Syyskuun parhaat ja ruutubleiseri

Syysmuoti

Nahkahousut, bleiserit, neuleet ja nilkkurit... You name it, I'm here for it! Syksy on lempikauteni, mitä pukeutumiseen tulee, ja on ollut ihanaa, kun ilmat ovat jo hieman viilenneet neuleille ja nahkapöksyille sopiviksi. Vielä iltapäivisin on saattanut tulla vähän turhan lämmin, mutta aamut ovat jo olleet ihanan cozyja neuleisiin kietoutuneena. Ai että! Asuisinpa maassa, jossa syyskuun sää kestäisi 3-4 kk, olisin onnesta soikeana syysvaatekaappini kanssa :D Aika ajoin kaipaankin Lontoossa asumisessa juuri syksyn pituutta. Rakastan kuitenkin kaikkia vuodenaikoja, eli en valita, mutta toivon silti, että ilman paksuja takkeja pärjätään vielä hyvä tai pidempikin tovi.

Remontti kotona

Syyskuun alussa Joe suuntasi reiluksi viikoksi Britteihin, ja toteutin yllärinä kotona melkoisen suuren projektin! Uusin kahden kaverin avustuksella eteisen ja makuuhuoneen kaapistot, vaihdoin huonekalujen paikkoja ja päivitin osan uuteen. Kaikesta innostuksesta huolimatta meinasi puolessä välissä nousta itku kurkkuun, mutta onneksi siitäkin päästiin yli ja lopputulos on todellakin jokaisen hikipisaran (ja kyyneleen :D) arvoinen. Hommat jatkuvat vielä jonkin verran, mutta kun kaikki on valmista, teen aiheesta varmasti postauksia tänne bloginkin puolelle.

Pupujen paluu yhteen

Pikkuinen poikapupumme kävi kuun vaiheessa kastraatiossa, ja puput olivat hormonien ja leikkauksesta toipumisen vuoksi erossa yhteensä reilut neljä viikkoa. Tuo aika oli aika rankkaa sekä meille ihmisille että heille pupuille, koska asumme kaksiossa; toinen pupu käytännössä muutti meidän seuraksemme makkariin, ja toinen asusteli edelleen olohuoneessa. Meille kehittyi Patchin kanssa ihana iltarutiini makkarissa, jossa hän iltaisin makasi sängyllä vieressäni parin tunnin verran, sitten yöllä nautti olostaan leikkimällä, loikkimalla ja juoksemalla rallia (meidän väliin sänkyyn hän sai tehtyä aivan täydellisen kiitoradan joka yö), ja aamuisin herätti maman taas hyppäämällä naaman eteen rapsutuksia ruinaamaan. Tätä osuutta tuon kuukauden kestäneestä elämänvaiheesta kaipaan, mutta hormonien ja siskosta erottamisen vuoksi esiintynyttä sängyn merkkailua en sitten yhtään... Sanotaanko niin, että lakanapyykki pyöri ahkerasti koko kuukauden :D

Pitkän erossaolon jälkeen paluu yhteen ja olohuoneeseen sujui hyvin, siitä selvittiin onneksi tosi vähäisellä kiistelyllä ja merkkailukin loppui sen sileän tien. Puput ovat valtavan onnellisia saadessaan olla yhdessä, mikä on tuonut meillekin tosi paljon iloa. He hengaavat koko ajan kylki kyljessä tai nassut vastakkain, leikkivät, juoksevat ja hoopoilevat keskenään, varastavat toisiltaan ruokaa mutta sitten taas nuolevat kaverin otsaa. It's complicated, you know.



H&M blazer
Zara bodysuit
Stradivarius shorts
New Look boots
Chanel bag

Oma aika

Syyskuussa olen saanut poikkeuksellisen paljon omaa aikaa, kun Joe oli ensin tosiaan Briteissä 8 yötä, ja sitten vielä mökillä loppukuusta itsekseen 3 yötä. Yhdessäolo on ihanaa ja kivaa, mutta olen myös sen verran introvertti, että nautin omasta ajasta tosi paljon! Teemme molemmat tällä hetkellä töitä valtaosan ajasta kotona, eli yhdessäoloa riittää ja se on aika tiivistä. Täytyy siis muistaa itsekin tietoisesti antaa niitä oman ajan hetkiä miehelle, joka myöskin on introvertti.

Pimenevät illat ja kynttilät

Syksyn ensimmäiset kynttilät on jo sytytetty, syksyiset kukkakimput ostettu ja villasukat neulottu, ai vitsit. Viime viikonloppuna herkuteltiin myös syksyn ensimmäisen juustolautasen kera viltin alla, kun katsottiin Whatever happen to Baby Janea. Pitkähkö leffa jäi vielä kesken, mutta vitsit, että tuo vuonna 1963 ilmestynyt pätkä vaikutti ainakin ensimmäisen puoliskonsa osalta tosi hyvältä! Joan Crawford on aivan upea ilmestys 57-vuotiaana, ja en olisi osannut kuvitella Bette Davisia noin pelottavana, heh. Joe on nähnyt leffan useasti, ja tämä lukeutuu hänen lemppareihinsa :)

Oikein ihanaa syksyistä viikonloppua teille kaikille!

Seuraa myös Instagramissa: @katrikonderla
Tilaa kanava Youtubessa: Katri Konderla

Kuvat by Jenni, editointi minä