Slider

Alku

huhtikuuta 20, 2019

Tässä sitä taas kerran ollaan, aloittamassa blogitouhuja puhtaalta pöydältä.

Tällä kertaa sen pöydän puhtaus on kuitenkin vielä todellisempaa, sillä blogin lisäksi koko muu elämäni on mennyt edellisten kuulumisten jälkeen kirjaimellisesti täysin uusiksi. Varmaan jotkut teistä vanhoista lukijoista ovat sen arvanneetkin Instagramin puolelta, jokunen on sitä multa yksityisviestillä kysynytkin.

Ne viestit on merkinneet paljon, kiitos niistä! Ihanaa, että olette pysyneet matkassa mukana, vaikka edellisen blogin suljinkin kiireistä ja elämänmuutoksen mukanaan tuomasta hullunmyllystä johtuen aika vauhdikkaasti.

Here we go again, starting a blog with a clean and empty slate. My life has turned upside down since the last time I was talking with you guys. Some of my old followers may have guessed this through my recent Instagram pictures, and some of you have even sent me direct messages to ask me about it.

Those messages mean a lot to me, so thank you so much for sending them! I love that you're still out there and traveling on this road with me, even though I ended up closing the last blog so suddenly. That's just what I needed at the time, I was so busy and just trying to handle all the changes that were happening in my life.




Vuosi sitten opiskelin kulttuurituotantoa, työskentelin myyjänä vaateliikkeessä ja olin naimisissa ensirakkauteni kanssa – siinä vaiheessa elelimme yhteistä elämää yhdennettätoista vuotta.

Nyt opiskelen, kyllä, mutta eri koulussa ja eri alaa. Valmistuin edellisestä koulusta kulttuurituottajaksi viime kesäkuussa, mutta päädyin joissain unettomissa uupumuksissani hakemaan vielä uudestaan kouluun viime syksynä ja jollain ihmeen kaupalla pääsin sisään. Tällä kertaa lautasella on tietojenkäsittelyä, joskin onneksi monimuotona. Vähän vielä arvon, että riittääkö paukut toiseen tutkintoon heti perään, mutta ainakin opin uutta tässä pohtiessa.

Käyn edelleen tietysti töissä, kyllä, mutta täysin erilaisessa työssä! Vilkkaalta kaupanalalta ja seisomatyöstä vaihdoin ehkä jopa kiireisempään tai ainakin hyvin erilaisella tavalla kiireiseen toimistotyöhön sairaalaan, jossa istumalihaksista otetaan mittaa joka päivä (edelleen yritän totutella seisomapöytään). Olen ihan superonnellinen vapaista illoista ja viikonlopuista, vaikka kovasti ikävöinkin rakkaita kaupan työystäviä sekä tiettyjä asioita kaupassa työskentelystä. Kaikessa on aina hyvät ja huonot puolensa.

A year ago, I was studying cultural productions while working as a sales assistant in a clothing store, and I was married to my first love. At that point, we were living our 11th year together. I'm still studying, but studying a different subject in a different university in Helsinki. I graduated from my previous university last June, but somehow (don't ask me) ended up applying back to school last fall. I must have been so exhausted and sleep deprived when I made that decision, haha! Anyway, somehow, I got accepted to study Information and Communication Technology. The nerd in me is half satisfied, half terrified. Thankfully, my lectures and exams take place in the evenings. I'm still considering if I have what it takes to do another degree so soon after the last graduation, but at least while I'm thinking about what to do, I'm learning something new every day.

I still work, of course, but I'm in a much different job now. From a busy life of standing on my feet all day in a retail job, I changed to perhaps an even busier, or at least different kind of busy (it's called stress, ya'll) office job. I'm currently testing my butt muscles and sitting skills by working as a hospital secretary. I'm soooo incredibly happy for the challenge, and I love all the free evenings and weekends, even though I do miss my old and dear co-workers from the store. I also miss some things from working in retail and being on my feet all day. But I guess everything has its perks.



Sitten se suurin muutos, joka veti maton jalkojen alta totaalisesti. En ole enää naimisissa. Kaikella on kuitenkin loppujen lopuksi tässä elämässä jokin tarkoitus, aika auttaa ja asiat aina järjestyvät, vaikka elämältä kuinka tuntuisi katoavan pohja hetkeksi. Ero teki ja tulee tekemään vielä kauan kipeää, mutta ainakin voin todeta olevani melkoisen vahva nainen. Oksa joka taipuu, muttei katkea edes tornadon edessä. Aikamoiselta tornadolta koko viime vuosi tuntui, mutta nyt ei auta kuin kasvattaa siihen oksaan uudet, kauniit lehdet.

Juuri kun luulin, etten enää koskaan ihastuisi, saati rakastuisi tai haluaisi jakaa elämää kenenkään muiden kuin ystävien ja perheen kanssa, elämään käveli uudella tavalla vanha ystäväni. Hän on jo jonkin verran näkynytkin Instagramin puolella, ja hänestä tulen varmasti kirjoittamaan paljon lisää heti, kun olen siihen valmis. Paljon aion kirjoittaa myös erilaisesta yhteiselämästämme – äidinkielemme ei nimittäin ole sama, joten kotielämä on ihan erilaista kuin koskaan aiemmin, hyvässä ja pahassa :D

On the subject of change, there’s been a significant change in my life. The kind of change that pulls the rug from under your feet and leaves you spinning in confusion. I'm not married anymore. But at this point in dealing with massive change and grief, I can already see that everything in life has a meaning and a reason. Time heals, and things always work out, even when you feel desperate, lost, and sad. The divorce hurt me with a sting I've never experienced before, and I guess it will hurt for a long time. But through all this, I can officially call myself a strong woman, as I was dealt a bad hand, but carried on playing the game. That's all any of us can do!

You can find strength in hard times. These days I feel like a branch that's been bent by the strongest winds but did not break. Last year really did feel like a tornado, but now I'm growing some new beautiful summer leaves on that somewhat damaged but unbroken branch.

In dark times, I thought that I would never develop a crush on anyone ever again, and especially never thought I'd fall in love and share my life with anyone else than my family and friends. But, sometimes fate pushes you to open your heart again, and I did that when one of my oldest and dearest friends became close to me in a completely different way. Some of you have already seen him on my Instagram, and I will definitely talk more openly about the experience when I feel ready and comfortable to do so. I'm also going to write a lot about our lives together, especially about our cultural differences. Different heart language makes the whole home life a new experience, in a good and a bad way :D



Kaikenlaista on siis sattunut ja tapahtunut siinä 10 kuukaudessa, jonka olen ilman blogia ja teitä ihania lukijoita elänyt. Paljon on kerrottavaa, uutta ja vanhaa!

Vieläkö olette vastaanottavaisia meikäläisen turinoille?

Sooo… a lot has happened in those ten months when I've not been blogging. So there's a lot of new and old things to tell you guys! Are you still up for my random stories?

8 kommenttia:

  1. Jee, ihana, että oot taas kirjoittelun parissa! :) Mahtava juttu!

    Onnea elämän uusiin tuuliin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Tepe, kiitos hurjasti <3 Ihanaa kesää sinulle! :)

      Poista
  2. Hei taas! Täällä on jo ooteltukin, että koska kuulee taas susta! Sun Lontoo ajoista asti roikkunu sun seuraajana blogista blogiin. Edelleen sun kirjoitustyyli ja kauniit kuvat saa mut koukuttuu tähän.

    Ihana kuulla siis taas miten sulla menee. Melkoinen vuosi sulla takana (ja täytyy myöntää et pikkusen järkytyin ku tajusin instasta et aviomies on tippunu pois kuvioista)! Mut ehkä mää saan tän uuden miehen kautta vielä enemmän sun jutuista irti, kakskielisyys ja monikulttuurisuus on aika samaistuttavia aiheita mulle, kun oon kihloissa Jenkin kans. :D jään langoille oottelee seuraavia juttuja. Ja kyllä, arkiruokaideoita tarvii aina ja varsinkin niitä kasvispainotteisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei sinä ihana! <3 Ihan mahtavaa että löysit tänne uuden blogin puolelle, on niin kivaa nähdä tuttuja nimimerkkejä!! Ja ihan huikeeta että oot ollut mukana Lontoosta saakka, huh että siitä on kauan, vuodet vierii...

      Ja jes, mahtavaa, listalle siis parisuhde- ja ruokajuttuja. Ihanaa sunnuntaita sulle <3

      Poista
  3. Apua! Melkein itku pääsi kun näin sun instasta että aloitit taas blogin <3 Klikkasin itseni oitis lukemaan sun kuulumisiasi ja olen niin onnellinen että päätit jatkaa kirjoittelua, blogisi on aina aitouden takia ollut oma lempparini ja olet osannut hienosti tuottaa laadukasta sisältöä mutta rennolla ja sinun näköiselläsi otteella. Pidin erityisesti siitä, kun joskus kirjoittelit syvällisempiä juttuja ja toivottavasti jatkat niitä taas.

    Ihanaa alkavaa viikkoa!
    -Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä ihana!! Mullekin nousi melkein tippa linssiin, kun näin tämän sun kommentin. Kiitos, se kosketti. <3 Pidän toiveet mielessä, kiitos niistä ja ihanaa viikonloppua sulle :)

      Poista

Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan

Your copyright

& KATRI K. 2020