VKO 4/2020: Selän takana juonimista

Visiitti äitin luokse. Keskiviikkona kävin äitin luona syömässä ja hengailemassa, äiti oli kokkaillut aivan mielettömän hyvät murekkeet ja uunikasvikset ja jälkkäriksi uunissa paahdettua omenaa ja granolaa. Nam! Lyhennettiin samalla hänelle vähän aikaa sitten shoppailureissulta löytämämme makea turkoosi vekkihaalari, jossa oli meidän suvun naisille ominaisesti vähän liian pitkät lahkeet. Nyt se istuu äitille kuin hanska ja näyttää aivan superhyvältä!

Extempore remppailua. Viime viikkoina Joe otti useaan otteeseen puheeksi, että josko maalattaisiin myös olohuoneesta yksi seinä. Meillä on uudessa kodissa valkoiset lattiat, joten yhdistettynä valkoisiin seiniin lopputulos on hyvin vaalea. Mä ensin vastustin tätä, mutta lopulta taivuin kun ajattelin, että onhan tämä puoliksi hänenkin koti. Ja jos seinän maalaamalla koti tuntuu enemmän kodilta, se menee sen valkoisen visuaalisuuden edelle.

Lauantaina sitten Joen hengaillessa kaverin kanssa maalasin yllätyksenä ja pelosta kankeana pari kerrosta maalia ja sunnuntaina vielä siistin reunat ja kuinka ollakaan, rakastuin lopputulokseen itsekin! Sävy on luonnossa kauniin dusty pink, eli vähän sellainen vanha roosa tai pölyinen pinkki, ei suinkaan noin beige kuin mitä kuva näyttää. Tein remppaevääksi smoothieta ananaksesta, mangosta, papaijasta ja appelsiinimehutilkasta.

Irttarimaniaa. Ostin oikeasti varmaan kolme tai neljä kertaa irttareita tällä viikolla ja olo on ihan kamala ja oikein sokerikyllästetty! Yleensä irttareita ostaessa ostan vain jotain 100 grammaa, mikä on täysin sopiva määrä, mutta nyt on mennyt ihan överiksi. Eli so far yksi tämän vuoden uudenvuoden tavoitteista ei ole lähtenyt kovin kirkkaaseen nousuun. Onhan tässä onneksi vielä vuotta jäljellä, heh.

Ulkoilua uuden kodin ympäristössä. Koska kelit on olleet niin onnettoman huonot, on arki-illat kuluneet visusti sisätiloissa. Viikonloppuisin ollaan taas oltu niin kiireisiä kaikenmaailman asioita hoitaessa, ettei olla kauheasti ehditty tutustua uuden kotimme ympäristöön. Lauantaina käytiin pitkällä kävelyllä ja löydettiin mitä ihanimpia lenkkimaastoja ja harrastuspaikkoja, ai että. Ja superkauniita omakotitaloalueita, joita mä aina rakastan kaupungissa kuin kaupungissa.

Joen synttäriyllätys. Toivon, ettei Joe lue mun postauksia minkään netin käännöspalvelun avulla, hehe, mutta olen siis järjestellyt hänelle tässä kaikessa hiljaisuudessa aikas kivaa synttäriylläriä, kun hän ensi viikolla täyttää pyöreät 30 vuotta. Olen salaa kutsunut hänen ystäviään Briteistä meille Suomeen ja kolme on tulossa ensi viikolla.

Kauhean vaikeaa yrittää pitää pokka, kun toinen vähän välein juttelee että mitähän sitä tekisi synttärinä ja selkeästi aavistaa, että mulla on jokin ässä hihassa. Ajattelin viedä hänet kavereiden saapumispäivänä johonkin ravintolaan syömään pienelle pre-birthday dinnerille ja yllärinä kaverit saapuvat sitten paikalle. Katsotaan, mitä tästä tulee - toivon ainakin, ettei hän nyt oikeasti käytä jotain translatea tähän blogiin. :D