Meitä oli paatin porukassa 19 henkeä ja muistan tämän siksi, että veneen turvamerkintöjen mukaan siinä olisi saanut olla vain 17 henkeä, sos. Kaikki meni kuitenkin hyvin, suurista aallokoista huolimatta. Delfiinien kanssa uinti oli aika kaoottista, käytännössä vene pysäytettiin lähelle avaraa merialuetta, jossa delfiinejä usein ui, ja me asetuimme valmiiksi istumaan veneen reunalle, valmiina hyppäämään...
Heti, kun opas spottasi delfiinien uivan lähellä, hyppäsi hän veteen seurattavaksi oppaaksi ja alkoi jumalaton "jump, jump, jump, look down, look down, look down" -huuto! :D
Oli haastavaa olla menemättä paniikkiin, mutta kolmesta hyppykerrasta kaksi olivat itselleni menestys, ja toisella kerralla niistä uin ison delfiiniparven yläpuolella, parin metrin päässä niistä! Aikamoinen kokemus. Yhden ainoan kerran vetäsin röörit täyteen merivettä, mutta ainakin ontelot puhdistuivat todella suolaisella vedellä, sehän oli kuin luonnon oma nenäkannu :D Joe ei ollut koskaan elämässään snorklannut, ja on tosi kokematon uimari, eli olen superylpeä siitä, että hänkin uskalsi kokeilla hypätä kahdesti ja toisella kerroista ehti nähdäkin delfiinejä.
Seuraavaksi siirryimme erityisen kirkkaalle kohdalle merta, jossa olisi saanut snorklailla ja katsella upeita kaloja ja meren kasvustoa. Olin kuitenkin juuri vetäissyt röörit täyteen tuota merivettä ja aurinko lämmitti ja kuivasi niin ihanasti, etten sitten enää halunnut mennä veteen. Vesi oli niin älyttömän kirkasta, että pystyin ihailemaan kaikkea tätä pinnan yläpuoleltakin.
Snorklausspotilta jatkettiin kohti Le Morne Crystal Rockia, eli melko lähelle Bénitiersin saarta, mutta kuitenkin vielä keskemmällä merta sojottavaa upeaa luonnon muodostamaa kivipatsasta. Tämä teki suuren vaikutuksen meihin molempiin! Tässä vaiheessa täytyy muuten mainita, että vesi oli ihan tosi matalaa todella kauas rantaviivasta, varmaan ainakin sata metriä sitä olisi pystynyt kahlaamaan ihan ongelmitta. En ole missään törmännyt samanlaiseen!
Kerran liikaa lastattu veneemme sitten jäikin pohjaan kiinni, kuten reissuvideoilta näette, hehe, mutta oppaat saivat sen nopeasti irti ja matka jatkui taas.
Seuraavaksi saavuimme Bénitiersin saarelle, jossa vietimme lopun iltapäivän grillaten, rantarajaa tallaillen ja veneporukkaamme tutustuen. Rommi, olut ja viini virtasivat, taisin itse olla ainoa joka ei juonut mitään alkoholipituista, mutta silti nautin joka hetkestä!
Veneessämme oli aivan ihana porukka eri ikäisiä mm. Jenkeistä, Ranskasta ja Saksasta, ja juteltiin useampi tunti kaikenlaisista matkakokemuksista ja chillailtiin rannalla yhdessä. Nämä on just näitä ihania kohtaamisia, joita reissuissa tapahtuu, ja sitten tulee haikea olo, kun ei enää koskaan tapaakaan noita ihmisiä uudelleen. Niin hassua!
Porukassamme oli aivan upea vanhempi ranskalainen pariskunta, molemmat olivat varmaan noin 60-vuotiaita, jotka olivat selkeästi tosi rakastuneita. He tanssivat rannalla ja veneessä intohimoisesti monet lattarit ja innostivat porukkaa koko rannalta lopulta suureen joukkotanssiin :D Kunnon older age couple goals! Keräsin rannalta muutamat simpukat ja kotilot itselleni ja ystäväni lapselle tuliaiseksi, niitä olisi riittänyt Bénitiersillä vaikka kuinka. Tuolla saarella tuntui, kuin olisi ollut ihan maailman äärissä, sillä horisontissa ei näkynyt edes viivaa ja oli ihan täysin hiljaista. Oltiin Joen kanssa kumpikin ihan jossain zen-tilassa hetken aikaa, kun tuijotettiin horisonttia ja käveltiin matalaa rantavettä.
Saarelta hurautettiin sitten iltapäivän päätteeksi takaisin La Preneusen rannalle, josta aamulla lähdettiin, ja siellä oli meitä odottamassa kyyti takaisin hotellillemme.
Täytyy sanoa, että varattiin tämä päiväreissu delfiinien perässä, mutta lopulta itseasiassa se delfiinien osuus oli se "vähiten huikea", ja nautittiin vielä enemmän noista muista etapeista ja ennen kaikkea ihmisistä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti