Pupujen 1-vuotiskuulumisia

Ajattelin pitkästä aikaa kirjoitella blogin puolelle myös pupujen kuulumisia. Patch ja Pippin vierailevat instastooreissa ja Youtube-videoiden puolella jatkuvasti, mutta täällä blogissa vähän harvemmin :) Jos olet uusi lukija, niin meillä tosiaan on kaksi pientä suloista kääpiöluppakania, jotka hankittiin viime kesänä. He ovat nyt reilu 1 vuotta vanhoja ja veli ja sisko samasta pentueesta. Aikaisemmat pupuihin liittyvät postaukset löydät täältä.

Pippinin leikkaus

Patch-poika steriloitiin jo syksyllä, kun poikakaneilla se onnistuu jo nuoremmallakin iällä, mutta Pippin-tytön kanssa eläinlääkärimme Johanna Raulio kehotti odottamaan noin yhteen ikävuoteen asti. Vihdoin toukokuun alussa vietiin Pippin sterilisaatioon, ja tätä oli odotettu kovasti siksi, että yhtäkkiä huhtikuussa hän alkoi aivan raivohormoneissaan tuhoamaan meidän sohvanpäällisiä :D 99 % häiriökäyttäytymisestä päättyi leikkaukseen, mikä on hieno juttu. Vaihdettiin jo sohvanpäälliset uusiin, mutta sama pitäisi tehdä vielä kaikille verhoillemme, koska kaikkien niiden helmoissa on kanin mentävä reikä tai vähintään pienten nököhampaiden jälkiä...

Itse leikkaus sujui todella hyvin, mutta toipuminen oli aika kivistä. Kanien pitäisi periaatteessa alkaa syödä pari tuntia leikkauksesta jo itsenäisesti, mutta Pippinille ei yhtä basilikan lehteä lääkärissä lukuunottamatta alkanut ruoka maistua 21 tuntiin. Laitettiin nenän eteen tarjolle kaikkia mahdollisia herkkuja, kuten banaania, yrttejä ja pellettejä, mutta mikään ei mennyt alas. Valvoin siksi hänen kanssaan sitten ensimmäisen yön pakkosyöttäen hänelle mangopilttiä ja vettä ruiskulla, kanin suolisto kun ei saisi pysähtyä ollenkaan. Tuon vajaan vuorokauden jälkeen hän vihdoin alkoi itsenäisesti syödä jo vähän ja papanoidakin, enkä ole varmaan koskaan ollut niin helpottunut!



Seuraava ongelma olikin sitten tikit, jotka neiti repi irti jo toisena päivänä leikkauksesta. Soitettiin eläinlääkäriin ja tultiin siihen tulokseen, että ei tikata uudestaan, koska Pippin todennäköisesti repisi nekin irti, ja koska anestesiasta toipuminen syömään kesti niin kauan. Toinen anestesia noin pian on myös aina iso riski. Sen sijaan käytettiin hänellä kaksi viikkoa ns. suojapukua, joita askartelin tuon parin viikon aikana trikoopaitojeni hihoista yhteensä 7 kappaletta :D Neiti nakersi niitä aina vain pois, ja välillä näkyi Patch-veikkakin apuna syömässä henkseleitä poikki... Eihän sille voinut kuin nauraa. Toisella pukuviikolla Pip alkoi selkeästi jo tottua pukuun, eikä enää yrittänyt itse poistaa niitä. Haava pääsi arpeutumaan ja paranemaan hyvin, ja uusi karva kasvamaan suojaksi myös.

Kaiken kaikkiaan toipumisperiodi oli tosi stressaava, mutta onneksi kaikki meni hyvin! Nyt hän on jo oma, kipakka itsensä, miinus tuo tuhoisa käyttäytyminen. Joe pelkäsi, että leikkauksen myötä Pippinin sassy luonne rauhoittuisi liikaa, mutta tätä ei kyllä ole päässyt tapahtumaan. Edelleenkään emme saa syödä sohvalla rauhassa esim. hedelmiä, voileipää tai vaikka munkkia ilman, että hän saapuu vaatimaan omaansa. Ja jälkimmäisiähän ei kaneille saa antaa, eli ollaan välillä aivan pulassa kun neiti on niin vaativa :D Vastapainona kovis-Pippin taas jännittää ihan hirveästi automatkoja ja uusia ihmisiä, se on niin hassua. Hän on aivan ihana pieni luppana, joka odottelee joka aamu makkarin oven takana, että tulen antamaan hänelle aamurapsuja otsalle.

Patchin kuulumisia

Kipakan ja fyysisesti kooltaan isomman siskonsa vastapainona Patch on niin hirmuisen pieni ja ihanan vaatimaton, täydellinen pieni pupupoika. Hän ottaa sen, mitä hänelle annetaan, ja usein jää vähän häviöllekin, kun Pippin saattaa kirjaimellisesti varastaa ruokaa Patchin suusta. Hän on tosi lungi, eikä vähästä hätkähdä. Paitsi äkillisistä kolahdusäänistä saattaa joskus korvat nousta pystyyn ja kipitys sohvan alle tapahtua nopiasti. Toisaalta hän saattaa lötköttää koko pituudeltaan rentona tuntejakin.

Patch on siskoaan paljon sosiaalisempi uusien ihmisten kanssa, paitsi jos tarjolla on ruokaa, jolloin Pippin on heti kytiksellä. Patch ei oikein tykkää rapsutuksista, mutta tulee viereen pitämään lötköttelyseuraa, jos pötkötän esimerkiksi sängyllä tai heidän tasollaan meidän pörrömatolla.



Viimeisimmällä mökkireissulla hän (molemmat kanit mutta erityisesti Patch) nautti kovasti nurmikolla hengailuista ja apiloiden mussutuksesta, kun Pippin selkeästi jännitti esimerkiksi puista tulevien lintujan ääniä. Tämä on ihan ymmärrettävää saaliseläimille. Joe on sitä mieltä, että Patchin lungius johtuisi siitä, että hän olisi pikkaisen hömelömpi, mutta itse olen sitä mieltä, että Patch on kaikkien näiden kahden otuksen tempausten takana se master mind, ns. Godfather, ja Pippin on vain se äänekäs, likaisen työn tekijä :D Tiedä sitten, kumpi on totta. Patch on ollut hitaampi syttymään ja ymmärtämään heille hankkimiamme "älyleluja", mutta kyllä hänkin omassa tahdissaan on niiden toiminnan hoksannut.

Miten allergioiden kanssa menee?

Keväällä kärsin jatkuvasta kuumeilusta ja flunssailusta parin kuukauden ajan, ja kävin allergiatesteissä, joiden mukaan olin pupuille allergisoitunut. Lääkärin suositus oli välttää kontaktia kanien kanssa, mikä oli ihan sydäntä särkevää. Päätin kuitenkin purra hammasta ja siedättää itseäni vaikka väkisin, ja kuinka ollakaan, allergiat ovat alkaneet väistyä!

Enää ne vaivaavat esim. kynsienleikkuutilanteissa, kun karva pöllyää, mutta nekin oireet menevät nopeasti yleensä ohi. Olen jälkikäteen ajatellut, että kevään tuskaisten kuukausien alku on voinut olla sitkeässä kestoflunssassa, joka sai allergiatkin syttymään, eikä sinänsä itse allergioissa. Kuka tietää, kumpi oli ensin, flunssa vai allergiat, mutta juuri nyt oireilun kanssa sujuu todella hyvin, ja toivottavasti se pysyykin tällaisena :)

Tällaisia juttuja kuuluu meidän pienille karvapyllyille! Vietetään heidän kanssa kesällä paljon hetkiä ulkona, eli täytyy pian uusia rokotteet, jotka otettiin viime kesän loppupuolella :)