Loman ihka ensimmäisenä päivänä otettiin nokka kohti Muumimaailmaa pienen 4-vuotiaan kummityttöni perheen kanssa! He ajoivat Naantaliin Tampereelta ja me tietenkin Helsingistä ja tavattiin sitten Muumimaailman sillalla. Heti päivän aluksi saatiin niskaan aivan törkeän kova rankkasade, ja sateenvarjoista huolimatta kastuttiin ihan litimäriksi! En muista, milloin viimeksi olisin kävellyt kengissä, jotka tuntuvat vesisangoilta, mutta ennemmin meitä nauratti kuin harmitti :D
Joen sanoin se ei tosiaan tunnelmaa haitannut, koska muumeissahan tunnelma on usein vähän harmaa ja syksyinen. Ja päivän mittaan sää muuttuikin sitten aurinkoiseksi ja illalla jopa kuumaksi. Nähtiin kotimatkalla valehtelematta melkein parikymmentä sateenkaarta ja yhtä peltoa ohittaessa myös kolme peuraa. Voiko idyllisempää Muumimaailman matkaa olla...
En muuten tiedä, kuka odotti tätä vierailua kaikista eniten: 30-vuotias mieheni, 4-vuotias kummityttöni vai tämän 6-vuotias isoveli, sen verran kova Muumi-fani Joe on... Hän katsoi jo lapsena Briteissä ahkerasti muumeja ja itseasiassa tutustuttiikin vuonna 2012 juuri muumeista keskustelemalla, heh. Olin itsekin tosi innoissani, koska en ole koskaan ennen käynyt Muumimaailmassa ja oli ihan huikeaa vihdoin päästä sinne!
Olin kyllä Joelle vähän kateellinen, hänellä nimittäin oli tuolla hupparin alla maailman siistein muumiteemainen Mörkö-teeppari. Munkin oli tarkoitus ottaa mukaan Mörkö-kangaskassini, mutta unohdin sen loman alkaessa töihin. Buu!
Kaikista eniten muhun tekivät vaikutuksen Tuutikin uimahuone sekä Muumimamman Suuri Kurpitsa. Kurpitsa viehätti syksyhullua kurpitsakasvattelijaa, ja Tuutikin laiturissa ja uimahuoneessa oli jotain tosi ihanan melankolisen lempeää. Rakastan muumeissakin niitä talvijaksoja, joissa uimahuone on lumen peittämä ja ilmassa on vain hiljaisuus. Tuo iloinen ja pirteän värinen Drontti Edvard oli ihan täydellinen lisäys merimaisemaan, erityisesti harmaana ja pilvisenä päivänä.
Iso osa palveluista oli suljettuna, en tiedä liittyikö se keskipäivän sateeseen. Se vähän harmitti, varsinkin kun sade oli jo yhden-kahden aikaan ohitse ja vohvelikahvilat, ravintolat ja jätskipaikat olisi aivan hyvin voinut avata. Toki ymmärrän, että ehkä henkilökunnan määrä oli arvioitu etukäteen sääennusteiden mukaan ja olisi ollut haastavaa lyhyellä varoitusajalla saada kokonaisia ravintoloita auki.
Oltiin ruokaa onneksi syöty jo matkalla Muumimaailmaan, mutta herkkuhammasta kolotti ja kovaa. Onneksi muumikauppa ja metrilakukoju oli auki, niin ostin sitten lakuja ja pari ihanaa mustavalkoista postikorttia!
Muhun teki ison vaikutuksen se, miten mainiosti hahmojen näyttelijät pysyivät rooleissaan myös silloin, kun lapsia ei ollut lähettyvilläkään. Kun asiakkaiden määrä väheni, rupesivat he pelaamaan lautapelejä Muumitalon terassilla edelleen roolejaan ylläpitäen :D Joe fiilisteli koko Muumimaailman luonnonläheisyyttä ja sitä, miten ihanasti luonto on otettu mukaan saaren suunnitteluprosessiin.
Muumilaaksosta ei varmastikaan tule kohdetta, johon tulisi ihan joka vuosi päästä, mutta se oli silti ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka. Ja Naantali oli näin ensikertalaisen näkökulmasta vielä sitäkin ihanampi kaupunki! Vitsit, minkä haavekelan se vanhakaupunki tässä päässä pyöräytti käyntiin...
