Slider

Kolme tavoitetta vuodelle 2020

tammikuuta 11, 2020

Vuodelle 2020 päätin, etten aseta itselleni minkäänlaisia lupauksia, vaan niiden sijaan listaan ylös muutamia tavoitteita, joita kohti pyrkiä omassa tahdissa. Tavoitteissa on lupauksia positiivisempi kaiku, tai ainakin omaan korvaani uuden vuoden lupaukset kuulostavat niin hirmuisen virallisilta ja joltain, joita voi rikkoa ja joiden jo vähän olettaakin rikkoutuvan. Tavoitteita taas ei voi oikein rikkoa – ne voivat elää ja muuttua.

Joka tapauksessa ne ovat päämääriä, joissa tärkeintä on matka niitä kohti. Kuulostaa heti paljon positiivisemmalta, eikö? Näin sitä kuulkaas huijataan oma pylly liikkeelle asioissa, joita haluaa saavuttaa tai muuttaa. Tässä kolme asiaa, joita kohti haluan itse pyrkiä vuonna 2020.


1. Ajokortin ajaminen aikuisena

Tämä on ehkä jännittävin kaikista, iiks. Mullahan ei siis ole olemassa ajokorttia, koska olen oikeastaan aina asunut kaikkien asuinkaupunkieni keskustoissa. Olen pärjännyt julkisella liikenteellä, kävellen ja pyöräillen erinomaisesti, satunnaisesti kavereilta ja perheeltä kyytijelppiä pyytäen esim. huonekalujen raahaamiseen.

Joe on koko Suomessa asumisensa ajan kovasti kaivannut itselleen autoa, ajaminen kun on aina ollut hänelle henkireikä. Hän kasvoi ja asui kylässä, jonka julkinen liikenne on aivan onnetonta, eli auton ajamiseen ensisijaisena liikkumismuotona tuli totuttua. Kaivataan kumpikin myös auton tuomaa vapautta esim. mökkireissuilla tai suuremmilla kauppareissuilla. On ihan mystinen ajatuskin mulle tehdä esimerkiksi iso joulukauppareissu ilman, että niitä ruokia raahataan niska vääränä ratikassa. Tai se, että voitaisiin aurinkoisena kesäperjantaina hypätä autoon ja ajaa pari tuntia mökille, jos seuraaville päiville luvataan aurinkoista säätä. Tai ajaa äitini luokse illalliselle 15 minuutin varoitusajalla, kun ennen matkaan julkisilla on mennyt tunti suuntaansa. Tai ajaa kauniisiin ja julkisten liikennevälineiden ulottumattomissa sijaitseviin luontokohteisiin turistikierrokselle Joen kanssa.

Vanha asuinalueemme Jätkäsaari sijaitsi niin hyvällä paikalla ja niin toimivien kulkuyhteyksien äärellä, ettei auton hankinnassa siellä asuessa ollut mitään järkeä. Siitä on myös rakennettu aktiivisesti autotonta aluetta, eli jo pelkkä asukaspysäköinti olisi maksanut alkaen 100€/kk. Ei mitään järkeä, kun metro menee 5 minuutin kävelymatkan päästä ja ratikka 2 minuutin! Kävellenkin Kamppiin pääsi 15 minuutissa.

Mutta nyt Itä-Helsinkiin muutettuamme meillä on vihdoin mahdollisuus ja syitä hankkia oma auto. Edelleenkin aiotaan kulkea töihin julkisilla, koska ne Helsingissä toimivat erinomaisesti ja ovat se ekologisempi valinta, mutta muuta elämää helpottamaan auto on erittäin tervetullut. Ilmoitin itseni vihdoin autokouluun ja siitä tulee varmasti jännää. Meidän täytyy myös selvittää Trafista, kannattaako Joen vaihtaa brittiläinen ajokorttinsa suomalaiseen versioon ennen Brexitiä...


2. Sokerin vähentäminen pysyvästi

Aloitin marraskuussa sokerin vähentämisen ja se muuttui kuin itsestään totaalilakoksi, kunnes annoin homman täysin lipsahtaa Briteissä reissatessa. Ajattelin, että antaa herkuttelun mennä omalla painollaan vuodenvaihteeseen asti, mutta että sitten vuoden alusta alan taas vähentämään. Tavoite olisi pysyvästi pysyä kohtuudessa, eli ei kokonaan kieltää itseltäni mitään mutta huomattavasti kuitenkin vähentää.

Suurin ongelma sokerittomassa elämässä mulle on se, että rakastan leipomista ja erityisesti vielä makeiden leipomusten taiteilua. Kun Joe haluaa osallistua tähän sokerin vähentämiseen, niin kelle mä oikein noita tekemiäni herkkuja sitten syötän? Täytyy alkaa varmaan järjestää muuten vain kakkukestejä, kutsua kavereita ja perhettä kakkukahveille ilman varsinaista syytä. Tässä voisi olla muuten tosi kivaa ideaa, eipäs ole ennen tullut mieleen!


NOOM wool cardigan
River Island jeans
Alexander Wang bag
Dinsko ankle boots

3. Selän lihaksiston vahvistaminen

Vaihdoin seisomatyöstä istumatyöhön viime vuoden helmikuussa ja siitä asti on sekä alaselkä että niska reistailleet tasaiseen tahtiin. Aiemmin työskentelin vaateliikkeessä myymälän puolella ja varastossa, joten ilmainen kokovartalotreeni oli taattu ihan ilman minkäänlaista lisäpanostusta.

Haluan siis opiskella parempaa työergonomiaa ja ottaa mahdollisesti myös yhteyttä työfysioterapeuttiimme, joka arvioisi työpisteeni ergonomisuuden, kulmat ja etäisyydet. Olen hirveän huono hoitamaan omia asioita tällaisissa tilanteissa, en vain saa aikaiseksi selvittää ja korjata asiaa. Mutta jos ystävä tai kumppani valittaa niskakipua, olen heti kärppänä googlettamassa ja selvittämässä apuja ja hierontatekniikoita ja tyrkyttämässä vinkkejä – samaistuuko kukaan? Suutarin lapsella ei siis todellakaan ole kenkiä...

Millaisia tavoitteita teillä on vuodelle 2020? :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan

Your copyright

& KATRI K. 2020