Tässä korkeassa 28-vuotiaassa iässäni olen kuitenkin huomannut, että joillekin rahasta puhuminen on epämieluisaa. Tavallaan ymmärrän, että se on joillekin todella yksityinen asia. Tavallaan taas en ymmärrä, sillä eihän sen aiheen tabustatuksesta päästä koskaan eroon, jos siitä ei puhuta. Joistakin töistä nyt vain maksetaan vähemmän, toisista enemmän. Mikään työ ei silti ole yhtään vähemmän arvokasta kuin toinen. Siksi mun mielestä esimerkiksi palkkakeskusteluita ei pitäisi hävetä, ja mä olen ihan avoimesti aina kertonut omasta palkastani kaikille, keitä se kiinnostaa.
I’ve always liked talking about money. In my childhood home we always discussed the family’s financial situation very openly so I’ve always known when there’s money and when there isn’t. I’ve also always known my parents’ and my brother’s yearly or monthly income quite accurately, I actually know them right now too. I’m very grateful to my parents for all of this because that definitely helped me to grow into a sensible money user and to understand how much things and living actually cost. This way I also learned how to count how much I can spend on my bad habits without getting into too much trouble, too.
In my high age of 28 years I’ve learned that not everyone likes talking about money though. I do understand the privacy point of view, but then again we will never break the taboo if we don’t talk about it openly. Money is a subject that is relevant in everyone’s lives. Some jobs pay more than others, that’s a fact we all know. Still no job is less or more valuable than other jobs. This is why money and pay talk should not be considered something to avoid or hide. I have always openly told my salary to anyone of my friends or family who wants to know.
Musta olisi vaikea kuvitella esimerkiksi parisuhdetta, jossa en tietäisi kumppanini tuloja tai rahatilannetta, sillä mulle sellainen tilanne toisi turvattomuuden tunnetta, vaikka omilla rahoillani elänkin. Jo ennen kuin muutettiin Joen kanssa yhteen, nostettiin raha heti puheenaiheeksi, jotta sävelet ovat selvät molemmille ja kumpikin tietää, missä mennään. Varsinkin Joen osalta tämä oli erityisen tarpeellista, muuttihan hän täysin tyhjän päälle uuteen maahan vain säästöjen turvin. Mustakin oli kiva heti alkuun sopia, mistä maksetaan minkäkin verran ja kumpi maksaa mitäkin, miten asiat hoidetaan ja niin edelleen. Meillä on todella erilaiset kulutustavat, mutta kumpikin halutaan pitkällä tähtäimellä samoja asioita ja työskennellään taloudellisesti niitä kohti, yhdessä.
Rakastankin säästämistä yli kaiken. Säästäminen on siitä jännä konsepti, että joillakin se onnistuu vaivattomasti tuloista kuin tuloista, ja joillain ei jää korkeastakaan palkasta mitään käteen. Ja sitten ovat vielä kaikki tältä väliltä ja ne, jotka elävät velaksi. Olen tehnyt töitä 15-vuotiaasta asti, ja jo silloin laitoin aina sievoisen siivun palkoista säästöön ihka ensimmäiselle tililleni, joka oli yhdistetty ikiomaan lintukuvioiseen Visa Electroniin, heh. Voisin siis todeta, että säästäminen on mulle luonnollista.
I find it hard to imagine a partner relationship where financial information wasn’t shared. That would bring me a feeling of unsafety even though I do live off my own money and pay my own bills. Early on before moving in together with Joe we talked about money so that we are both clear on how things will be handled financially. Especially for Joe this was needed because he moved into a new country without a job yet and at first he lived off his savings. I also liked agreeing quickly on how much we pay for what and who pays what. We spend money quite differently but we have same values and same goals and we work towards them financially together, too.
I actually love saving more than anything! Saving money in general is a tricky thing though. Some people save money easily from any level of income and some are able to splurge big paychecks in no time. Then there’s everyone in between these two and the ones who live on credit and debt. I’ve myself worked since I was 15 years old and already then I was saving a bit of my earnings every month. My first account was connected to a bird patterned Visa Electron, haha.
Ymmärrän hyvin, että osa ihmisistä elää tuloilla, jotka kulkevat suoraan kädestä suuhun. Silloin ”säästäminen on mahdollista tuloista kuin tuloista” eli niin sanottu richsplaining nostattaa vain höyryä korvista, itkettää ja vituttaa. Yleensä sellaisessa tilanteessa on jo valmiiksi mahdoton elää ilman stressiä, psyykkistä painetta ja ahdistusta. Se syö elämältä paljon, kun energiaa ei pysty keskittämään mihinkään muuhun kuin pärjäämiseen. Aina säästäminen ei vain ole mahdollista.
Tiedostan siis erittäin vahvasti olleeni siinä mielessä onnekas, etten ole yhtä yhden kuukauden pituista jaksoa pidempään ollut koskaan aikuisiällä työttömänä. Olen myös elänyt valtaosan aikuisiästäni parisuhteessa, jakaen elinkustannukset ja kulut toisen ihmisen kanssa. Mulle on siis ollut mahdollista säästää, verrattuna esimerkiksi vuosia yksin eläneeseen ja yksin kaikki asumiskulut pulittaneeseen ihmiseen.
I very well understand that a lot of people live with an income that isn’t enough for saving, barely enough for living. That’s when richplaining about everyone being able to save gets frustrating and causes sadness and annoyance. Probably in a situation like that it’s already impossible enough to live without stress, mental pressure or anxiety. It takes surprisingly lot of energy to focus on just financially surviving everyday life. So sometimes the situation is just not good for saving.
I realise how lucky I’ve been in my life when my only unemployment period lasted only for a month. I’ve also lived most of my adult life with another person so living costs have been lower than for a single person living alone. I’ve been given a lucky possibility to save.
Esprit cardigan
GAP heels
Rebecca Minkoff bag
Jos en kuitenkaan olisi ollut säästäväinen ennestään tai jos en olisi osannut elää arkea elämän radikaalisti muuttuessa säästeliäästi, olisin ollut pulassa viime vuonna, kun päädyimme entisen mieheni kanssa avioeroon. Ajoittain elämä vaati ehdotonta priorisointia ja budjetointia, mutta koska olin niukemmin elämisen ja säästämisen taidot jo kerran vuosia sitten oppinut, ei se ollut niin suuri ongelma, kuin mitä ensin pelkäsin. Olen nyt myös todella iloinen, etten luopunut äärettömän hyvästä ja hyvällä sijainnilla olevasta kantakaupungin kaksiostani, vaan laskin niitä euroja ja pärjäsin. Nyt meitä asuu samassa asunnossa jälleen kaksi, ja olisi jälkikäteen harmittanut tosi paljon päästää irti niin ihanasta kodista vain hetkellisen tilanteen vuoksi.
Töitä on siis tullut paiskittua, välillä jopa kolmessa työpaikassa yhtäaikaa. Koskaan en ole silti päässyt kovinkaan suuriin summiin, koska kaupanalalla olen työskennellyt, ja palkat on mitä on. Siitä huolimatta olen aina, tulojen suuruudesta riippumatta, säästänyt osan palkasta. Ja olen tullut aina sen hetkisessä elämäntilanteessa ihan mukavasti toimeen. Saanut matkustaa, shoppailla, käydä ulkona syömässä ja juhlimassa kavereiden kanssa. Ajattelinkin nostaa rahan jatkossa yhdeksi puheenaiheeksi myös täällä blogin puolella, eli jos teillä on tästä aiheesta postaustoiveita, otan niitä mielelläni vastaan!
However, if I hadn’t always been saving money or known how to live life on a budget, I would have been screwed last year when the divorce happened. When I started my independent life, it took a lot of prioritizing and budgeting but it wasn’t as huge of a problem as I was first afraid of. I’m also very happy that I didn’t give away my South Helsinki apartment just to save money – instead I counted my euros very carefully and it paid off. Now there’s two of us in this apartment and it would have sucked to have lost this beautiful home for a temporary setback.
So all in all, I’ve always worked hard and sometimes even in 3 jobs at the same time. Still I’ve never really reached a high pay, because retail pay isn’t very good. Still, I’ve always managed to save and spend a nice life shopping, eating out and travelling. I’m planning on writing more money posts on the blog too so if you have any wishes, hit me!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti