature on IG is good because you can always put everything back if you want. And if you don’t, at least you have them saved for yourself.

Very good feature for editing your own feed, yay!

Avioero 27-vuotiaana

Kuten osa vanhoista lukijoista muistaa, hiljeni edellinen blogini yhtäkkisesti reilu vuosi sitten. Jouduin silloin elämäni suurimman haasteen äärelle, nimittäin ihan tavallisena maanantai-iltana silloinen aviomieheni tuli kotiin pyytämäni noutoruoan kanssa ja ilmoitti, että tämä oli nyt tässä, me otetaan avioero. Päätös oli ehdoton eikä siinä ollut enää keskustelun varaa. Tässä vaiheessa oltiin oltu yhdessä reilut 10,5 vuotta. Tavattiin lukiossa ja kasvettiin yhteen, koettiin ihan valtavasti erilaisia asioita yhdessä, ympäri maailman. Kuten olettaa saattaa, tämä oli mulle aivan valtava shokki.

Pelkkä shokkivaihe tuntui kestävän viikkoja, ellei kuukausia. Laitettiin avioeropaperit vetämään parin viikon päästä ja muutettiin erillemme noin 1,5 kuukauden päästä eropäätöksestä. Muuttopäivä oli varmaan tähän astisen elämäni hirvein päivä! Toisaalta jälkikäteen kun nyt muistelen itseäni istumassa lattialla puolityhjässä asunnossa, mietin vain että vitsi mikä urhea pieni nainen sä olet. Eka ilta yksin oli aikamoinen ja tuntui, että koko universumi oli mua vastaan: löin mm. pään vahingossa kaapin kulmaan, meinasin kaataa kasaamani hyllyn itseni päälle ja ruokakin taisi palaa pohjaan. Olin henkisesti ja fyysisesti niin väsynyt ja rikki, etten ole varmaan koskaan ollut.

Like the most of old followers out there might remember, my blog suddenly went silent a year ago. Back then I was thrown into the biggest challenge of my life as on a normal Monday evening my husband came home from work with some takeaway and told me that our relationship is done. We are having a divorce and the decision is final. At that point we had been together for 10,5 years. We met in upper secondary school and grew together, experienced a lot and travelled around the globe. As you may assume, this was a huge shock for me.

The shock itself lasted weeks, even months on some level. We sent the divorce papers to court in a few weeks and he moved away after 1,5 months. The moving day must have been the most horrible day of my life! On the other hand, these days I’m able to only think how brave I was, when I think about myself sitting on the floor of that half empty apartment. First night alone was so undescribable and it felt like the whole universe was against me: I accidentally hit my head on a corner of a kitchen cabinet, almost dropped a freshly assembled shelf on myself and I think that even my food burned on the pan. I was so broken and tired both physically and mentally.

Ex-miehen kanssa oltiin siitä moderni avioeropari, että lähdettiin muuttopäivän jälkeen vielä aiemmin maksetulle matkalle yhdessä. Osa piti meitä järkevinä, osa hulluina, mutta jälkikäteen molemmat meistä totesivat, että matka oli oikeasti todella hyödyllinen ja tarvittiin se. Siellä oli itseasiassa kivaa (niin kivaa kuin tuossa tilanteessa nyt voi olla), pystyttiin hyvin kokemaan asioita kavereina. Saatiin reissun päällä myös etäisyyttä tavalliseen elämään ja puhuttua asioita vielä halki yhdessä. Matkalta palatessa sanottiin itkien viimeiset heipat ja halattiin, sitten aloitettiin uusi elämä omillamme.

Siinä oli varmasti paljon opeteltavaa meille molemmille. Syksy meni itselläni aivan sumussa ja surussa, kävin töissä ihan robottina, tapasin kavereita ja laitoin uutta kotia. Jälkikäteen on aika kamala todeta, ettei mulla ole syksystä ihan hirveästi muistikuvia. Paino putosi rajusti, uni pakeni ja unettomuus kroonistui, sairastuin loppusyksystä lisäksi tosi sitkeään flunssaan ja keuhkoputken tulehdukseen. Lääkäri sanoi, että se taudin sitkeys johtui luultavasti henkisen kuormituksen määrästä. En ihmettele! Viimeistään tämän erokokemuksen jälkeen uskon 150-prosenttisesti, että ihminen todella on kokonaisuus.

Harkinta-ajan jälkeen lähetettiin sitten avioeron 2. vaiheen paperit käräjäoikeuteen. Sen jälkeen elämä ja ajatukset vihdoin kirkastuivat, eli varmaan tämä viimeinen byrokraattinen asia oli jokin henkinen iso etappi, joka piti saavuttaa siirtyäkseen eteenpäin. Tässä vaiheessa uskaltauduin avaamaan elämäni myös Joelle, joka hyväksyi sen, että vielä hetken aikaa saatan olla rikkinäinen. Hän muutti Suomeen ja mun luokse, ei nähty järkeä siinä että hän muuttaa Suomeen mun vuoksi ja asuttaisiin erillämme – ollaan ehkä vähän hulluja. Kipuiltiinkin keväällä tuoreeksi suhteeksi suhteellisen paljon (oltiin tosin kavereita jo 7 vuotta ennen tätä), mutta jostain ihmeen syystä kumpikaan ei halunnut luovuttaa ja tiesi, että vaikeudet ovat väliaikaisia ja vanhaa traumaa. Tämä oli ihan totta ja nyt ollaan ihan todella onnellisia yhdessä, arki yhdessä on ihanaa.

We were a modern divorced couple in a way that after the moving day we still went on a trip together –it was already paid for. Some of our closed ones thought we were insane, some said that it will be good to go there to get a closure. Afterwards we both felt it was necessary and we were glad we went there. We had fun as we were able to do and see things as friends. We also talked a lot and after 10 years, there was a lot to talk about. When we returned to Finland, we cried, hugged and said goodbye.

After starting our new lives together, there were so many new things to learn for both of us. Whole autumn went pretty foggy and sad for me. I went to work as a robot, met friends and decorated my new home. Afterwards it’s horrible to realise but I don’t actually have a lot of memory of that time. I lost a lot of weight really fast, lost my sleep, got a tough flu and on top of that a bronchitis. The doctor said that the flu must have been so long and rough because of the mental stress I’m under and I have no doubts about that.

After the second phase of the divorce was done, it got finalised. That was the moment my head cleared and life started so I assume that the final paperwork was weighing me down quite a lot mentally. At this point I also opened up my life to Joe, who accepted the fact that for while I might be a bit broken. He moved to Finland and in with me, we didn’t see any sense in him moving countries because of me and then finding his own place. We know it was fast (although we’ve known each other for 7 years already) and might be a bit crazy, haha. We had a lot of things to work through over the spring but neither of us wanted to give up because we knew it was only temporary and old traumas. That ended up being true and now we are very happy - everyday life together is just so wonderful.

Vielä välillä tämä äkkieron trauma nostaa päätään ja nostaa rintaan voimakkaan ahdistuksen tunteen, mutta viikko viikolta ja kuukausi kuukaudelta sitä tapahtuu vähemmän. Jossain määrin tulen varmaan kantamaan sitä traumaa aina mukanani ja tällaiset tapahtuman muuttavat ihmistä aina, mutta voimauttavaa on ajatella, että mä itse yksin sain mahdollisuuden päättää, mihin elämäni suuntasin eron jälkeen. Samalla tuntuu, että niin hirveää kuin kaikki olikin, meni se juuri niin kuin pitikin ja tämä nyt vaan oli pakko kokea. Niin kliseistä kuin se onkin, niin kaikella on tarkoituksensa ja yhä uudelleen se vain osoittautuu todeksi.

Vaikka välillä olen ollut tosi vihainen ja lyhyinä hetkinä jopa vähän katkera, niin loppupeleissä en kadu sitä, että menin naimisiin silloin kun menin. Kaikki päätökset tehdään niillä tiedoilla, tunteilla ja avuilla, kuin meillä sillä hetkellä on. Avioliitto ja pitkä suhde nuorena on yksi elämänkokemus muiden joukossa. Tulevaisuuteni on täynnä uusia kokemuksia uuden, ihanan ihmisen kanssa enkä malta odottaa!

Sometimes the trauma of abandonment still lifts its head and makes me anxious, but every month and week is easier than the previous one. In some amounts I think I’ll always carry the trauma with me and life events like that change me as a person, but it’s also very empowering to think that I got to start over. Life didn’t end. And as horrible as it all was, I have to admit that everything worked out just the way it was meant to be. And the divorce was just a thing I had to go through in life.

Even though I’ve been very angry and even a bit bitter at times, I don’t regret getting married when I did. All decisions are always based on the information, feelings and knowledge we have in that moment. A divorce and a long relationship at young age are just life experiences among others. My future is filled with new experiences with a new, wonderful person and I can’t wait to see all of it!!

5 x korealaisen kosmetiikan suosikki

Kukaan ihonhoidosta kiinnostunut ei ole varmaan voinut välttyä viimeisen parin vuoden korealaisen kosmetiikan huumalta. Koreassa ihonhoitoon panostetaan arjessa todella paljon ja nuorekas ja hehkuva iho on kaikki kaikessa. Olettaisin, että juuri tämän seikan vuoksi tuotteet ovat myös laadukkaita ja hinnaltaan edullisia (pakkauskokoon ja laatuun nähden), näin ne ovat kaikille saatavilla. En ole mikään kosmetiikan guru, mutta olen testaillut joitain korealaisia ihonhoitotuotteita minäkin, ja ehdottomasti vaikeinta itselleni oli liikkeelle lähtö. Se tuotteiden määrä tuntuu niin valtavalta, etten yhtään tiennyt, mistä lähteä edes liikkeelle!

Halusin siis kasata tämän postauksen muita aloittelijoita varten heti, kun kokemukseni tuotteista on hieman pidempi. Postaus sisältää viisi korealaisen kosmetiikan tuotetta, joita aloittelijan kannattaa kokeilla. Ainakin minä olen näihin ihan rakastunut, onko kellään teistä näistä kokemusta?

1. Holika Holika 3 seconds Starter Hyaluronic Acid –hoitoneste
Yksi korealaisen ihonhoidon kulmakivistä on erikseen käytettävä hoitoneste, joka on vähän niin kuin kasvoveden ja seerumin välimaastosta. Superkosteuttaja siis! Luulin vuosia, että ihoni on rasvainen sekaiho, mutta tämän hoitonesteen käytön myötä olen ymmärtänyt, että suurin osa päivän mittaan pintaan nousevasta kiillosta johtuu itseasiassa kuivasta ihosta – iho yrittää itse kosteuttaa itseään. Damn! Alkuun tätä Holika Holikan hoitonestettä iholle levittäessä iho alkoi vähän punottamaan, muttei enää. Tämä oli ilmeisesti merkki siitä, että iho oli aiemmin vain todella kuiva ja ikään kuin täynnä mikroskooppisen pientä haavaumaa ja rikkoumaa. Nykyään punoitus on vähentynyt huomattavasti eli ihon kunto on parantunut.

Yksi mun suurimmista ongelmista kaikkien kosteutustuotteiden kanssa on aina ollut myös se, etteivät ne oikein imeydy. Vaikka ihoni olisi kovin kuiva ja huolella kuorittu, jäävät tuotteet helposti kellumaan iholle, oli kyseessä sitten miten kevyt tai raskas tuote tahansa. Käytin vuosien ajan Lumenen hualuroniseerumia, sitä oranssissa pullossa olevaa, ja se oli iholleni lähes ainoa tuote, joka oikeasti imeytyi ja kosteutti. Tämä korealainen Holika Holikan hoitoneste on vähintään yhtä erinomainen, ellei itseasiassa jopa parempi. Se on kirkastanut ihoa huomattavasti ja jopa tämän kesän väsymyskautena iho on ollut jotakuinkin ok. Hinta on Lumeneen verrattuna myös kiistaton voittaja! Myöskin pullokoko on huomattavasti suurempi, tällä on ihana hoivata ja läträtä opiskelijankin. Jos valitsisin yhden ainoan ihonhoitotuotteen elämääni, se olisi tämä!

2. NEOGEN Dermalogy Bio Peel Gauze Peeling (Wine) –kuorintalaput
Näitä kuorintalappuja on ollut myynnissä kolmena eri version, ja niistä suosituimman eli tämän Wine-version tilasin talvella ensi kertaa testiin. Sittemmin on täytynyt tilata lisää, sillä en ole näiden testaamisen jälkeen muita kuorintoja käyttänytkään! Purkki sisältää 30 kertakäyttöistä kuorintalappua, jotka uiskentelevat ihoa kemiallisesti kuorivassa nesteessä. Taskumaisen lapun lankaisa (ei kovin karhea) pinta kuorii, ja fermentoitua viiniä sisältävä neste irroittaa ihon pinnalta kuollutta ihosolukkoa glykolihapon ja maitohapon avulla. Neste sisältää myös resveratrol-antioksidanttia, joka suojaa ihoa tehokkaasti ikääntymisen merkeiltä.

Kuorivan puolen käyttämisen jälkeen ihoa sivellään vielä lapun toisella puoliskolla, joka muistuttaa hieman vanulappua. Näin saadaan loputkin kuolleet ihosolukot kerättyä pois ja laitettua kaikki lapun sisältämät tehoaineet käyttöön. Lopuksi iho vielä huuhdellaan vedellä, sillä lapun sisältämiä aineita ei kuulu jättää iholle. Tuote tuoksuu ihanan makealle ja hieman tosiaan jotenkin punaviinimäiselle viinimäiselle, muttei missään nimessä liikaa.

3. The Face Shop Rice Water Bright Light –puhdistusöljy
Yksi kuivalle iholleni erinomaiseksi osoittautunut korealaisen ihonhoidon oppi on ehdottomasti ollut kaksoispuhdistus ja ennen kaikkea puhdistusöljyjen käyttö. Metodissa iho puhdistetaan ensin öljypohjaisella tuotteella ja sen jälkeen vesipohjaisella tuotteella – toinen poistaa öljypohjaisen meikin, toinen vesipohjaisen. Nerokasta, eikö? Alkuun vähän pelkäsin, että jääkö iho puhdistusöljystä tahmaiseksi, mutta tämä pelko osoittautui täysin turhaksi. Ainakaan juuri tällä nimenomaisella tuotteella iho ei jää klähmäiseksi, kun sen perään tekee tuon vesipohjaisella tuotteella puhdistuksen – ihan täydellinen kombo!

The Face Shopin Rice Water Bright Light –puhdistusöljy on kädelläkin lähes vesimäisen kevyttä, mutta poistaa kaiken kosmetiikan silmämeikkejä myöten hellävaraisesti ja hankaamatta. Käytän sitä vanulapulla sivelemällä ja perään tosiaan puhdistan vielä vesipohjaisella aineella. Iho jää pehmeäksi ja kimmoisaksi ja tuntuu ihanan ravitulta ja kosteutetulta.

4. Innisfree-kangasnaamiot
Nämä Innisfreen kangasnaamiosetit on aivan äärettömän kosteuttavia, kevyitä ja ihania, eivätkä ole hinnalla pilattuja. Olen yleensä maksanut 18 naamion setistä noin 20 euroa, eli reilun euron per naamio. Setit on myös siitä kivoja, että niiden avulla pääsee testaamaan erilaisia naamioita erilaisine hoitavine ainesosineen – miltä kuulostaisi perinteisen kurkkunaamion sijaan vaikka persikkanaamio tai parsakaali? Joinain päivinä iho kaipaa rauhoitusta, joinain päivinä erityistä kosteutusta. Silloin nämä eri tarkoitusperiin suunnitellut eri naamiot on eri pop! Korealaiset ovatkin kokeilleet kosmetiikkaa kehittäessään lähes jokaista luonnosta löytyvää ainesosaa, siltä se ainakin mun silmiin naamiovalikoiman perusteella vaikuttaa.

Näitä pidetään kasvoilla 15-20 minuuttia. Tuntuma on tosi miellyttävä, sillä kangas on ohut ja hengittävä. Siitä huolimatta se ei haihduta hoitonesteitä mihinkään vaan ohjaa ne ihoa kohti. Myös äitini on ihastunut näihin ja onpa tuo poikaystäväkin kerran katsonut Family Guyta kangasnaamio naamassa ihan muina miehinä :D

5. Petitfee Black Pearl & Gold Hydro Gel –silmänympäryslaput
Liukkaan geelimäiset hydrogeelistä valmistetut laput silmien alle ovat uusin korealainen tuttavuuteni. Hydrogeeli ja siitä valmistettu lappu on hyvin kiinteää materiaalia, eikä siksi päästä hoitavia aineita haihtumaan lävitseen sitten tippaakaan. Näin se imeyttää nesteet iholle vielä paremmin. Pakkaus sisältää 60 lappua, eli 30 hoitokertaa.

Silmänaluset ovat ehdottomasti se ihonhoidon osa-alue, jota olen laiminlyönyt... Ihan kamalaa, tiedän! Edelleen olen ollut niiden suhteen laiska, mutta nyt olen päättänyt petrata. Nämä silmänympäryksille suunnatut laput on helppo asetella kasvoille ja olo on niiden jälkeen aina tosi virkistynyt. Ihan kuin silmänalusten turvotuskin aina vähenisi hieman. Ajattelinkin ottaa näiden kanssa oikein kuurin, käyttää niitä 2-3 viikkoa putkeen ja katsoa, näenkö huomattavaa eroa.

Onko teillä kokemuksia korealaisesta kosmetiikasta? Mielelläni ottaisin vastaan vinkkejä uusista tuotteista näiden vanhojen suosikkien lisäksi! :)

Unelmia seuraavalle 5 vuodelle

Elämäntilanteeni meni vuosi sitten täysin uusiksi ja se pisti miettimään, mitä oikeasti haluan elämältä. Hetken olin ihan poissa raiteiltani mutta nyt elämä tuntuu selkeämmältä kuin vuosiin, mikä ihana tunne! Tällä synttäriviikolla olen kovasti pohdiskellut sekä mennyttä että tulevaa, ja ajattelin kirjoittaa myös blogiin seuraavan viiden vuoden tavoitteita, suunnitelmia ja unelmia, joiden toivoisin kovasti tapahtuvan.

As you all know, my life situation drastically changed a year ago and it made me re-evaluate what I really want out of life. For a while I was feeling a bit lost but right now life seems more clear than in years! My birthday week caused me to think about the past and the future and I decided to share some of my goals and dreams fort the next 5 years. I hope they come true!

1. Oma koti
Haluan ostaa oman asunnon, vähintään ison kaksion tai kolmion. Joltain sellaiselta alueelta Helsingissä, joka on turvallinen ja luontoa lähellä mutta silti noin 30 minuutin matkan päässä Helsingin keskustasta julkisilla liikennevälineillä. Kaikkein ihaninta olisi ostaa jokin aivan rähjäisessä kunnossa oleva yksilö ja rempata se lattiasta kattoon yhdessä Joen ja isäni kanssa, mutta valitettavasti aika monella tuntuu olevan sama suunnitelma. Saavuttaakseni tämän haaveen mulla on ASP-tili, jonka perustin toissa vuonna!

1. Owning property

I want to buy an apartment, maybe a two bedroom one. I’d like to live in an area in Helsinki that is safe but also close to nature and max 30 minutes public transportation away from the city centre. The loveliest thing ever would be to find a place that is completely wrecked so we could renovate it from the floor to ceiling with Joe and my dad, but sadly so many people seem to have the same plan. I’m saving for a mortgage deal as we speak.

2. Perhe
Mulle ei ole oikein koskaan ollut täysin selvää lapsesta asti, että mihin ammattiin haluan. Ainoa selkeä tavoite on ollut se, että haluan lapsia. Haluan olla äiti ja perustaa ikioman perheen. Haluaisin ainakin 2-3 lasta, mutta mulla valitettavasti on sellainen terveydellinen seikka tässä kuvioissa, että yksikin voi jäädä pelkäksi haaveeksi. En halua kuitenkaan masentua tästä liikaa tai kiirehtiä, vaan järjestellä muita asioita elämässä ensin kuntoon. Vaikka kyllähän se olisi aikamoisen kamala asia, jos ei ikinä niitä omia pennukkeita siunaantuisi. Onneksi mulla on jo ainakin maailman ihanin veljenpoika ja Tampereella myös kummityttö!

2. Family

I’ve never known what I want to do for living. My only goal in life is to have kids, I want to be a mom and raise a family. I’d love to have 2-3 kids, but I’m suffering from a health condition that could make it a bit more difficult. I hope we will be able to have at least one baby. I also don’t want to get depressed about this or rush because of it, as life needs to be otherwise ready for kids too. Although, it would be horrible if I couldn’t get my own babies... Luckily I at least have my beautiful nephew and also the cutest little goddaughter in Tampere!

3. New York
Todella monessa paikassa ja lähes jokaisella mantereella olen elämässä matkustellut, mutta jotenkin New York ja Jenkkien itärannikko on jäänyt vielä kokematta. Siis se on jäänyt kokematta, vaikka olen haaveillut siitä ainakin kymmenen vuotta – ollut vissiin niin monta matkahaavetta. Joka tapauksessa, toivoisin lähivuosien aikana pääseväni lenkkeilemään Central Parkiin, shoppailemaan eri Outleteihin sekä vierailemaan Sinkkuelämää- ja Gossip Girl -sarjoista tutuissa paikoissa. Haluan ihastella upeaa arkkitehtuuria, rakennuksia ja siltoja ja ihan vaan kävellä kilometrejä kilometrien perään. Syödä ihanissa kuppiloissa ja rentoutua. Ah!

3. New York

I’ve travelled in so many places and far, but never on the East Coast of the US. Somehow New York has stayed only as a dream – I think I’ve had so many other travel dreams on the way. I’ve wanted to travel to New York for over 10 years now and I wish to make a trip there during the next few years. I want to have a walk in Central Park, shop in different outlet stores and visit famous places from the Sex and the City and Gossip Girl. I want to see the gorgeous architecture, buildings and bridges and just walk kilometres after kilometres. And stop to eat in cute cafes and relax. Ah!

4. 10k puskurirahaa
Olen aina ollut säästeliäs ja pitänyt säästötilillä tarpeeksi rahaa pahan päivän varalle, mutta nyt olen ottanut uudeksi tavoitteeksi säästää 10 000 euroa tälle pahapäivä-tilille. Tältä tililtä rahat saa sitten nopeasti ulos, jos hätä iskee. Kun tämä 10 000 euroa on kasassa, kaikki muu säästö esim. matkoja tai muita suurempia hankintoja varten saa kasaantua omalle tililleen tai sijoittaen. En tiedä, onko tässä jonkun finanssineron näkökulmasta mitään järkeä, mutta se tuntuu itselle hyvältä tavoitteelta.

Samaan aikaan säästän kuitenkin ASP-tiliä sekä tietenkin elämää varten, joten en ota tämän kanssa mitään turhia paineita. Säästäminen on mulle luonnollista ja nautinnollista joten toivon, että tämä hoitaisi vähän niin kuin itse itsensä, automaattiveloituksilla palkkapäivänä.

4. 10k back up savings

I’ve always loved saving money and I’ve always put aside a part of my salary as savings for a rainy day. Now my new goal is to have 10 000 euros on my rainy day account. When that is saved, I can start another account for trips and bigger purchase plans. I’m not sure if any financial geniouses think I’m very wise but I feel good about my plan the way it is. It feels like a good goal. However, I’m also saving to buy an apartment and of course want to have a nice everyday life and holidays, so I’m not going to take any pressure about this savings plan. Saving comes very naturally for me and I enjoy it so I kind of hope that it would silently take care of itself, haha.

Asos dress
GAP flats

5. Ajokortti
Yksi syy siihen, että pystyn tällä hetkellä säästämään rahaa kuukausittain, on se ettei meillä ole autoa. Se olisi kuukausittain varmasti aika iso menoerä veroineen, vakuutuksineen, parkkeineen ja bensoineen. Asumme Helsingin kantakaupungin alueella, jossa julkiset kulkuyhteydet ovat loistavat ja kävellenkin pääsee lähes kaikkialle, joten autolle ei useimmiten ole mitään tarvetta. Mulla ei ole myöskään ajokorttia, sillä olen oikeastaan aina asunut kaikissa asuinkaupungeissani keskustassa tai hyvien julkisten kulkuyhteyksien äärellä. Haluaisin kuitenkin vielä joskus ajaa autoa, joten sitten joskus, kun muutetaan sinne luonnon äärelle, voisivat ajokortti ja auto olla ajankohtaisia hankintoja.

5. Driver’s licence

Not having a car while we live in the city area is a huge advantage when trying to reach my savings goal. It would bring so many expenses with taxes, insurance, parking and gas. In the area we live in we have excellent public transport available and we can walk to the city centre quickly too, so we don’t really need a car right now. I don’t have a driver’s licence because I’ve always lived quite near the city centre, no matter what city. I would still want to drive a car some day so whenever we move to that house of ours near nature, getting a car and a licence might become a plan.

28 vuotta

Ihan käsittämätöntä sisäistää että olen ollut täysi-ikäinen jo kymmenen vuotta, eilen nimittäin täytin 28 vuotta. Muistan edelleen 18-vuotispäivän kuin eilisen, tai ainakin puolet siitä. Ensin juhlittiin perheen ja edesmenneen isoäitini kanssa ison suklaakakun äärellä, illalla sitten kavereiden kanssa silloisen poikaystäväni yksiössä. Yhtäkkiä oli hurjaa päästä baariin vain henkkareita näyttämällä (mun synttäreitä juhlittiin Mikkelissä Vaakunan toogabileissä, oh yes!) tai ostaa alkoholia. Olo oli niin aikuinen ja koko elämä edessä, kaikki mahdollisuudet avoinna.

Nyt kuulostaa siltä, että tätä jotenkin kaihoisasti muistelen mutta ehei, en todellakaan! Olen maailman onnellisin, etten ole enää 18-vuotias – vaikka nuorena on hauskaa, rennompaa ja jossain määrin ehkä helpompaa, niin kyllä tällä lyhyellä kokemuksella voisin todeta, että elämä paranee, kun vanhenee. Ainakin vielä näin parikymppisenä, en tiedä mitä vastaisin samaan kysymykseen seuraavan vuosikymmenen päästä. En ikimaailmassa palaisi enää noin nuoreen ikään, vaikka silloin tällöin sitä pohdiskeleekin, olisiko jotain tehnyt toisin. Lopullinen vastaukseni on, että en olisi.

Eilinen syntymäpäivä oli aivan ihana. Joe pyysi mua hankkimaan synttäripäivän töistä vapaaksi, koska hän halusi suunnitella meille yhteisen päivän. Tein työtä käskettyä. En kestä yllätyksiä, joten sain sunnuntai-iltana onneksi ongittua tuosta britistäni ulos, että mitä tullaan tekemään... Sain vihjeeksi, että ”we will eat seafood” ja siitä sitten heti arvasin, että lähdetäänkö Tallinnaan. Vastauksena sain ”I’m not Tallinn you…” Joe niin vihaa sitä, että mä AINA arvaan kaikki yllätykset, hahaa.

Olin paria viikkoa aiemmin sanonut, että haluaisin viettää synttärin ihan vaan Helsingissä ja nauttia arkivapaasta, mutta kerrankin olen onnellinen, ettei Joe ottanut kuuleviin korviinsa mitä sanoin – päivä oli aivan täydellinen. Oli ihanaa aamulla käpötellä Länsisataman terminaaliin aamuauringon paistaessa, nautiskella upean harmaasta merestä aurinkokannella ja lörpötellä laivan pubin puolella. Kävipä vielä niin hauska sattuma, että Lontoossa asuva ihana ystäväni Iida oli samassa paatissa eli synttärinä pääsin höpöttämään myös rakkaan ystävän kanssa, jee!

Postailen Tallinnasta luultavasti kuvia ja tarinaa vielä erillisenä postauksena, sillä tämän oli tarkoitus olla synttäripostaus, hups.

18-vuotiaana kuvittelin, että tämän ikäisenä elämä ja homma on jo ihan hanskassa ja mulla olisi 2-3 lasta, omakotitalo ja auto. Ei ole yhtäkään noista, ja silti olen ihan äärettömän onnellinen ja tyytyväinen elämääni! Tuntuu, että olen juuri siellä missä pitääkin, arki on ihanaa ja kivaa. Tykkään työstäni ja Joen kanssa meillä on yhteinen suunta elämässä ja hauskaa yhdessä. Voisinko enempää toivoa?

Esprit trousers
Minimum jumper
Vans shoes
Esprit bag

Granaattiomenasalsa

Granaattiomena, ah. En sinänsä usko superfood-termiin, mutta jos sitä käyttäisin, toteaisin sen olevan juuri sitä itseään. Se sisältää suuren määrän antioksidantteja, kaliumia, rautaa, C-vitamiinia, K-vitamiinia ja monia eri B-ryhmän vitamiineja. Sen on tutkittu myös jopa puhdistavan verisuonia ja ehkäisevän uusien verisuonitukosten syntyä! Todellinen terveyspommi siis. Sitä voi käyttää jälkiruoissa, salaateissa, jugurtin ja rahkan täytteenä, wokeissa ja vaikka koristeina. Itse olen vääntänyt siitä nachojen ja salaattien kaveriksi myös herkullista salsaa, jonka ohje on tässä postauksessa!

Täydellisen granaattiomenan valinta

Kypsän granaattiomenan valinta on välillä vaikeaa. Optimaalinen hedelmä on kirkkaan punainen, mutta kellertävät ja oranssihtavat sävyt olen itse ainakin todennut myös hyviksi. Tärkeää on myös kiiltävä pinta. Sumea ja nahkea pinta kertoo useimmiten vanhentuneesta hedelmästä, joskaan pienenpienet rutut eivät vielä haittaa.

Granaattiomenan kuoriminen

Granaattiomena roiskii todella herkästi verenpunaista nestettään ympäri keittiötä. Onpa allekirjoittaneella ollut sitä hiuksissakin silloin, kun aloitin tämän hedelmän käyttöä... Kuorimisessa kannattaakin kokeilla aivan äärettömän hyvää vesikikkaa, jonka voit katsoa Youtubesta täältä. Siemenet laskeutuvat kulhon pohjalle, valkoiset "sisäroskat" nousevat pintaan ja kaikki normaalisti ympäriinsä roiskuva mehu pysyy vedessä.

Granaattiomenasalsa

• 1 keskikokoinen granaattiomena
• 3/4 tuoreesta korianteriruukusta
• keskikokoinen punasipuli
• keskikokoinen tuore chili
• (halutessasi myös 1-2 tomaattia)

1. Kuori granaattiomenasta siemenet kulhoon video-ohjeen mukaisesti.

2. Silppua punasipuli, chili ja korianteri pieneksi silpuksi. (Nestemäisemmän version saat lisäämällä mukaan myös tomaattisilppua.)

3. Sekoita kaikki keskenään. Tarjoile salaatin päällä tai esimerkiksi nachojen tai uunilohen kanssa.

10 facts about Katri by Joe

Moikka, Katrin brittiläinen poikaystävä tässä kirjoittelee (kankeat suomennokset by Katri). Työskentelen copywriterina ja jaan Katrin kanssa kodin, joten mielestäni oli hyvä idea tulla kirjoittamaan hauskoja ja kiinnostavia faktoja Katrista tänne blogin puolelle... Eiköhän aloiteta!

1. Katri oli lapsena poikatyttö
En ole mitenkään sukupuolistereotypioihin uskova ihminen, mutta on ihan älyttömän vaikea ajatella, että tämä kaunis ja tyylikäs blondi vietti suurimman osan lapsuudestaan leikkien mudassa. Hänessä voi edelleen nähdä vähän ”poikamaisia” piirteitä silloin, kun hän rakentaa IKEA-kalusteita tai asentaa hyllyjä. Hän jaksaa kantaa myös 10 kauppakassia yhdessä kädessä!

2. Katri juo mieluummin Coca-Cola Zeroa kuin alkoholia
Hän on humalassa hauska, järkkää mahtavia bileitä ja rakastaa iltaa tanssien baarissa kahden Happy Joen jälkeen, mutta hänen ykkösjuomansa on kokis zero. Hän juo sitä tosi paljon! Onneksi asutaan maassa, jossa käytettyjen pullojen palautuksesta saa rahaa...

3. Hän on allerginen koirille (ja kaikille karvaisille tai sulkaisille eläimille)
Aiemmin tiesin, että lähellä on koira, kun kuulin sen haukuntaa. Nyt paikannan koirien sijainnin sillä perusteella, miten punaiseksi Katrin naama muuttuu. Olen aina kasvanut koirien kanssa ja kerran vitsailin, että ”hän on ainoa narttu, jonka elämääni haluan.” Törkeä vitsi, kyllä! Mutta minun mielestäni Katri on lämpöisempi ja söpömpi kuin yksikään koiranpentu, jonka olen ikinä nähnyt.

Hello, it's Katri’s British boyfriend here. As a copywriter living with the woman behind the Cookie Blonde, I guess I’m the right guy to write some interesting and fun facts about Katri... Here we go!

1. Katri was a “boyish” child

I’m not one for gender stereotypes, but it’s hard to believe that this stylish blonde beauty spent most of her childhood playing in the mud. You can still see “boyish” qualities in her when she’s building IKEA furniture or putting up shelves. She can also lift about ten shopping bags in one hand!

2. She prefers Coke Zero to alcohol

She’s a fun drunk, throws great parties and loves an evening dancing in a bar after two bottles of Happy Joe. But her number one drink of choice is Coke Zero, and she drinks a lot of it! Thank goodness we live in a country that pays you to recycle soda bottles...

3. She’s allergic to dogs (and all animals with fur or feathers)

I used to know if there was a dog close by when I heard a barking noise. Now, I know if there’s a dog in the area by how red Katri’s face turns. I grew up with dogs all my life, and once I made the joke that she was “the only bitch I want in my life.” A rude joke, yes! But I think Katri is warmer and cuter than any puppy I’ve ever seen.

4. Hän rakastaa lapsia
Vauvan tai taaperon näkeminen kirjaimellisesti parantaa Katrin päivän. Hän erityisesti rakastaa vauvojen vaatteita ja hekumoi, kuinka ihminen voi olla niin pieni. Hän on tosi kiinnostunut raskaudesta ja synnytyksestä prosessina ja kutsuu vastasyntyneitä vauvoja ”uusiksi ihmisiksi.”

5. Hän on aivan sairaan nopea lukemaan
En ole koskaan nähnyt mitään sellaista. Hän lukee lukemattomia blogipostauksia työmatkallaan, suunnilleen juoksee läpi lehtiä ja voi lukea kokonaisia romaaneja tunneissa. Hänen lempparikirjojaan ovat Harry Potterit ja hän luki teininä ne kovalla vauhdilla, jottei kukaan voisi pilata niiden lopetusta.

6. Katrin Frendit-hahmo olisi sekoitus Monicaa ja Phoebea
Katri on tosi organisoitunut, siisti ja rakastaa saada asioita tehdyksi niin kuin Monica. Silti hänellä on myös hassu ja omituinen puoli, joka nostaa päätään silloin kun sitä vähiten odotat. Hän saattaa yhdessä hetkessä tehdä tosi yksityiskohtaisia to do –listoja ja seuraavassa pohtia elämän tarkoitusta. Tämä on yksi syy siihen, miksi hänen kanssaan on niin mielenkiintoista elää.

7. Hän ajattelee kestävää kehitystä
Katri hankkii suuren osan vaatteistaan kirpputoreilta. Jos hän kyllästyy johonkin, hän myy tai lahjoittaa sen eteenpäin. Hänen lempparivaatteensa käyvät läpi uniikin ja ympäristöystävällisen elämän: hän käyttää jotain niin kauan, että se ei ole enää hänelle sopiva tai kunnes se rikkoutuu. Sen jälkeen siitä tulee vielä kotivaate ja sen jälkeen vielä siivousrätti. Hän myös kantaa mukanaan kangaskassia ja kierrättää muovia niin ahkerasti, että sillä voisi rakentaa pienen kaupungin.

4. She loves children

Seeing a baby or a toddler will literally change her day. She especially loves baby clothes and marvels how a human being can be so small. She’s amazed by childbirth, and calls new born babies “new people.”

5. She’s a freakishly fast reader

I’ve never seen anything like it. She reads countless blog posts on her way to work, races through magazines and can read a whole novel in a few hours. Her favourite novels are the Harry Potter series, and she read them quickly in her teen years so nobody could ruin the ending for her.

6. Her “Friends” character would be a mix of Monica and Phoebe

She’s organised, clean and loves to get things done just like Monica. But she also had a quirky side which comes out when you least expect it. She can go from making detailed “to do” lists to developing theories for the meaning of life in the same afternoon. That’s one of the many things that makes her an interesting woman to live with.

7. She’s environmentally conscious

Katri really gets the most of her clothes from a fleamarket. If she gets tired of something quickly, she’ll donate it to charity or sells it. Her all time favourite clothes follow an unique and environmentally friendly lifecycle. She will wear something until it’s out of fashion or too broken down for public use. At this stage, it becomes “home clothes” which will be enjoyed for another few years, and then finally will be cut up to make dishcloths and dusters. She also always takes a reusable bag to the store and recycles enough plastic to build a small city.

8. Hän näkee kaikissa ja kaikessa hyvää
Brittimiehenä olen tottunut valittamaan kaikista ja kaikesta. Mutta Katri ei siedä tätä ja on auttanut minua näkemään elämän positiivisemmassa valossa. En tiedä johtuuko se siitä, että hän on suomalainen vai vaan hänen persoonastaan, mutta hän mieluummin jatkaa seuraavaan aiheeseen kuin valittaa. Tällainen vaatii paljon voimaa!

9. Hän rakastaa luontoa
Katri on asunut Lontoossa, vieraillut monissa kaupungeissa ja palavasti rakastaa Los Angelesia. Hän on kotoisin pienestä kaupungista ja asettui Helsinkiin nopeasti, muttei ole koskaan unohtanut rakkauttaan luontoon. En ole koskaan nähnyt häntä onnellisempana kuin silloin, kun näytin hänelle kotimaani Walesin vuoristoa tai kun vierailemme hänen perheensä mökillä.

10. Hän ei voi sietää ketsuppia
Kun hän kertoi vihaavansa ketsuppia yhtä paljon kuin minä, tiesin, että hän oli erityinen. Ketsupin sijaan hän valitsee valkosipulidipin tai majoneesin. Hän myös vihaa brittiläistä HP:n ruskeaa kastiketta, jota minä rakastan.

8. She sees the best in everyone and everything

As a British man, I’m used to complaining about everyone and everything. But Katri doesn’t allow any of this, and has made me see life in a far more positive light. Perhaps it's because she’s Finnish, or maybe it’s just who she is, but she would rather just get on with something than complain. It takes a lot of strength to do that!

9. She loves nature

Katri has lived in London, visited many cities and absolutely loves LA. Originally from a small town, she adapted to Helsinki life quickly but never forgot her love of the wilderness. I’ve never seen her happier than I have when I showed her the mountains of my home country of Wales, or when we visit her family's summer cottage.

10. She can’t stand Tomato Ketchup

When she told me that she hates tomato ketchup as much as me, I knew she was special. Instead of ketchup, she’ll choose garlic dip or mayonnaise. She also hates the British condiment, HP brown sauce that I love.