Aikamoinen alkuviikko

Viime päivät on sujuneet aika surullisissa ja itkuisissa tunnelmissa, kun läheiseni joutui lauantaina yllättäen ambulanssilla sairaalaan, eikä meillä ole enää varmuutta siitä, pääseekö hän koskaan takaisin kotiin. Lähipäivät ja tämä viikko ovat ratkaisevia, sillä tässä taistellaan lähinnä aikaa vastaan. Tunnen sekä negatiiviset että positiiviset tunteet aina tosi kehollisesti, eli olen ollut tosi, tosi väsynyt, itkenyt paljon ja nukkunut vähän. Onneksi parin päivän päästä toivottavasti ollaan jo viisaampia, eli tämä epävarmuuden välitila ei jatku ehkä enää niin kauaa.

Yritän toistaiseksi keskittyä tukemaan muita asian kanssa eläviä, tekemään hyvää oloa tuovia asioita ja lepäämään. Kovasti uutena vuotena uhosin universumille, että tämä on sitten vihdoin itselle ja läheisille pelkästään hyvä vuosi, koska vuodesta 2018 alkaen vuosi toisensa jälkeen on ollut aika kuraa... Mutta tässä reilussa 5 viikossa on ehtinyt sattua jo useampi surullinen asia. Sain esim. juuri äsken kuulla rakkaan (ja nuoren) sukulaiseni syövän uusiutuneen. Luultiin, että se taistelu oli jo voitettu. Vähän hirvittää, että minkälainen vuosi sitä onkaan edessä meillä kaikilla...



Pahoittelut tällä kertaa vähän negatiivisemmasta postauksesta, ajatukset vaan tietysti pyörii nyt pitkälti näissä läheisten asioissa.

Toivottavasti teillä siellä sujuu päivät paremmin ❤

Seuraa myös Instagramissa: @katrikonderla
Tilaa kanava Youtubessa: Katri Konderla

Kuva by Jenni, editointi minä