Slider

Miksi nuoria naisvaikuttajia vihataan?

March 08, 2020

Näin naistenpäivän kunniaksi voisin kertoa tarinan siitä, kuinka mulla meni kovasti tunteisiin tuossa tammikuun loppupuolella, kun vanha työtuttavani jakoi Facebook-seinällään ilkeän kommentin suomalaisesta somevaikuttajasta tehtyyn artikkeliin liittyen.

Artikkeli käsitteli tämän vaikuttajan aktiivista matkustelua ja hänen saamiaan kommentteja näiden matkojen rahoituksesta, asiaa jota hän on joskus blogissaankin avannut. Tuttavani jauhoi kyseisen vaikuttajan lehdissä toissa vuonna esillä olleesta perintävelasta ja kommentoi, kuinka vaikuttajalla varmasti näitä reissuja varten ”vippilainat vinkuu” ja kuinka kuulemma ”peiliin kannattaa katsoa muutenkin kuin meikatessa”.


En yleensä jaksa tällaisia turhanpäiväisiä päivityksiä Facebookissa edes kommentoida, mutta nyt oli pakko. Kommentoin tuttavalleni, että jos tämän vaikuttajan työtä (ja vaikuttajamarkkinoinnin alaa ylipäätänsä) yhtään tuntee, tietää, että hän tienaa varmasti työllään suuria summia ja on hyvin epätodennäköistä, että hän millään pikavipeillä matkustelisi.

Asiahan ei meille edes kuuluisi, mutta koska kyseinen vaikuttaja on kommentoinut asiaa myös blogissaan, niin linkkasin kommentin oheen vielä tuon vanhan postauksen, joka liittyi hänen velkoihinsa ja rahankäyttöönsä.


Tästä postauksesta käy ilmi, että nuo kuuluisat lehdissäkin mässäillyt velat ovat yrittäjille hyvin tavallista alv-velkaa, jota silloin tällöin voi tulla, jos bisnes juokseekin paremmin kuin on odotettu. Korostan vielä kerran, että asiahan ei meille edes kuulu, mutta lisään kuitenkin silti omasta ärsytyksestäni johtuen, että vaikuttaja on kertonut lyhentävänsä kyseistä velkaa täysin aikataulussa, juuri niin kuin muutkin yrittäjät yleensä tekevät. Harvalla yksityisyrittäjällä on takataskussa kymppitonneja yllättäviin alv-velkoihin.

(Myöhemmin viime vuonna lehdissä oli muuten myös artikkeli, että kyseiset velat on nyt maksettu.)


Tähän kommenttiini tuttavani vastasi xD-hymiöllä ”näin varmasti joo” ja lisäsi vielä ”toivovansa, ettei tällaisia somevaikuttajia kuitenkaan enää ilmestyisi yhtään enempää, koska heillä ei ole missään asiassa mitään annettavaa.” Samanlaista katkeraa ja vihamielistä kommentointia toisten työtä kohtaan näkee ympäri somea, mikä on tosi surullista.

Tämä kaikki herätti mut miettimään sitä, että mistä tämä suunnaton viha ja inho nuoria ja menestyneitä naisyrittäjiä kohtaan tulee? Vaikuttajamarkkinointi ja some ovat tulleet jäädäkseen ja musta tuntuu, että erityisesti nuorempi sukupolvi sen ymmärtää eikä ollenkaan kyseenalaista vaikuttajuutta edes jopa haaveammattina. Toki se on epävarmaa, kuten moni muukin yritystoiminta, mutta kymmenet, elleivät jo sadat henkilöt elättävät sillä itsensä Suomessa.


Miten tällainen haave eroaa esim. vaatesuunnittelijan tai levyttävän artistin uran haaveista? Miten tämä eroaa esim. jonkin tietyn alan rakennustoiminnasta, jota tekee Suomessa vaikka vain kourallinen firmoja? Spesifi palvelu joka vastaa spesifiin kysyntään. Miksi nämä alat ja ammatit ovat arvokkaampia kuin vaikuttajatoiminta, ja mikä määrittää ”ne oikeat työt”, joihin näiden vaikuttajien usein käsketään mennä? Eikö kaikki laillinen toiminta, josta maksetaan rahaa ja jolla itsensä elättää, ole oikeaa työtä? Kyse on palvelusta, joka vastaa olemassa olevaan kysyntään.

Ylipäätään en ymmärrä, miksi kukaan aikuinen ihminen viitsii sortua julkiseen somekiusaamiseen ja nuorten naisyrittäjien lyttäämiseen maassa, jossa yrittäminen ja omalla työllä menestyminen on muutenkin välillä haastavaa? En keksi muuta syytä kuin kateus. Kateus esimerkiksi vaikka siitä yrittäjän vapaudesta, omalla luovuudella tehdystä rahasta tai uramahdollisuuksista. Kateus siitä, että joillain on ballseja yrittää ja tehdä sitä omaa juttua.

Kateuden lisäksi toinen vahva tekijä on se, ettei omassa elämässä kaikki ole juuri niin kuin haluaisi. Se kasvattaa omaan käytökseen vaikuttavaa katkeruutta, jota ei välttämättä itse aina edes tunnista. En siis usko siihen, että netissä rumasti muita kohtaan käyttäytyvä ihminen on paha ihminen, vaan uskon, että tällä ihmisellä ei vain ole kaikki hyvin. Ja se oma huono olo purkautuu tällä tavalla.


Vaikuttajien "luksuselämästä" puhuessa kolikolla on kuitenkin aina myös se kääntöpuoli. Vaikuttaja on useimmiten yrittäjä, ja alan kuin alan yrittäjä on aina töissä. Siksi multa löytyy suurta kunnioitusta kaikkia vaikuttajia kohtaan - se duuni ei todellakaan ole pelkkää PR-tilaisuuksissa juomista, marmoripöytien ääressä täydellisesti muotoillun laten lipittämistä ja korkkareissa sipsuttelua. Se on moniammatillisen viihteen tuottamista, 24/7 töissä oloa, paljon paperitöitä, itsensä ja oman työnsä hinnoittelua, markkinointisuunnitelmia, konseptointia, markkinointilakien viidakossa sukeltelua, valokuvauksen opettelua, kirjoitustaitoa, julkisuuden mukanaan tuomia lieveilmiöitä, itsensä ja omien kasvojensa uhraamista ihan täysillä.

Mainittakoon lisäksi vielä stressi omasta toimeentulosta ja aihepiirien kiinnostavana pitäminen trendien juostessa kilpaa. Kukaan ei arvostele esim. kauneus- ja muotitoimittajien töitä "ei-oikeiksi töiksi", vaikka vaikuttajat tekevät sitä samaa, vain omilla alustoillaan.


Mä olen henkilökohtaisesti aivan mielettömän ylpeä jokaisesta meidän suomalaisesta naisvaikuttajasta, joka on tehnyt työtään johdonmukaisesti kunnon bosslady-asenteella ja päätynyt sen mukana ulkomaille asti. Kaikesta tästä he maksavat hulppeita yrittäjän veroja ja muita maksuja Suomeen ja vapauttavat "niitä oikeita töitä" sitten meille muille.

Jokaisella on tietenkin oikeus omiin mielipiteisiin, mutta moni unohtaa, että myös somekiusaaminen on kiusaamista. Sanoisitko samat asiat livenä, jos seisoisit vaikkapa salissa, jossa tämä henkilö on läsnä? Luultavasti et. Julkista kiusaamista ei siis voi kutsua hyvällä tahdollakaan mielipideilmaisuksi. Toisten ihmisten raha-asioiden kommentointi (vaikka tämä olisi niistä aiemmin itse, kontrolloidusti omalla alustallaan puhunut) julkisesti haukkumalla on mun mielestä selvää kiusaamista. Vaikka joku elää julkista elämää somessa, ei hän ansaitse tulla kiusatuksi yhtään sen enempää kuin ihminen, joka ei käytä somea.


Mitä sitten itse saan vaikuttajilta, joilla ei tuttavani mukaan ole mitään annettavaa kellekään? Saan heiltä inspiraatiota omaan elämään ja unelmiin. Saan heiltä ideoita ja vinkkejä kodin sisustukseen, upeisiin matkakohteisiin, uusiin muoti-ilmiöihin trendeihin, ruokaan ja sekä omaan uraan, jonka kanssa olen vielä vähän hakoteillä. Saan heiltä samanlaista viihdettä kuin telkkarista ja lehdistä, blogi-, some- ja podcast-muodossa. Saan tarvittaessa kokemuksia siitä, että joku muu käy läpi samoja asioita kuin minä.


Bikbok blazer
Pull & Bear jeans & tee
Vagabond ankle boots
Gina Tricot bag

Ugh, olen puhunut. Harvoin mulla menee mikään näin tunteisiin, mutta nyt oli pakko avata oma sanainen arkku aiheesta. Haluaisin kuulla kommenttiboksissa myös teidän asiallisia mielipiteitä tästä ja siitä, missä menee raja, kun puhutaan julkisista henkilöistä?

Ja hei, ihanaa naistenpäivää kaikille!


Kuvat Joanna Suomalainen

No comments:

Post a comment

Powered by Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan

Your copyright

& KATRI K. 2020